Treenipäiväkirja: Valssitreeniä

Viime viikolla pääsimme pitkästä aikaa ihanan Jennan treeneihin Volan kanssa 🙂 Meille oli viritetty kunnon valssirata, sellainen joka saa jalat solmuun jo ennen rataantutustumista! Mutta voi kun meillä oli hauskaa!  Myös puomi sujui radan osana, sille iso peukku!

Valssien jälkeen treenailimme hieman päällejuoksuja ja leijeröintiä. Kumpikin on Volalle vielä haastavaa, mutta kummassakin on menty todella paljon eteenpäin jo pienessä ajassa. Leijeröintitehtävässä leijeröin kepit, joita Vola ei vielä osaa. Silti pieni sheltti yritti aina välillä tulla pujottelemaan asenteella ”jotain tälläistä nämä ehkä on” 😀

Missä kohtaa palkkaat?

Kun treeneissä lähden suorittamaan rataa, kysyn itseltäni aina ensin, missä kohtaa viimeistään palkkaan. Tätä samaa kysymystä olen kysynyt myös koulutettaviltani jo pidemmän aikaa. Palkkauskohdan voi valita usealla tavalla ja kaikista tärkein kysymys on, mikä on treenin tavoite.

Melko usein, kun kysyn koulutettaviltani mihin asti he aikovat rataa tehdä, saan  vastaukseksi ”katsotaan mihin asti päästään”. En halua tällaista vastausta! Miksi minulle sitten on niin tärkeää, että koulutettavani valitsevat konkreettisen kohdan, jonka jälkeen he palkkaavat?

Vaihevaiheelta

– Mihin asti pääsette nollalla? Jotta treenimme koostuisivat onnistumisista, haluan, että ennen suoritusta valitaan kohta, johon päästään nollalla. On aina kehittävämpää palkata onnistumisesta, kuin virheestä. Mikäli teemme rataa virheeseen saakka, joudumme aina korjaamaan ennen palkkaa. Flow rikkoutuu ja koira ihmettelee. Lisäksi liian monelta palkka jää näissä tilanteissa kokonaan puuttumaan ( ei näin! ).

– Oman osaamisen arviointi Palkkauskohdan valitseminen ja yllä olevaan kysymykseen vastaaminen vaatii oman osaamisen arviointia. Kysymys pakottaa miettimään, mitkä ovat omat vahvuudet ja missä taas on kehitettävää. Jos tietää, että radan alussa oleva pakkovalssi on itselle todella haastava, on hyvä jo heti alkuun päättää, että palkkaa sen onnistumisesta. Toisaalta taas, jos esimerkiksi radan muistamisessa on ongelmia, on erittäin hyvä käydä vielä kerran lähdössä läpi, mihin asti radan muistaa.

– Vaikeiden kohtien palkkaaminen Päättämällä palkkauskohdat jo etukäteen, pääsemme vahvistamaan paremmin myös koiran taitoja. Voimme palkata vaikeasta keppikulmasta, onnistuneesta kontaktista tai hienosta irtoamisesta. Jos vain paahdamme rataa onnistumisen jälkeen, nämä kohdat jäävät huomioimatta. Toki moni  koira kokee myös radan jatkamisen palkkana, mutta paljon suurempi osa kokee palkan palkkana.

– Keskittyminen ja uuden oppiminen Mikäli haluat keskittyä ohjauskuvioon esteillä 12-19, on siihen paljon helpompi keskittyä jos suorittaa esteet 12-19 eikä 1-33. Pikkuhiljaa kun kuvio sujuu yksittäisenä, voidaan se yhdistää rataan. Sen sijaan jos kuvio on haastava jo yksittäisenä, miksi väkisin yrittää tehdä se radalla? On parempi, että saat kohdistettua treenisi juuri kehitettävään osa-alueeseen, eikä keskittymistä (sekä kallisarvoista treeniaikaa) kulu kaikkeen ”oheistoimintaan”.

