Kamera + koiranpentu = mahdoton tehtävä?

”Kato näin mä istun nätisti”

”Anna jo se nami!”
Huomatkaa tarkkaileva Spitz kuvan reunassa 🙂
”Eikun ihan oikeesti, saisinko mä sen namin”
Ei vielä ihan rivi, mutta aika lähelle jo
Aina sitä sanotaan, että koiranpennun valokuvaaminen on erityisen hankalaa. Se tuli taas eilen selväksi kun yritettiin epätoivoisesti saada pikkuvauvasta kuvia. Ulkona on niin pimeää, että siellä ei saa kuvattua yhtään mitään, eikä kotonakaan oikein valoa tunnu riittävän. Leikkisästä pennusta oli lähes mahdotonta saada hyvää kuvaa! Toinen juttu oli se, että kun kuvat oli lopulta otettu ja siirretty tietokoneelle, tajusin että olisi ehkä hieman kannattanut Volaa siistiä 🙂 Noh, tässä alla 10 viikon poseeraukset 🙂

Vola 10 viikkoa
Korkeus noin 26cm
Paino noin 3,8kg
Koko konkkaronkka. Vola on ainoa joka tajuaa minne kuuluu katsoa 🙂 Viivin massu on vielä vähän kalju mutta parantuminen on hyvällä mallilla!

Oma lempparini kaikista päivän kuvista
Siinä ne on kaikki, V, V ja V

Kiitos sinnikkäälle apulaiselle 🙂

Liian pitkä hiljaisuus takana, blogin aktivoiminen talvea varten :)

Piiiitkä hiljaisuus ollut tässä blogissa, edellinen teksti on heinäkuulta!! Ei me kuitenkaan olla minnekkään kadottu vaan kovasti ollaan treenattu ja puuhattu vaikka kirjoittamaan ei ole ehtinytkään 🙂

Syyskausi on saatu päätökseen treenien osalta ja on aika siirtyä hallin lämpöön treenaamaan. Talvella meitä kouluttaa taas aivan lempparikouluttaja Niinu 🙂 Jaan treenipaikan Viivin ja Venlan kesken puoliksi niin että joka toinen viikko treenaamassa käy Viivi ja joka toinen viikko Venla. Yhteinen ratatreenipaikka siksi, että haluan käydä joka viikko vapaatreenaamassa ja kaksien ohjattujen treenien ja kisojen lisäksi sille ei ole nyt kesällä riittänyt tarpeeksi aikaa. Perusteiden treenaaminen on kuitenkin huipputärkeää! Talven aikana on tavoitteena treenata hirmuisesti keppejä, kontakteja ja irtoamista!

Nollia ei meille Venlan kanssa ole vielä tälle kaudelle kertynyt kuin yksi ja ainoa, ja sekin on heinäkuulta! Nyt siis on aika tsempata ja ryhdistäytyä nollien osalta 🙂 Seuraavan kerran kisaamme Kirkkonummella 5.10!

Eräs itselleni tärkeä nolla kuitenkin saatiin Piirinmestaruuskisoissa 8.9 joukkueradalla. I-HAH joukkue sijoittu piirinmestaruuskisoissa pronssille!! Hyvä me!! 🙂 Itseäni harmittaa hirmuisesti etten kerennyt jäämään osalliseksi palkintojenjakoon kun oli kiire jo pitämään dobo-treenejä, mutta silti oli hienoa saada ensimmäinen joukkuemitalli!

Venla lähdössä radalle
Kuva Jukka Pätynen
Venla pieni liito-orava A:lla
Ohjaaja juoksee rennosti eteenpäin luottaen koiraan 😉
Kuva Jukka Pätynen

Mutta nyt, uusi kausi, uudet kujeet: Blogin olisi tästä tarkoitus taas aktivoitua 🙂

