Aihearkisto: Viivi
Kisapäivän saldo: märät sukat, Viiville yllätys 0 ja Venlalle 3xhyl
Oltiin eilen Ojangossa kisaamassa, ja pitkästä aikaa Viivikin pääsi starttaamaan virallisissa hyppiksellä 🙂 Päivä ei ollut mikään kaikista kaunein, vettä satoi ja kaikki jotka ovat ojangossa joskus olleet tietävät varmasti millainen hallin ympäristö on keväisenä vesisadepäivänä.. yök! Onneksi oli kummallakin tytöllä sadetakit, Viivillä vielä aivan upouusi, toissapäivänä hankittu alennusmyynnistä! 🙂
Viivin kanssa tavoitteena oli tehdä huolellinen ja ehjä rata, sekä tottakai pitää hauskaa, mutta tavoitteet ylittyivätkin roimasti kun saimme nollaradan!! Ilmeisesti voi vanhakin koira välillä yllättää 🙂 Sijoituskin oli 6/52 eli pikkuruiselle bretonille huippuhyvä. Eikä kyllä huonoille hävitty 😀
Venlan kanssa taas 3xhyl.. Kaikki radat kaatuivat ihan omiin ohjausmokiin kerta toisensa jälkeen. Ensimmäisellä radalla totaalisen myöhässä ja sitten taas takakulmassa yritän ihan liian nopsaan lähteä menemään. Toisella radalla olisi kolmosesteen ohjaus vaatinut enempi huolellisuutta, vitosella taas karkailen minne sattuu. Viimeisen radan hylkääntyminen taas tuli ihan yllärinä, enpä olisi uskonut että Spitz olisi eteenpäin niin innolla lähtenyt juoksemaan! Kotona kun tilanteen katsoo videolta, niin eteenpäinhän se oma liike vie, ei mitään ajatustakaan että olisin kääntänyt koiraa. Ei sovi minulle iltapäivä-kisaaminen. Paljon hyvääkin onneksi oli, ja ei voi muuta kuin ajatella että paremmin sitten ensi kerralla! Vaikka tietystihän niiden nollalappusten kanssa on aina paljon mukavempi tulla kotiin kuin hyllylappusten 😀
Mitä mielessä maaliskuussa
Treenailua ja Doboilua
Kun Viivi määrää suunnan
Useampi tuttavani on innostunnut käymään ns. Koirakävelyillä, eli kävelyillä joiden suunnasta vastaa koira. Kun tutut reitit alkavat tuntua jo tylsiltä, päätin kokeilla tätä samaa 🙂 Viivi sai tänään siis päättää suunnan ja nopeuden tämän päivän lenkillä!
Alkuun Viivi valitsi, että pyörimme aivan lähiympäristössä. Kävimme tutun lenkkikaverimme rapun luona pyörähtämässä, parkkipaikoilla ja hieman poikkesimme jopa metsäpolullekkin. Aikalailla ympyrää mentiin kyllä 😀
Hauskaa oli että erään kerrostalon ohi kävellessämmme avasi vanhempi rouva ikkunan ja kommentoi vihaisena, että koirien kanssa ei saa piihalla kävellä, vaan pitää mennä metsään! Olimme siis vain kävelemässä ohi, kumpikaan koirista ei ollut tehnyt tarpeitaan pihalle tai vastaavaa. Noh, matka jatkui kuitenkin 🙂
Pian tämän episodin jälkeen vastaamme tuli bordercollie jonka kanssa viivi halusi välttämättä leikkiä. Yleensä ohitamme toiset koirat vain mutta koska koirakävelyn ideana on antaa koiran päättää, pysähdyimme hetkeksi leikkimään tämän koiran kanssa. Kun tästä pääsimme jatkamaan eteenpäin, halusi Viivi välttämättä tervehtiä vanhusta joka oli viemässä roskia. Vähän kävi mielessä että eikös tämä lenkki ikinä etene mihinkään, naapurostoa kierrellään ympäri ja kaikki halutaan moikata 😀
Matka kuitenkin metsään, jonka läpi usein kuljemme lenkeillä. Erehdyinkin jo luulemaan että Viivi kiertäisi jonkin tutuista lenkeistämme, mutta yhtäkkiä matka lakkasi keskelle tietä. Viivi pysähtyi ja alkoi tuijottamaan minua: ”mikä juttu tää nyt on, mihin me ollaan niinku menossa?” Aika kauan siinä paikoillamme seistiin, kunnes lopulta Viivi päätti taas suunnan: kotiin.