– Motivaatio Halusin nostaa erilliseksi kohdakeen vielä sen, mihin jokainen edellä olevista kohteista viittaa rivien välissä. Motivaatio. Oma ja koiran. Onnistumiset tekevät tästä lajista hauskempaa ja nostavat koiran itseluottamusta ja motivaatiota! Agility on joukkueurheilua, mennään siis aina kohti palkkaa!

(c) Tuuli Oksalahti

(c) Tuuli Oksalahti

Koska painotan tässä tekstissä pienissä paloissa tekemistä, haluan tähän loppuun todeta, että myös pidemmän pätkän tekeminen on täysin hyväksyttävää! Kun kysyy itseltään kysymyksen ”mihin asti pääsemme nollana” ja vastaa siihen ”radan loppuun”, niin siitä vaan juoksemaan! Erityisesti kisakaudella harrastan näitä nollatreenejä myös itse. Tärkeintä on kuitenkin silloin mennä koko rata sellaisella tsempillä ja tekemisen meiningillä että oksat pois!

Antoisia treenejä!

Treenipäiväkirja 14.3.2015 : Volan ensimmäinen täyskorkea puomi ja ensimmäinen A!

Lauantaina Vola pääsi ensimmäistä kertaa tekemään täyskorkeaa puomia! Teimme vain muutaman toiston sillä treenin tavoitteena oli syventyä A-esteen treenaukseen. Ensimmäisellä toistolla Vola loikkasi hieman hämmentyneenä alasmenon puolesta välistä pois, mutta jo seuraavalla toistolla muisti mistä on kysymys. Ja sen jälkeen tulikin pelkkiä osumia! Huippu Vola!

Myös Venla on juossut ahkerasti mattoa ja lankkua. Pikkuhiljaa alkavat myös spitzin pienet aivot raksuttamaan, joskin vieläkin tuli aika eri mittaisia laukkoja. Välillä Venla tekee jättimäisen laukan tai lentää taitoksen yli hyvin pitkälle, välillä ottaa tasamittaisia laukkoja.  Pikkuhiljaa pikkukoiran kanssa siis 🙂 Ensi kerralal kokeilemme matalaa puomia jossa taitos ei ole niin jyrkkä.

Vola teki lauantaina tosiaan ensimmäistä kertaa A:ta. Aloitimme madalletusta A:sta ja lähdimme nostamaan sitä aika tiukkaan tahtiin ylöspäin. Vola oli hieman liiankin lentoisa A:n kanssa mutta kun vaihdoin lentävän pallon nameihin tai palkkasin vasta suorituksen jälkeen, alkoi A:lle löytymään todella kaunis rytmi! Aika huippua ensimmäiseksi treenikerraksi 🙂

Että on hyvä fiilis, kummallakin koiralla juoksukontaktitreenit ovat todella hyvässä vaiheessa! Aurinkokin on taas alkanut palailemaan talvilomaltaan!  Iloista viikkoa kaikille!

wpid-20150312_084219.jpg

Volan Juoksupuomi 1.3.2015

Volan puomiprojekti on vielä ainakin toistaiseksi mennyt tasaista tahtia eteenpäin. Tällä hetkellä puomi on yhden säädön päässä täydestä korkeudesta ja Vola saa palkan vasta hypyn jälkeen. Eilisessä treenissä tavoitteena oli muuttaa puomin jälkeisen hypyn sijaintia. Yksi sekoaminen mahtui tähän treenikertaan, mutta muuten oikein hyviä osumia!

Volan laukkojen määrä videolla vaihtelee, sillä aloituspaikka on lähellä puomia. Välillä Vola pääsee ”ylös” kahdella, välillä kolmella laukalla.