SM-kisat takanapäin

Pitkään odotetut SM-kisat ovat nyt takana päin ja koko tapahtuma oli kyllä aivan uskomattoman hieno, vaikka omat radat vieläkin harmittavat. Kiitos I-HAHn mahtaville kannustusjoukoille! Ei voisi parempaa seuraa edes kuvitella !
Lauantain joukkueradalla Venlalle 10 joka sisälsi yhden kiellon ja lentokeinun. Sunnuntain radalta hyl, kun oma jännitys otti vaan vallan ihan totaalisesti ja valssi muuttui peruskäännökseksi. En tiedä vieläkään miten ihmeessä siinä niin kävi, aikaa olisi ollut vaikka kuinka paljon tehdä valssi. Yhtäkkiä vain havahtuu siihen, että on väärällä puolella, jonka seurauksena panikoituminen ja koira väärään putkeen. Ei näin.. Uskon, että ei harmittaisi yhtään niin paljoa jos olisi tullut vaikka keppivirhe: silloin tietäisi että pitää treenata lisää keppejä. Nyt hyl johtui kuitenkin täysin omasta jäätymisestä ja se tuli kohdassa jonka tiedän normaalitilanteessa osaavani ihan milloin tahansa. Ja vaikka radalla oli paljon todella hyvää ja Venla oli aivan uskomaton, niin vieläkin harmittaa. Mutta kyllä tästä noustaan! Onneksi on pian MM-karsinnat ja sitä ennen aiotaan tyhjentää lompakko PurinaOpeniin.
Lauantain joukkuerata, tulos 10
Sirpa Saari
Sunnuntain hyppyrata, tulos hyl

VOITTONOLLA ja H-SERT!!!

Tänään se sitten tuli, meidän eka voittonolla kolmosissa!! Samallahan tämä tarkoittaa että pääsemme osallistumaan MM-karsintoihin Seinäjoelle!

BATn kisoissa siis oltiin tänään. Ekalta radalta tuli A:n alastulolta 5. Olenkin jo tiennyt että spitz hieman liian korkealta sen hyppää ja meillä onkin ajatuksena ollut että tuo wnb-pysäytyskontakti vaihdettaisiin juoksuun A:lla. Omasta mielestäni Venla kontaktin otti, mutta sen verran  ylhäältä että ei ihmekkään että virhe sieltä kolahti. Parempi olisi tehdä sen verran varmasti ettei jäisi mitään arvailun varaan.

Toinen rata olikin sitten hyppyrata joka sujui paremmin kuin hyvin!! :)Käännökset sujuivat, koira pysyi lähdössä ja itse en pahemmin ollut koiran tiellä. En kyllä siltikään olisi ikinä uskonut että rata sitten niin hyvin meni, että pääsimme sille korkeimmalle palkintokorokkeelle! Meinasi alkaa ihan itkettämään kun tuloksia katsoin ja viimeinen agirata menikin sitten ihan vaan vielä hyppyrataa fiilistellessä. Siltä keinulta virhe ja tulos 5.

BATn kisoissa on aina niin superkiva saada palkintoja! En tiedäkkään millä muulla seuralla olisi niin huiput palkinnot!

Tänään Venlan saalis: ruusukkeet, MUSC 10e lahjakortti (Maistuu sekä Viiville&Venlalle) ilmainen startti-lahjakortti, Hurtan viilennysloimi (sellainen hieno paksu!), Nutrolin-öljyä (tätäkin ollaan himoittu mutta en ikinä raaski ostaa) sekä suklaata! Venla ja ohjaaja kiittävät!!

En olisi ikinä uskonut, että vuoden aikana päästään näin pitkälle spitzin kanssa. Tänä SM-kautena on Venla noussut kolmosiin, saanut 2 agisertiä, 14 sm-nollaa ja nyt vielä tämän voittonollan! En voisi olla ylpeämpi tästä pienestä! Eilen juuri puhuttiin treenikavereiden kesken mm-karsinnoista ja sanoin että meillä ei voittoa ole eikä nyt tänä vuonna ainakaan luultavasti sitä tulla saamaan 😀

Eilen oli muuten I-HAHn hallin avajaiset 🙂 On meillä vaan ihan hirmuisen hieno uusi halli! Keinonurmikin on ihan parasta mahdollista laatua. Innolla odotan että päästään sinne treenaamaan Viivin ja Venlan kanssa. Meiltä on kotoa sinne matkaa alle 2km joten ei voi enää sitten laittaa treenaamattomuutta ajanpuutteen yms syyksi 😀 Avajaisissa oli skumppaa, kaikkia ihania herkkuja, ihan parasta seuraa ja ihmisagilityä joka sai kyllä kaikki nauramaan ihan kippurassa 🙂

Kun nyt muuten tämä kirjoitus on keskittynyt aika paljon Venlaan, niin pakko laittaa loppuun vielä pari kuvaa Viivistä ja pingusta ettei toinen tule mustasukkaiseksi 😉

Juokse pingu!! Viivi the pingunmetsästäjä iskee!!