Oli kyllä hauska tehdä tällainen kävely vaihteeksi 😀 jokaisessa risteyksessä huomasin vähän jännittäväni että minkäköhän suunnan Viivi valitsee. Olisin kuitenkin kuvitellut että Viivi lähtisi kiertämään metsäreittejä ja haluaisi pidemmän ulkoilun, mutta ei 🙂 pitää kyllä ehdottomasti käydä tällaisella lenkillä uudestaan!
Vuoden viimeiset treenailut
Meidän tämänvuoden viimeiset treenit jäivät joulua edeltävälle viikolle, sillä nyt tytöillä on molemmilla juoksut. Oikein mainiosti treenit onneksi sujuivat, joten hyvillä mielin voi jäädä hetken tauolle.
Tässä ensiksi näyttöä Viivin treeneistä:
Jotenkin itselle on muodostunut perisynniksi Viivin kanssa sählätä aluksi ja sählätä lopuksi. Keskikohta sen sijaan sujuu yleensä ihan hyvin. Pakko puolustella vähän kuitenkin näitä sähläyksiä ja sanoa että itse olin näiden treenien aikaan vasta toipumassa flunssasta, joten jalat eivät liiku aivan yhtä vikkelästi kuin toivoisin niiden liikkuvan (tai sitten se johtuu vain kaikista suklaista ja muista herkuista, joita ennen ja jälkeen joulun saa syödä 🙂 )
Viivin kontaktit ovat kyllä vieläkin retuperällä. Pitäisi treenata niitä ihan hirveästi, mutta kun jostakin pitäisi löytää siihen motivaatiota. Ja toki päätöskin että mitäs niiden kanssa tekisi. Jatketaan nyt vielä kuitenkin tällä systeemillä ja odotellaan, josko iskisi jokin inspiraatio.
Sitten seuraavana päivänä oli Venlan treenit Niinulla:
Ihan ensimmäisenä pitää mainita tuo Venlan into treenata! On ihana huomata kuinka paljon koira nauttii kun pääsee radalle! Lisäksi huomasin kuinka paljon Venlan fyysinen kunto onkaan kasvanut nyt syksyn aikana. Vaikka treenasimme rataa pitkään, eivät patterit kuluneet ihan loppuun. Niinun ehdotuksesta olemme nyt myös laittaneet rimoja eri korkeuksille. Tämä on pienessä ajassa vaikuttanut hyppäämiseen todella paljon, ja sitä kautta tietenkin myös nopeuteen! Ennen Venlalla oli tapana suunnata hyppynsä ylöspäin, eikä niinkään eteenpäin, mutta nyt meno on jo paljon paremman näköistä!
Venlan kanssa valssit eivät sujuneetkaan yhtään niin näppärästi kuin Viivillä, ja tuota muurin jälkeistä valssia (ensimmäisellä radalla) hinkkasimmekin melko pitkään. Jouduin hieman videoa editoimaan että se hieman etenisi 😀 On se rytmitys ja ajoitus vaan vaikeaa! Lisäksi toisen radan lopussa valssiohjaus töksähtää tosi pahasti, kun omat jalat eivät vain liiku! Aionkin ottaa valssien opettelun Venlan kanssa yhdeksi uudenvuodenlupaukseksi.
Päällejuoksut sen sijaan alkavat Venlan kanssa sujumaan, vaikka koenkin ne erääksi heikommista ohjauksistani. Treenin lopussa teimme päällejuoksut tuohon toisen radan loppuun ja ne tuntuivatkin todella sujuvilta ja mukavilta.
On kyllä hassua huomata, miten ohjaukset, jotka Viivin kanssa tuntuvat vaikeilta, sujuvat Venlan kanssa paljon luonnollisemmin, esimerkiksi päällejuoksu ja persjättö. Osa ohjauksista taas sujuu Viivin kanssa huomatavasti paremmin, esimerkiksi takaaleikkaus. Jotenkin yleensä tuleekin valittua sellaisia itselle helppoja ohjauksia, vaikka pitäisi astua mukavuusalueen ulkopuolelle treenatessa. Lisäksi olen huomannut että kisatessa suosin joitain ohjauksia toisia enemmän, esimerkiksi saatan käyttää valssia persjätön sijaan, koska siinä saa pidettyä kokoajan katseen koirassa. Tästäkin voisi olla hyvä opetella ulos, niin että saisi käytettyä niitä radalle parhaimpia ohjauksia, eikä vain ”varmisteluohjauksia”.