Treenipäiväkirja: Volan ratapätkä ja juoksukontaktitilanne

wpid-img_20150212_100907.jpg

Emme ole pitkään aikaan treenanneet Volan kanssa rataa! Olemme keskittyneet kovasti puomiin ja keppeihin, ja ehtiessämme tehneet paria hyppyä ja putkea. Niinpä kun teimme rataharjoituksen, olin aivan ihmeissäni miten paljon pieni poika on oppinut! Taas hyvä muistutus siitä, miten hyödyllistä pienten asioiden treenaaminen on. Pala kerrallaan!

Pitkästä aikaa video myös puomin tilanteesta. Videolla kaikki eiliset toistot. Varioimme lähtöpaikkaa ja puomin jälkeen on hyppy. Pari liian matalaa osumaa ja kerran ei osuttu lainkaan, muutoin oikein hyviä toistoja! Matalat osumat tulivat, kun Volan lähtöpaikka oli kauimpana ja Vola lentää liian pitkälle taitoksen jälkeen alasmenolla. Lisäksi pari myöhästynyttä heittoa johti siihen, että Vola vilkuilee minua. Mutta muutoin olen todella tyytyväinen, Volan harjoittelu on edennyt hurjaa vauhtia!

Vola treenaa: Katse esteisiin ja palkkaan

Moi kaikki!
Koska Venlalla on juoksu, pääsi Vola tällä viikolla treenaamaan Niinulaan 🙂 Alussa oli kolme estettä jotka suoritettiin S-kuviona ja sen jälkeen suoraa. Vaikka Volan kanssa on tehty paljon suoraasuoraasuoraa, tuppaa pienen sheltin katse hakeutumaan mammaan eikä esteisiin. Kun olen itse paikoillani ja rauhallinen, osaa Vola todella hyvin hakea esteitä. Sen sijaan kun yhtälöön lisätään liike, ollaan jo hyvin haastavalla alueella. Kokoajan menee kuitenkin paremmin ja paremmin! Nyt Vola osaa jo melko hyvin hakeutua putkiin ja siitä on todella paljon apua suoratreeneissä 🙂
Tällä viikolla ollemme harjoitelleet kotona melko paljon targetille/kuolleelle lelulle irtoamista. Vola istumaan, eteen pallo/namu ja vapautus etupalkalle. Jos itse liikun, on etupalkka vielä Volalle liian arvoton. Liike menee palkan ohi. Jos kouluttaja/apulainen palkkaa niin Vola kiinnostuu palkasta vasta kun liike loppuu 😀 Harjoiteltavaa siis on! Lisäksi videoita katsoessani totesin että nyt täytyy kyllä ottaa kausi etten palkkaa kädestä! Ei nameja minulta palkaksi ja lelullakin leikitään vasta kun se on ensin heitetty!!
Niinulta saatiin taas paljon ”kotiläksyjä” ja nyt tekisi heti mieli vaan mennä treenaamaan lisää ja lisää 🙂 Pitää kuitenkin nyt tyytyä excel-suunnitteluun että saadaan molemmat vähän huiliakkin 🙂
Vola Niinun treeneissä
Volan ja Viivin kanssa on jatkettu myös temppujen opettelua. Tässä Volan uusin temppu
Vielä lopuksi vähän treenipätkää viime viikonlopulta 🙂