Vappuepikset!!

Mikäs sen parempaa vappupuuhaa kuin kisata oman seuran kesken 🙂 Meillä oli seuran talvikauden-päätöskisat ja ilma oli kyllä mitä parhain! Tarjoilut hoituivat nyyttärimeiningillä ja tarjolla olikin munkkeja, rosetteja, nakkikääröjä, simaa, karkkia ja vaikka mitä herkullisia juttuja (vaikka ne eivät ehkä ihan urheilijaruokavalioon kuulukkaan 😉 )
Kisat alkoivat omalta osaltani tuomaroiden. Tuomaroin luokan pennut-tosimöllit-veteraanit. Radan vaatimuksena oli ettei se saanut sisältää kuin putkia ja muutaman hypyn. Tässä rata vielä tännekkin:
Tuomaroinnin jälkeen pääsin sitten itsekkin kisaamaan 🙂 Venlan kanssa meidän ratamme päättyi hyllyyn kolmanneksi viimeisellä esteellä kun ajoitin huonosti valssin!! Muuten oli onneksi sujuvaa eikä pienistä välitetä 🙂
Viivin kanssa sitten taas kisaavien radalta 0 ja 2. sija 🙂 Viivi otti siis kontaktit! Aikaa niille kyllä kului aika hirmuisen kauan kun Viivi hiipi ja hiipi, mutta eipähän ainakaan hypännyt 🙂
Viivi pääsi myös osallistumaan mölliradalle siskoni kanssa, joka riisenipentunsa kanssa on aloittanut agilityn. Viivi kyllä hieman Maijaa hönötteli ja virallisesti tulos olisi ollut hyl, mutta koska mölleissä ei ketään hylätä, niin Maija ja Viivi voittivat mölliluokan 😀 Luulin kyllä että Viivi olisi ollut kisan ulkopuolella mutta ei kai se ole niin vakavaa 🙂
Sitten oli pujottelunopeuskisa jossa Viivi tuli myös 2.sijalle. Kepit ovatkin Viivin lempparieste. Jäi kyllä hitusen kaihertamaan kun olen varma että Viivi olisi vielä päässyt lujempaa jos olisi pallolla vedättänyt 😉 No, ei saa ruveta ahnaaksi ja ei kyllä huonolle hävittykkään 🙂 Venla oli myös pujottelukisassa ja teki myös ihan hirmuisen hyvät kepit ja kovan ajan 🙂 Tosi ylpeä olen molemmista pujottelijoista!
Päivän viimeinen kisa oli putkiralli 😀 Venla oli siinävaiheessa jo sen verran väsynyt että ei millään olisi halunnut lähteä sinne putkeen minne ohjattiin 😀 Viivi sen sijaan putkitteli hienosti ja pääsi kolmannelle sijalle!
Koska jokaisesta kisasta oli palkintojenjako, sai Viivi vierailla palkintopallilla neljä kertaa 😀 Nyt on sitten lelu ja namivarastot taas täytetty! Hieno päivä oli, kiitos kaikille ihanille jotka olivat mukana!
Spitzimäistä pujottelua
(c) Kristiina Jokimies
Viivin pomppu
(c) Kristiina Jokimies
Täysillä eteenpäin!
(c) Kristiina Jokimies
”Mitä me voitettiin?”
(c) Kristiina Jokimies
ps. Tänään on Venlan ensimmäiset treenit arvokisaryhmässä Juha Ruokosen valmentamana. Jännittää ! 🙂