Pakko laittaa vielä tämän tekstin loppuun pieni loppukevennys. Pääkaupunkiseudulla on ihan tajuttomat määrät lunta, ja pienelle koiralle se aiheuttaa joskus hieman ongelmatilanteita 😀
Kun ohjaajan jalat eivät liiku
Back to Basics, tiistain päivätreenit
Olimme Tiistaina hieman treenailemassa Viivin ja Venlan kanssa Malmilla. Koska viikonloppuna on kisat, päätin, että en lähde rakentamaan rataa ollenkaan, vaan keskityn vain ja ainoastaan perusjuttuihin. Venlan kohdalla tämä tarkoitti irtoamista ja keppejä, Viivin kohdalla kontakteja.
Viivi lääkärissä
Tämän päivän on Viivi viettänyt Viikin pieneläinsairaalassa: ensin neurologilla, sitten röntgenissä ja sitten vielä magneettikuvauksissa. Meillä on jo pitkään ollut puhetta, että Viivin selkä tutkittaisiin, kun sen kanssa on aina jotain pintä kränää, ja nyt sitten lopulta se aika varattiin.
Viivi oli aamulla ihan innolla menossa lääkärille, töpöhäntä vain vipatti. Mieliala kuitenkin muuttui kun hoitaja ja lääkäriharjoittelija alkoivat suorittamaan perustutkimusta. Viivi reppana vapisi, läähätti ja yritti paeta paikalta. Onneksi olivat sitten sen verran kilttejä että päättivät ottaa verikokeet myöhemmin kun on rauhoitettu, kun Viiviä niin kovasti pelotti.
Neurologin tutkimuksissa Viivi pärjäsi sitten oikein hyvin, vaikka toki vieläkin oli peloissaan. Neurologi laittoi Viivin tekemään kottikärrykävelyä, pomppuiluja ja muita liikkeitä, ja Viivi suoriutui niistä kaikista mallikkaasti.
Neurologin tutkimusten jälkeen Viivi matkasi röntgeniin. Siellä havaittiin, että kahden nikaman välissä on rako, vaikka niiden kuuluisi olla yhdessä. Tämän vuoksi Viivi jatkoi vielä magneettikuvaukseen.
Magneetti kuvissa havaittiin lievä välilevytyrä ja että välilevy on rappeutunut.
Koska löydökset kuitenkin olivat lieviä, lääkäri ei uskonut, että ne aiheuttaisivat suoraan Viivin selkävaivoja. Siispä lisää vain lenkitystä, jumppailuja ja hieromista.
Tärkein asia meille kuitenkin on, että mitään vakavaa ei löytynyt ja agilityakin saamme harrastaa niin paljon kuin haluamme 🙂
Nyt Viivi saa pötkötellä kotona ja lepäillä, sekä syödä vähän herkkuja!
Venla aloitti kisauran, Viivi kontaktiharjoitukset
Aloitetaan tärkeimmällä: Pienen pieni spitz on aloittanut nyt kisauransa! Lauantaina 14.1 lähdimme aamulla varhain, ennen kuutta ajelemaan pitkin liukkaita teitä Hyvinkäälle ja täytyy sanoa, että ei kyllä nukuttanut, niin innoissani olin! Kunnian tuomaroida Venlan ensimmäiset startit sai Leena Rantamäki-Lahtinen ja rataprofiilit olivat oikein sujuvia ja mukavia.
Ensimmäisestä startista onnistuimme tekemään ratavirheettömän suorituksen! Itseäni kuitenkin sen verran jännitti, että Venlan vauhti ei ihan huipussaan ollut ja kontakteillakin aikaa kuluttelimme, joten tuloksena noin kahden sekunnin yliaika. Tällä on kuitenkin hyvä aloittaa, ja vaikka radan jälkeen hieman yliaika harmitti, kun sen olisin pystynyt helposti kitkemään itse pois kirittämällä ja nopeammilla kontakteilla, niin nyt jälkikäteen ajateltuna oli ihan hyvä kontaktitreenin kannalta suorittaa ne huolellisesti kisatilanteessa.