Kiertämistä, putkirallia ja erotteluja

Hellettä on pidellyt! Meillä ei näin kesällä ole vakiotreenejä joten ihan kovin useasti ei olla kentälle asti menty treenaamaan. Tekemistä on riittänyt temppujen opettelussa sekä Volan boxitreeneissä 🙂
Koska asumme suhteellisen vilkkaalla alueella on aina välillä rauhallisen treenipaikan löytäminen haastavaa. Nyt kuitenkin löytyi ihan superpaikka! Toisella puolella on aitaa ja toisella istutuksia joten ihan hirveästi ei pitäisi jalankulkijoita olla 🙂 Lisäksi joku on laittanut maahan kaksi tolppaa täydellisen välimatkan päähän toisistaan. Täydellinen paikka kiertotreeneille!
Viime viikolla käytiin kerran myös kentällä: Venlan kanssa teimme ratamaista erottelutreeniä ja Volan kanssa putkirallia. Itseäni vaivaa edelleenkin flunssa ja liike on sen mukaista (kääk miten myöhässä voin olla! Kaikkea joutuu pieni spitz kestämään). Treeneistä jäi kuitenkin oikein hyvä mieli. Päätavoitteena Venlan kanssa oli erotteluiden vahvistaminen ja kontaktien palkkaus. Vähän alkoi lopussa helle vaikuttamaan Venlaan ja varjoisa putki veti spitziä puoleensa 🙂
Volan putkiin hakeutumisessa on vielä aika paljon työtä mutta suunnitelmissa on treenata paljon yksinkertaisia putkiratoja. Tarkoituksena oli laittaa tähän harjoitteeseen toisen hypyn tilalle suora putki mutta tällä kentällä oli vain kaksi putkea. Ehkä ensi kerralla kolmen putken treeniä 🙂

Talvikausi loppui, kesäkausi alkaa!

Nyt on sitten virallisesti aika siirtyä pois halleista ulos treenaamaan! Tämä viikko oli talvikauden viimeinen ja ensiviikolla onkin sitten aika aloittaa treenailut ja kouluttaminen uusien ryhmien kanssa 🙂
Maanantaina pidettiin epikset ryhmälle jota olen nyt talven kouluttanut. On kyllä aina jotenkin niin upeaa nähdä kuinka paljon kukakin on kehittynyt! Syötiin karkkeja ja naurettiin, ikävä kyllä tulee koko ryhmää 🙂 Onneksi osa jatkaa myös kesällä mun opeissa niin ei tarvitse ihan kokonaan luopua 🙂 Koulutettavilta sai illan päätteeksi vielä lahjakortin urheiluhierojalle! Nyt on sitten hyvä syy lenkkeillä ahkerasti koko kesä että sitten kun hierojalle menee niin olisi jotain lihaksia joita hieroa 😀
Viivin kanssa on tällä viikolla tullut otettua hieman löysin rantein. Kaarrokset ovat venyneet ainakin kolmemetrisiksi jokaisen käännöksen yhteydessä, mutta suoralla ollaan menty kovaa. Yritin jopa palkkaillakkin käännöksistä, mutta Viivin mielestä on yksinkertaisempaa ensin loikata valtava loikka ja sitten ajan kanssa palata hakemaan palkka 😛 Uskon kyllä että kun saa taas oman pään ja keskittymisen toimimaan niin kyllä tämä tästä!
Käytiin myös avaamassa ulkotreenikausi Viivin kanssa ja voi kun pieni bretoni olikin onnellinen! Viivi juoksenteli pitkin kenttää ja selvästi oli iloinen päästessään tuttuun paikkaan 🙂 Hallitreeneissä Viivi on ollut vähän vaisu mutta nyt sellaiseta ei ollut tietoakaan!
Viivi kesätreenaa:
Auringonpaiste ja ulkotreenit! JEE!