Kisoihin ei saisi ilmoittautua enää 22 jälkeen…

Koska Viivin kanssa on mennyt treeneissä viimeaikoina ihan superhyvin, keksin ilmoittaa sen hyppyradalle kisoihin! Tällä hetkellä suurin syy kisaamattomuuteemme on ollut kontaktit. Radoille ei vaan ole kiva lähteä, kun tietää, että kontaktit hypitään. Lisäksi kontaktihypyn jälkeen loppuratakin tuppaa rikkoutumaan:  virheen jälkeen ei saa enää samaa tuntumaa takaisin. Ihan innoissani olen ollut nyt ilmoittautumisen jälkeen. Pitkästä aikaa bretonin kanssa virallisiin! 🙂
Otin myös Venlalle kolme starttia, jotta jos Viivin kanssa menee hulinaksi niin Venlan kanssa voin sitten koota itseäni takaisin kokoon 😀
Sähköpostissa kuitenkin odotti ylläri:
Eli Viivillekkin sitten tuo C agilityrata -.- Hyvä minä! Tämän takia minun pitäisi AINA ilmoittautua kisoihin päivällä enkä illalla :p
Onneksi HSKH:lla oli hyvää palvelua ja suostuivat vaihtamaan meidät Viivin kanssa A-hyppyradalle! Kiitos! Nyt siis vaan kisoja odotellessa! Jännittää jo nyt! iik!
ps. Viimeisimmissä kisoissa vieraili Jukka Pätynen ja päästiin Venlankin kanssa muutamaan ruutuun 🙂
(c) Jukka Pätynen

Mitä mielessä maaliskuussa

Vähän on jäänyt vähemmälle nyt maaliskuussa blogin kirjoittelu, mutta täällä ollaan edelleen 🙂 Venlan kanssa ollaan ahkerasti kierrelty kisoja ja taas jokunen nolla tullut lisää. Eniten iloinen olen kuitenkin siitä, että nyt olen itse löytänyt radoilla juuri sen oikean viretilan ja fiiliksen: ei ole väkisin vänkäämistä vaan pystyy tekemään parhaansa. Lisäksi kisaradoilla on alkanut tekemään oikeita ohjauksia, joka sekään ei ole aina ollut ihan itsestään selvää 😀
Tässä kisavideo toissapäiväisistä kisoista, tuloksina 2xhyl 1×0
Jotenkin Venlan kanssa vireen löytäminen on ollut paljon helpompaa, kuin Viivin, mutta nyt muutamat viimeisimmät treenit ovat sujuneet todella hyvin ja pikkuhiljaa luottamus bretoniin on taas noussut. Kisoissa ei olla enempää käyty, yhdet epikset pomppimassa. Tavoitteena oli pitää hauskaa, vaikka virheitä tulisikin. Agilityn ja varsinkin kisaamisen on tarkoitus olla hauskaa, ja tällä hetkellä viivin kontaktien vuoksi en vielä pysty löytämään intoa virallisiin kisoihin. Nyt jos epiksiä juoksisi vielä muutamia, ehkä hyppyratoja virallisissa, ja opettelisi löytämään nyt treeneissä ollutta tekemisen meininkiä myös kisaradoille 🙂
Kevättä kuitenkin odotetaan ihan hirmuisen paljon. Pääsisipä jo ulos treenaamaan! Koirienkin kanssa lenkkeily olisi heti paljon hauskempaa kun ei olisi noin tajuttoman liukasta! Kesän treenejä odotellessa olen pyörittänyt mielessäni paljon eri treeni-ideoita ja olenkin ainakin alustavasti päättänyt luoda vapaatreenien treenisuunnitelman koko kesäksi. Treenisuunnitelmaamme sisältyy irtoamisia, yksittäisiä esteitä, ohjaustekniikoita ja paljon lisää irtoamista. Myös tavoitteiden määrittelyssä aion olla selkeämpi ja mielessä pyöriikin ajatus eri estesuorituksien kellottamisesta. Tavoitteiden olisi hyvä olla mahdollisimman konkreettisia, epämääräiset tavoitteet tuppaavat ainakin itsellä jäämään enemmän tai vähemmän vain puheen tasolle.
Venla nautiskelee vielä lumihangista

Treenailua ja Doboilua

Taas on yksi viikko vierähtänyt, ja meni kyllä niiiin nopeasti! Viikon ehdoton kohokohta oli kaksipäiväinen Dobo-koulutusohjaajakurssi jossa oli ihan mielettömän kivaa! Nyt siis periaatteessa olen loppukoetta vaille valmis dobo-kouluttaja ja saan alkaa järjestämään kursseja!
 
