Oulun SM-kisat!

Pikkuhiljaa alkaa toipuminen SM-kisoista, joten on aika kirjoittaa myös tänne matkareportaasia!

(c) Jukka Pätynen Koirakuvat.fi

(c) Jukka Pätynen Koirakuvat.fi

Lähdimme torstaina iltapäivällä ajamaan kohti Pietarsaarta, jossa sijaitsee matkakaverimme Eveliinan mökki. Olimme aamulla käyneet ostamassa uuden auton, joten ford pääsikin heti kunnon tulikokeeseen! Itse olen reissannut Suomessa todella vähän ja jo Tampere tuntuu olevan kaukana, joten olin todella innoissani matkasta Suomen halki! Perjantaina aamulla matka jatkui Pietarsaaresta kohti Oulua.

wpid-20150611_233242.jpg

wpid-img_20150612_112242.jpgwpid-20150612_122838.jpg

Majoituimme Oulussa Kotimaailmalta vuokratussa asunnossa, ja voin suositella kyllä lämpimästi! Asunto oli aivan vastikään valmistunut ja todella tyylikkäästi sisustettu. Meillä oli oma keittiö, iso lasitettu parveke, makuuhuone ja mikä parasta: sauna! Asunnossa oli kaikki tarpeelliset astiat ja paistinpannut, pyyhkeet ja muut, joten pakkaaminenkin oli helppoa. Asunto sijaitsi aivan Oulun keskustassa ja matka kisapaikalle sujui hurauksessa.

Perjantaina kisasimme iltakisoissa Venlan kanssa molemmilla radoilla. Molemmat ratamme päätyivät hylkäykseen, mutta kumpikin rata oli oikein sujuva ja vauhdikas

Lauantaina Venlalla oli lepopäivä kun joukkueet kisasivat Suomenmestaruudesta. Illlala saimme juhlia, kun I-HAH minijoukkue taisteli tiensä Suomenmestaruusvoittoon! Aivan upeaa!

wpid-img_20150613_221331.jpg

Matkakaverimme Eveliina oli mukana voittamassa Suomenmestaruuden I-HAH:n mineille!

 Sunnuntai oli sitten koko matkamme pääpäivä, silloin kisattiin yksilösuomenmestaruus. Saimme Venlan kanssa startata numerolla 54, joka oli meille täydellinen numero. Saimme tutustua aamun toisessa tutustumisryhmässä ja kisata kyseisen tutustumisryhmän puolessa välissä.

Olin etukäteen päättänyt, että ihan sama minkälainen karsintarata meille tehdäänkään, se on juuri meille täydellinen rata. Ja ratahan oli! Rata vaati vauhtia ja luottoa koiraan, saimme tehdä persjättöjä ja päällejuosta. Radalla sai valita useista ohjausvaihtoehdoista mutta silti se oli etenevä.

Lähdimme radalle Venlan kanssa hyvällä fiiliksellä ja pois radalta tulimme vielä paremmalla fiiliksellä! Kuulin radalla riman kolahtavan takanamme, joten ajattelin tuloksemme olevan 5. Olin silti valtavan tyytyväinen rataamme ja pieneen spitziin, joka antoi radalla aivan parastaan! Hetki meni, kun meitä rynnättiin halaamaan ja onnittelemaan ja pian kuulutettiinkin tuloksemme olleen nolla!! Tämä tarkoitti meille myös paikkaa finaaliin! En voi kuvailla, miten mieletön fiilis!

Hyppyradalla sijoituksemme oli 20. Spitz pinkoi siis hyppyradan aika todella kovaa, kun muutamasta hieman myöhästyneestä ohjauksestamme huolimatta saimme startata niin lähellä kärkeä. Nollia hyppyradalla tuli yhteensä 85, eli finaalissa meille tuli pitkä tauko tutustumisen ja suorituksen väliin.

venlasm2015-1

Venla lähtökarsinassa ennen finaalirataa
(c) Jukka Pätynen, Koirakuvat.fi

Finaaliratamme oli myös oikein hauska! Paljon kohtia, joissa sai miettiä ohjauksia ja ohjata eri tavoilla. Finaalia seuratessakin saikin huomata useita erilaisia ohjaustapoja! Viime vuonna finaaliratamme kaatui jännitykseeni, mutta tänä vuonna sain pidettyä pään hyvin kasassa ja lähdimme finaaliradalle hyvällä tekemisen meiningillä!