Myös Venlalla oli viimeiset lupaavien-valmennusryhmän kesätreenit Niinulla. Paljon ollaan kehitytty talven aikana ja nyt treeneissä tehtiin juttuja joita en ikinä olisi syksyllä uskaltanut edes kuvitella! Venla on kehittynyt todella hurjasti teknisesti, osaa lukita esteitä ja pystyn itse lähtemään liikkeelle ajoissa yms. On ollut kyllä ihan huippu talvi! Kesä treenataankin nyt sitten arvokisa-valmennusryhmässä ja odotankin innolla niitä treenejä 🙂 Ensi torstaina jo alkaa!
Nyt kevään vuoksi olen päässyt aloittamaan myös uutta harrastusta juoksemista 🙂 Pitkällisen pohdinnan jälkeen raaskin jopa ostaa itselleni juoksukengät. Viime kesänä aloin satunnaisesti käymään lenkeillä mutta aika nollakuntoisena kylläkin. Nyt on tullut jo ensimmäinen 5km tavoite täyteen, ja syksyllä olisi tarkoitus juosta jo 10km lenkkiä. Koirillakin kunto kohoaa kun joutuu ravailemaan. Molempia en kyllä yhtäaikaisesti pysty mukaan ottamaan, sillä tuntuu että yhdessä ne oikein yllyttävät toisiaan possuilemaan: vetävät hihnassa ja poukkoilevat sinne tänne. Erikseen kumpikin kumminkin tulee tosi nätisti, varsinkin Venla joka aina haluaa olla hieman taaempana. Viivi sen sijaan juoksee aina edellä ja välillä joutuukin muistuttelemaan että pieni bretoni ei saa määrätä lenkin tahtia 😀

Putkirallia, niistoja ja paaaljon hyvää fiilistä

Maanantaina kouluttamassa: Älä ohjaa estettä, jota ei suoriteta

Agilityviikko alkoi maanantaina kouluttajan roolissa.. Radalla oli kohta, jota voisi sanoa ns. ansakohdaksi. Ohjaaja toisensa perään valitsi tähän kohtaan ohjausvalinnan, joka oli omasta mielestäni koiralle epälooginen ja ohjaajallekkin paljon haastavempi. Kun kysyin syytä, vastaus oli vuoron perään kaikilla ”ettei se menisi tuohon putkeen!”. Suostutteluiden jälkeen sain kuitenkin ohjaajat yrittämään ohjausta, jossa ohjaaja ei päässyt seisomaan ansaputken eteen, mutta joka muutoin oli koirille ja ohjaajalle selkeämpi. Kun koiraan luotti, ja ohjasi vain rohkeasti seuraavalle esteelle, sinne koirat myös menivät. Mitä tästä sitten opimme? Ohjaa aina seuraavaa estettä, älä sitä estettä, jota ei suoriteta.

Tiistaina putkirallia ja hyvää fiilistä

Tiistaina olikin sitten Viivin synttärit (7-vuotta jo!!)Synttäreiden kunniaksi suuntasimme kohti epiksiä: Viiville putkiralli ja kaksi starttia kisaavien radalla, Venlalle putkiralli.
Kun Viivin kanssa aloitimme kisapäivämme putkirallilla, oli pieni bretoni aivan hämmentynyt, pelkkiä putkia!! Alku siis oli hieman hitaampaa, mutta sitten Viivi innostui ja oli kyllä niiin tajuttoman hauskaa. Vartinkin jälkeen vielä itse hymyilin ja nauroin 😀 Kisaradoilla Viivi tuttuun tapaansa pomppi kontaktit, mutta jos loikkia ei lasketa, niin radat muuten sujuivat ihan näppärästi (tai no ensimmäisellä radalla tuplanumerointi hieman sekoitti ohjaajaa ja vähän lähdimme omalle radalle). Epiksissä kuitenkaan ei niin tarvitse harmitella, vaan voi keskittyä vaan pitämään hauskaa 🙂 Ja siihen ainakin Viivi-vanhus keskittyi!

Venlan putkiralli oli viimeinen rata jonka sinä iltana juoksin. Venla oli joutunut seuraamaan koko illan sitä, että Viivi pääsi tekemään. Niinpä jo heti alkusuoralla jouduin toteamaan, että nyt täytyy itsekkin ihan todella juosta!! Vaikka spitzin vauhti on taas kasvanut viimeaikoina, niin nyt ainakin tuntui että radalla on ihan taskuraketti 😀 Loistava fiilis jäi kisoista, oli todellakin hauskaa!!