Dobo on laji johon ihastun kokoajan vain enemmän ja enemmän. Siinä apuna käytetään jumppapallon tapaisia munanmuotoisia ja erityisen kestäviä palloja, tasapainotyynyjä ja pieniä puolipalloja. Dobo sisältää kolmenlaisia liikkeitä: koiran tekemiä, ohjaajan tekemiä ja yhdessä tehtäviä. Se on agilityn ohelle ihan mielettömän hyvä laji: tasapaino, koordinaatio, kehonhallinta, syvät lihakset yms kehittyvät niin koiralla kuin ohjaajallakin. Jotenkin tuntuu että aika ei vaan riitä itselläni jumpissa tai salilla käymiseen, tai jos riittääkin niin se on koirilta sitten pois. Tässä taas saa koirat otettua näppärästi mukaan samalla kun itse urheilee. Illat ovatkin menneet itselläni pallon päällä pyörien. En malta odottaa, että saan järjestettyä ensimmäiset kurssit! Tämän viikon ohjelmaan kuuluukin maistraatti-vierailu: pitää käydä hakemassa y-tunnus, että kurssien pito ja pallojen myynti helpottuu.
 
Mutta juu, tästä dobo-hehkutuksesta sitten takaisin agilityn pariin. Kuten sanoinkin jo aiemmin, viikko vierähti nopsaan, maanantaina koulutin pari tuntia, keskiviikkona treenasi Viivi ja torstaina Venla. 
 
Viivin treeneistä ei valitettavasti ole videomateriaalia, mutta hyvin sujui kun vaan alkujännityksestä päästiin yli. Viivi on tänä talvena aloittanut tekemään sellaista, että jos joku muista koirista haukahtaa yms, niin pieni bretoni menee täysin lukkoon ja päättää poistua paikalta. Tällaista käyttäytymistä ei ole Viivillä ollut ikinä aiemmin, mutta tänä talvena toistuvasti. Kun sitten radalla päästään vauhtiin, sujuu kaikki taas hyvin. Hieman inhottavaa kuitenkin, kun rajallisesta treeniajasta osa menee siihen, että saa koiran tulemaan radalle :/
Venlaa sen sijaan ei tarvitse paljoa radalle houkutella, spitz on aina innolla lähdössä treenaamaan 🙂

 

Tässä videokuvaa treeneistä:
Treeneissä huomasi, että sivuttaisirtoaminen ei ole vielä lähelläkään sitä tasoa, mitä sen pitäisi olla. Ensimmäisellä radalla pituudelle irtoaminen oli todella haastavaa, mutta targeteilla päästiin sitten eteenpäin. Erityisen iloinen olen siitä, että päälle juoksu sujui toisen radan alussa niin kovin hyvin 🙂 Alan jopa pikkuhiljaa tykkäämään siitä ohjauksena! Lisäksi oli mukava huomata, kuinka viimeviikon takaaleikkaustreeni oli tuottanut tulosta 🙂 Ennen en ole siis niitä radalla pystynyt käyttämään laisinkaan, ja nyt menevät jo varsin hyvin (pientä hidastusta ja vilkaisuja on havaittavissa, myönnetään). Nyt vaan pitää alkaa rohkeasti tekemään leikkauksia radan osana, jotta niihin saisi varmuutta. Lisäksi pitää käydä tekemässä vähän irtoamistreenejä.
Ensi viikonloppuna on Venlan kanssa kisat pitkästä aikaa 🙂 Odotan innolla!
Loppuun vielä muutama talvikuva

Syksyn kuvia

 Kun syksy on kerennyt jo salakavalasti hiipimään yllättävän pitkälle ja lämpömittarikin uhkaavasti vajoaa nollarajan alapuolelle, on korkea aika lähettää tänne muutama syksyinen kuva.

Näistäkin kuvista muutama, ja vielä vähän lisää alkusyksyn kuvia löytyy osoitteesta: pikkumarin.kuvat.fi

Lammikoilla kuvailemassa

Kun oli pitkästä aikaa näinkin aurinkoinen päivä, ei auttanut muu kuin mennä harjoittelemaan uuden kameran käyttöä läheiselle lammelle. Itse ihastuin tohon veden kimallukseen! Viivi osaa poseerata huomattavasti paremmin kuin Venla, joka aina juoksee väärään suuntaan. Siksi ehkä bretonista on näitä kuvia enempi 🙂