Finaaliratamme päätyi hylkäykseen. Venla oudosti kielsi hypyn ja jatkoimme rataa korjaamatta tätä hyppyä. Vasta nyt kuvasta sain nähdä, mitä tällä hypyllä oikein tapahtui! Loppuradasta hieman oikaisimme, mutta vaikka rata päätyi hylkäykseen, ei kertaakaan harmittanut tippaakaan. Venla veti taas ratansa ihan mielettömällä asenteella! Tämä maailman upein spitz on tullut ihan valtavasti eteenpäin itseluottamuksen ja vauhtinsa kanssa! Ja kun viime vuonna finaaliratamme kaatui heti alkuunsa, tänä vuonna pystyimme tekemään rennon ja sujuvan suorituksen omalla tasollamme. Ehtii sen nollan tehdä ensi vuonnakin

Missä kohtaa palkkaat?

Kun treeneissä lähden suorittamaan rataa, kysyn itseltäni aina ensin, missä kohtaa viimeistään palkkaan. Tätä samaa kysymystä olen kysynyt myös koulutettaviltani jo pidemmän aikaa. Palkkauskohdan voi valita usealla tavalla ja kaikista tärkein kysymys on, mikä on treenin tavoite.

Melko usein, kun kysyn koulutettaviltani mihin asti he aikovat rataa tehdä, saan  vastaukseksi ”katsotaan mihin asti päästään”. En halua tällaista vastausta! Miksi minulle sitten on niin tärkeää, että koulutettavani valitsevat konkreettisen kohdan, jonka jälkeen he palkkaavat?

Vaihevaiheelta

– Mihin asti pääsette nollalla? Jotta treenimme koostuisivat onnistumisista, haluan, että ennen suoritusta valitaan kohta, johon päästään nollalla. On aina kehittävämpää palkata onnistumisesta, kuin virheestä. Mikäli teemme rataa virheeseen saakka, joudumme aina korjaamaan ennen palkkaa. Flow rikkoutuu ja koira ihmettelee. Lisäksi liian monelta palkka jää näissä tilanteissa kokonaan puuttumaan ( ei näin! ).

– Oman osaamisen arviointi Palkkauskohdan valitseminen ja yllä olevaan kysymykseen vastaaminen vaatii oman osaamisen arviointia. Kysymys pakottaa miettimään, mitkä ovat omat vahvuudet ja missä taas on kehitettävää. Jos tietää, että radan alussa oleva pakkovalssi on itselle todella haastava, on hyvä jo heti alkuun päättää, että palkkaa sen onnistumisesta. Toisaalta taas, jos esimerkiksi radan muistamisessa on ongelmia, on erittäin hyvä käydä vielä kerran lähdössä läpi, mihin asti radan muistaa.

– Vaikeiden kohtien palkkaaminen Päättämällä palkkauskohdat jo etukäteen, pääsemme vahvistamaan paremmin myös koiran taitoja. Voimme palkata vaikeasta keppikulmasta, onnistuneesta kontaktista tai hienosta irtoamisesta. Jos vain paahdamme rataa onnistumisen jälkeen, nämä kohdat jäävät huomioimatta. Toki moni  koira kokee myös radan jatkamisen palkkana, mutta paljon suurempi osa kokee palkan palkkana.

– Keskittyminen ja uuden oppiminen Mikäli haluat keskittyä ohjauskuvioon esteillä 12-19, on siihen paljon helpompi keskittyä jos suorittaa esteet 12-19 eikä 1-33. Pikkuhiljaa kun kuvio sujuu yksittäisenä, voidaan se yhdistää rataan. Sen sijaan jos kuvio on haastava jo yksittäisenä, miksi väkisin yrittää tehdä se radalla? On parempi, että saat kohdistettua treenisi juuri kehitettävään osa-alueeseen, eikä keskittymistä (sekä kallisarvoista treeniaikaa) kulu kaikkeen ”oheistoimintaan”.

– Motivaatio Halusin nostaa erilliseksi kohdakeen vielä sen, mihin jokainen edellä olevista kohteista viittaa rivien välissä. Motivaatio. Oma ja koiran. Onnistumiset tekevät tästä lajista hauskempaa ja nostavat koiran itseluottamusta ja motivaatiota! Agility on joukkueurheilua, mennään siis aina kohti palkkaa!

(c) Tuuli Oksalahti

(c) Tuuli Oksalahti

Koska painotan tässä tekstissä pienissä paloissa tekemistä, haluan tähän loppuun todeta, että myös pidemmän pätkän tekeminen on täysin hyväksyttävää! Kun kysyy itseltään kysymyksen ”mihin asti pääsemme nollana” ja vastaa siihen ”radan loppuun”, niin siitä vaan juoksemaan! Erityisesti kisakaudella harrastan näitä nollatreenejä myös itse. Tärkeintä on kuitenkin silloin mennä koko rata sellaisella tsempillä ja tekemisen meiningillä että oksat pois!