Ohjaukseni ei ollut parasta mahdollista, melkoisen tönkköäkin paikoin, mutta kai sen voi laittaa kisajännityksen piikkiin!
Toisella radalle vauhti oli jo huomattavasti kovempaa ja siinä tosi kovalla tsemppimeiningillä painettiinkin täysiä ! Harmillisena se, että omat jalat eivät kerenneetkään varmistamaan yhtä hyppyä, joka oli ennen keinua, ja Venla suurena kontaktien ystävänä karkasi keinulle ennen aikojaan. Tulos siis HYL.
Kolmannelle radalle lähdettiinkin sitten uudestaan hakemaan vauhtia, ja täytyy sanoa, että sellaista turbobuustia en ole Venlasta aikaisemmin löytänytkään! Matto tosin oli sitten liian liukas ja ohjaaja hämmentynyt, joten yhdeltä aidalta kielto ja kepeiltä sitten muutama virhe. Vauhtiin pitää silti olla tyytyväinen!
Hyvinkään kisa-alustana on keinonurmimatto, joka on jo tullut kuuluisaksi liukkautensa vuoksi. Myös Venla liukasteli reilusti: ensimmäisellä radalla kaatui kahdesti kepeillä, toisella suditti paikoin ja kolmannella radalla, kun vauhti oli kaikista nopeinta, ei tassut pitäneet enää ollenkaan kiinni pohjassa.
Viivin kanssa käytiin keskiviikkona tuttuun tapaan Oreniuksella treenailemassa. Radalta jätettiin kontaktit kokonaan pois, sillä niitä teemme tällä hetkellä vain kotona. Täytyy taas trodeta, vaikka monesti olen sen todennutkin, että pätkissä tekeminen auttaa kumman paljon oman tekemisen laatua! Kaikenkaikkiaan jäi treeneistä hyvä fiilis! Hieman vielä terävyyttä hiomaan käännöksiin ja omaan ohajaukseen ylipäätään, ja paaaaljon paaaaaljon etupalkkaa (josta Tuija huomauttikin 🙂 ) niin hyvä tulee! Sekä tietysti ne kontaktit !
Kotona olemme nyt siis ahkerasti treenanneet kontakteja. Kuten aina, tässäkin asiassa agility on välineurheilua, joten askartelin kontaktilevyn, jota voi sitten pitää sohvan tai tyynyjen päällä olohuoneessa. Levy koostuu IKEAn hyllylaudasta (hinta 2e), kahdesta eteismatosta (yhteensä 2e) ja runsaasta määrästä ilmastointiteippiä ja kaksipuoleistateippiä. Tällä levyllä teemme sitten harjoituksia päivittäin, ja kehitystä on jo nyt tapahtunut huimasti!
Tässä pieni tilannekatsaus, miten me kontakteja treenaamme. Tästäkin kiitos Tuijalle, joka on oikein huippu kontaktivalmentaja!
Tarkoituksena on siis, että Viivi hakeutuu oikeaan kohtaan sijainnistani ja puuhailuistani huolimatta, ja pysyy siinä niin pitkään, kunnes saa sanallisen vapautuskäskyn. Ensimmäisessä videolla näkyvässä harjoituksessa seison liikkumatta takana antamatta Viiville yhtäkään vihjettä liikkeen avulla. Tämä on Viiville vielä melko vaikeaa, mutta pikkuhiljaa on jo alkanut keksimään oikeaa paikkaa. Toisessa harjoituksessa kävelen eteenpäin pysähtymättä, joka on huomattavasti helpompaa, sillä liike vahvistaa oikeaa suuntaa.
Vapautuksessa käytän apuna targettia, jossa on namia, tai palloa. Viivi saa poistua hakemaan namit taikka pallon, kun katse on edessäpäin, eikä minussa. Tämä auttaa esteiden havainnoinnissa radalla, kontaktin itsenäisyydessä ja myös radan suorittamisessa.
Kontaktitreenit ovat kuitenkin vielä alussa, mutta harjoitukset jatkuvat!
Lisää talvisia kuvia Viivistä ja Venlasta löytyy osoitteesta: pikkumarin.kuvat.fi !