Keskiviikkona hypättiin epämukavuusalueelle: niistoja ja saksalaisia

Keskiviikon treeneissä Viivin kanssa ohjelmassa oli niistoja, ja radalle mahtui lisäksi myös saksalainen. Eli kyseessä juurikin ne ohjauskuviot, jotka ovat siellä epämukavuusalueen kaikkein kauimmaisessa takakulmassa. Treenit kuitenkin sujuivat sittenkin todella hyvin ja niistot ja saksalaiset tuntuivat jopa ihan luonnollisilta. Tulikin taas opittua, miten paljon tekeminen on oikeasti omasta vireestä kiinni. Jos esimerkiksi niistoa jännittää, niin varmana vauhti loppuu kesken ja koira töksähtää ja hyppylinja valahtaa, mutta kun saa itselleen asenteen, että tämä osataan, ja tämä nyt tehdään hyvin, niin ei mitään ongelmaa. Saksalainen ehkä jopa siirtyi hieman lähemmäs mukavuusaluetta 🙂

Pienikin koira pystyy pyydystämään leijonan

Kaksi koiraa = tuplasti enemmän juoksemista

Torstaina sitten myös Viivi pääsi vierailemaan Venlan lupaavien valmennusryhmän treeneihin, eli tämä ohjaaja sai juosta kaksinkertaisesti Rata ei ehkä ollut sieltä helpoimmasta päästä, mutta jotenkin itselläni kuitenkin löytyi tällä kertaa luottoa siihen, että se onnistuisi. Varmaankin johtui hyvin pitkälti edellisen päivän onnistuneista niistotreeneistä 🙂 ainkin huomata, että kun koiriin luotti, rata sujui todella hyvin! Olin aluksi suunnitellut tieni vain esteelle numero 23 mutta päästiinkin tekemään rataa vielä paljon pidemmälle 🙂 Treenien jälkeen olin niiiiiiin iloinen ettei mitään rajaa 🙂 Oikeasti on sellainen fiilis, että juuri se oikea vire on löytynyt taas. Se on se vire, jolla pystyy keskittymään siihen mitä tekee ja oikeasti nauttimaan joka hetkestä. Ehkä tää on tätä kevään tuomaa ylihyvää mieltä, mutta kivaa tää on 🙂
Yksi miinus kylläkin, ohjaajan kunto loppui aivan käsiin!

Sähköpostiini kolahti myös aivan huippuja uutisia: kesällä saamme treenata Venlan kanssa I-HAHn arvokisa-valmennusryhmässä! Kesää siis odotellessa 🙂

Vuoden viimeiset treenailut

Meidän tämänvuoden viimeiset treenit jäivät joulua edeltävälle viikolle, sillä nyt tytöillä on molemmilla juoksut. Oikein mainiosti treenit onneksi sujuivat, joten hyvillä mielin voi jäädä hetken tauolle.

Tässä ensiksi näyttöä Viivin treeneistä:

Jotenkin itselle on muodostunut perisynniksi Viivin kanssa sählätä aluksi ja sählätä lopuksi. Keskikohta sen sijaan sujuu yleensä ihan hyvin. Pakko puolustella vähän kuitenkin näitä sähläyksiä ja sanoa että itse olin näiden treenien aikaan vasta toipumassa flunssasta, joten jalat eivät liiku aivan yhtä vikkelästi kuin toivoisin niiden liikkuvan (tai sitten se johtuu vain kaikista suklaista ja muista herkuista, joita ennen ja jälkeen joulun saa syödä 🙂 )

Viivin kontaktit ovat kyllä vieläkin retuperällä. Pitäisi treenata niitä ihan hirveästi, mutta kun jostakin pitäisi löytää siihen motivaatiota. Ja toki päätöskin että mitäs niiden kanssa tekisi. Jatketaan nyt vielä kuitenkin tällä systeemillä ja odotellaan, josko iskisi jokin inspiraatio.