Antoisia treenejä!

Venlan arvokisanollat kasassa ja SERT-H

Pääsiäisen perinteisiin kuuluu meillä suklaamunien lisäksi myös Purinan pääsiäiskisat. Niinpä eilen toppauduin hirmuiseen määrään lämpimiä vaatteita ja suuntasimme Venlan kanssa Purinalle kisaamaan!

Olen hurjan onnellinen siitä, miten kisat meillä sujuivat! Teimme Venlan kanssa kolme lähes puhdasta rataa! Agilityradoilla spitz ei aivan muistanut A:n kontakteja, mutta muuten radat suoritettiin läpi hyvällä temmolla. Kävin hieman vielä hieromassa suolaa kontaktipomppujen aiheuttamiin haavoihin katsomalla tulostaulusta että Venlan aika olisi riittänyt molemmilla radoilla kolmannelle sijalle 😀 Noh, ei auta jossitella.

Se mikä teki päivästämme täydellisen, oli hyppyrata! Saimme tehtyä radan hyvällä flow-fiiliksellä vaikka radassa olikin meille haastavia kohtia. Radalta Venlalle nolla, ja aikamme riitti neljänteen sijaan. Tämä tarkoitti meille myös hyppysertiä!

Nyt meillä on myös osallistumisoikeus SM-kisoihin ja MM-karsintoihin, joten kesää odotellessa 🙂

Ihanaa pääsiäistä teille kaikille!

Loistava kisapäivä Vantaalla, kaikille kolmelle koiralle nollaradat!

Eilen aamulla lähdimme Venlan kanssa BAT:n kisoihin hieman unisina. Itse olin ollut kipäenä pari päivää ja jo pelkkä lämmittely tuntui valtavalta urheilusuoritukselta.

Ensimmäisellä agiradalla Venla kulki loistavasti, mutta kontaktit pieni spitz possuili sen verran tyylillä, että päädyimme uusimaan A-esteen. Myös toisella radalla Venla possuili kyseisen kontaktin, mutta sairastaminen vaikutti vireystilaani sen verran, että katsoin asian läpi sormien. Tottakai olisi parempi pitää tiukka linja, mutta nyt aivot eivät taipuneet nopeaan ja järkevään päätöksen tekoon. Tältä radalta siis tulokseksi 5 oikein mainiolla ajalla. Herralan radat olivat jälleen kerran erittäin mukavia! Ne olivat vauhdikkaita ja edellyttivät hyvää perustekemistä.

Viimeisenä ratana meillä oli hyppyrata, jonka tuomaroi Hilpi Yli-Jaskari. En muista, että olisin ollut kyseisen tuomarin radoilla ikinä aiemmin! Rata oli oikein mukava: sujuva, mutta tarkkana sai olla! Ennen rataa päätin, että nyt pitää herätä epämääräisestä koomatilasta jossa olin ollut koko aamun. Laitoin kuulokkeista tsemppimusiikkia rataantutustumiseen ja päätin, että nyt kaivetaan se tekemisen meininki esiin. Tämä kaikki auttoi, ja tulokseksi Venlalle 0! Koska viimeisin kisakirjamerkintämme on ollut syyskuulta, tuli tämä nolla todella tarpeeseen! Pieni epätoivo kun alkoi jo hiipiä mieleeni sm-nollien keräämisen suhteen. Nyt se on kuitenkin potkittu pois ja enää yksi nolla puuttuu!

Illan ohjelma sisälsi myös muuta jännittävää, nimittäin Volan ensimmäiset möllikisat! Vola pääsi kirmailemaan möllien hyppyrataa peräti kolme starttia. Kahdella ensimmäisellä yrittämällä juostiin rata nollana, kolmannella sitten mölisin hieman liikaa ja suoritettiin rata yhdellä kiellolla.

Videossa toinen ratamme. Kyseisellä suorituksella ylsimme myös palkinnoille, 2. sija! 🙂 Olen todella, todella iloinen tästä suorituksesta! Suorat ovat olleet meille hieman haastavia ja olemme treenanneet niitä viime aikoina ihan liian vähän. Vola ei ole Ojangossa treenannut yms, eli periaatteessa vieras paikka ja silti teki todella kauniisti.

Koska Viivi täytti tällä viikolla jo 9 vuotta, pääsi myös veteraani kirmaamaan yhden startin minimölleissä! 🙂 Alkuun radalle mentiin vähän nuuskien, Viivi kun on aina Volan ja Vepan treenatessa päässyt väliajoilla etsimään namuja hallin lattialta. Mutta voi sitä riemua, kun Viivi tajusi, että tällä kertaa pääsee radalle! Meillä oli kyllä kummallakin ihan valtavan hauskaa. Onnea Viivi!

Treenipäiväkirja 14.3.2015 : Volan ensimmäinen täyskorkea puomi ja ensimmäinen A!

Lauantaina Vola pääsi ensimmäistä kertaa tekemään täyskorkeaa puomia! Teimme vain muutaman toiston sillä treenin tavoitteena oli syventyä A-esteen treenaukseen. Ensimmäisellä toistolla Vola loikkasi hieman hämmentyneenä alasmenon puolesta välistä pois, mutta jo seuraavalla toistolla muisti mistä on kysymys. Ja sen jälkeen tulikin pelkkiä osumia! Huippu Vola!

Myös Venla on juossut ahkerasti mattoa ja lankkua. Pikkuhiljaa alkavat myös spitzin pienet aivot raksuttamaan, joskin vieläkin tuli aika eri mittaisia laukkoja. Välillä Venla tekee jättimäisen laukan tai lentää taitoksen yli hyvin pitkälle, välillä ottaa tasamittaisia laukkoja.  Pikkuhiljaa pikkukoiran kanssa siis 🙂 Ensi kerralal kokeilemme matalaa puomia jossa taitos ei ole niin jyrkkä.

Vola teki lauantaina tosiaan ensimmäistä kertaa A:ta. Aloitimme madalletusta A:sta ja lähdimme nostamaan sitä aika tiukkaan tahtiin ylöspäin. Vola oli hieman liiankin lentoisa A:n kanssa mutta kun vaihdoin lentävän pallon nameihin tai palkkasin vasta suorituksen jälkeen, alkoi A:lle löytymään todella kaunis rytmi! Aika huippua ensimmäiseksi treenikerraksi 🙂

Että on hyvä fiilis, kummallakin koiralla juoksukontaktitreenit ovat todella hyvässä vaiheessa! Aurinkokin on taas alkanut palailemaan talvilomaltaan!  Iloista viikkoa kaikille!

wpid-20150312_084219.jpg

Kehonhallintakurssi ja Agilityn alkeisjatkokurssi

Vielä muutama paikka vapaana Agiltykoiran kehonhallintakurssille, sekä agilityn alkeisjatkokurssille! Käykääpäs siis ilmoittautumassa 8.3. mennessä! Vinkatkaa myös kaverille, joka voisi olla kiinnostunut kursseista, tässä olisi esimerkiksi hyvä mahdollisuus aloittaa agilityharrastus!

Kurssit järjestetään Masalassa Niinu Agility Sport -hallilla ja kumpikin kurssi kestää kuusi kertaa (18.3.-22.4.).
Ilmoittautumiset ja lisätietoa http://goo.gl/forms/wQZjoIyTc8 

Tervetuloa kurssille!

Treenipäiväkirja: Putkea ja juoksupuomia

Silloin tällöin parasta treeniä on back to basics -treeni! Niinpä viime tiistaina keskityimme Volan kanssa ”putkeen!!” ja erityisesti hauskanpitoon!

Lisäksi pieni pätkä puomitreeneistämme! Näiden suoritusten vuoksi ei haittaa herätä aikaisin aamulla treenaamaan ennen luentoa

#HyväHiillos Agility – Facebookissa

Tänään hyvää mieltä koko päivälle on tarjonnut Niinu Agility Sportsin aloittama huikea Facebook-kampanja! On upeaa nähdä, miten innolla ihmiset ovat lähteneet kehumaan ja kiittämään toisiaan. Mielestäni yksi parhaita juttuja Agilityssä on huikea ”ryhmähenki” joka harrastajien parissa vallitsee! Lähtökohtaisesti kaikki harrastajat ovat samalla puolella, yhtä ryhmää. Kisoissa voi keneltä tahansa kysyä ”mihin keppien jälkeen mennään” ja kuvausapua löytyy aina pyydettäessä. Jos samaan treeniryhmään päätyy kaksi toisilleen täysin vierasta tyyppiä, niin luultavasti hetken päästä he pohtivat ratakuvioita yhdesssä ja tsemppaavat toisiaan!

Kehuttavia ja kiitettäviä ihmisiä tulee itselleni mieleen niin monia! Tämä on oiva muistutus siitä, että seuraavan kerran kohdatessa täytyy sanoa se heille

Tehtävänäsi on kehua pahimpia kilpakumppaneitasi tai kenties ihmisiä joita ei muutoin tulisi kehuttua! Tai sitten voit antaa tunnustusta jollekin, kenelle haluat välittää kiitoksia ja kannustavia sanoja.

Kampanjan löydät täältä: https://www.facebook.com/groups/hyvahiillosagility/