Tuo keppien jälkeinen valssi sujui näissä treeneissä mielestäni tosi hyvin! Olenkin huomannut, että kun saan vaan itselleni rennon asenteen tekemiseen, niin kaikki ohjaukset sujuvat paljon luonnollisemmin ja paremmin. Helposti kuitenkin sorrun ”yliyrittämiseen” ja varmisteluun, jolloin sitten jään ohjauksiin liian pitkäksi aikaa ja olen ohjauksen jatkuvuus katoaa. Venlan kanssa tämä ei niin paljon haittaa kuin Viivin kanssa, pikkuspitzin kanssa kun kerkiää juoksemaan paljon paremmin ja kaarteetkaan eivät niin pitkiksi veny kuin maxilla. Lisäksi Venla ei ole ollenkaan yhtä estehakuinen ja irtoava kuin Viivi, joka lukitsee esteet huomattavasti nopeammin.
Tietysti myös varmistelun ja yliyrittämisen vastakohta, huolimattomuus, on yksi kompastuskivi jota voi varsinkin noista alun ja lopun sähläuksistä syyttää.

Sitten seuraavana päivänä oli Venlan treenit Niinulla:

Ihan ensimmäisenä pitää mainita tuo Venlan into treenata! On ihana huomata kuinka paljon koira nauttii kun pääsee radalle! Lisäksi huomasin kuinka paljon Venlan fyysinen kunto onkaan kasvanut nyt syksyn aikana. Vaikka treenasimme rataa pitkään, eivät patterit kuluneet ihan loppuun. Niinun ehdotuksesta olemme nyt myös laittaneet rimoja eri korkeuksille. Tämä on pienessä ajassa vaikuttanut hyppäämiseen todella paljon, ja sitä kautta tietenkin myös nopeuteen! Ennen Venlalla oli tapana suunnata hyppynsä ylöspäin, eikä niinkään eteenpäin, mutta nyt meno on jo paljon paremman näköistä!

Venlan kanssa valssit eivät sujuneetkaan yhtään niin näppärästi kuin Viivillä, ja tuota muurin jälkeistä valssia (ensimmäisellä radalla) hinkkasimmekin melko pitkään. Jouduin hieman videoa editoimaan että se hieman etenisi 😀 On se rytmitys ja ajoitus vaan vaikeaa! Lisäksi toisen radan lopussa valssiohjaus töksähtää tosi pahasti, kun omat jalat eivät vain liiku! Aionkin ottaa valssien opettelun Venlan kanssa yhdeksi uudenvuodenlupaukseksi.

Päällejuoksut sen sijaan alkavat Venlan kanssa sujumaan, vaikka koenkin ne erääksi heikommista ohjauksistani. Treenin lopussa teimme päällejuoksut tuohon toisen radan loppuun ja ne tuntuivatkin todella sujuvilta ja mukavilta.

On kyllä hassua huomata, miten ohjaukset, jotka Viivin kanssa tuntuvat vaikeilta, sujuvat Venlan kanssa paljon luonnollisemmin, esimerkiksi päällejuoksu ja persjättö. Osa ohjauksista taas sujuu Viivin kanssa huomatavasti paremmin, esimerkiksi takaaleikkaus. Jotenkin yleensä tuleekin valittua sellaisia itselle helppoja ohjauksia, vaikka pitäisi astua mukavuusalueen ulkopuolelle treenatessa. Lisäksi olen huomannut että kisatessa suosin joitain ohjauksia toisia enemmän, esimerkiksi saatan käyttää valssia persjätön sijaan, koska siinä saa pidettyä kokoajan katseen koirassa. Tästäkin voisi olla hyvä opetella ulos, niin että saisi käytettyä niitä radalle parhaimpia ohjauksia, eikä vain ”varmisteluohjauksia”.

Pakko laittaa vielä tämän tekstin loppuun pieni loppukevennys. Pääkaupunkiseudulla on ihan tajuttomat määrät lunta, ja pienelle koiralle se aiheuttaa joskus hieman ongelmatilanteita 😀