Talvikausi loppui, kesäkausi alkaa!

Nyt on sitten virallisesti aika siirtyä pois halleista ulos treenaamaan! Tämä viikko oli talvikauden viimeinen ja ensiviikolla onkin sitten aika aloittaa treenailut ja kouluttaminen uusien ryhmien kanssa 🙂
Maanantaina pidettiin epikset ryhmälle jota olen nyt talven kouluttanut. On kyllä aina jotenkin niin upeaa nähdä kuinka paljon kukakin on kehittynyt! Syötiin karkkeja ja naurettiin, ikävä kyllä tulee koko ryhmää 🙂 Onneksi osa jatkaa myös kesällä mun opeissa niin ei tarvitse ihan kokonaan luopua 🙂 Koulutettavilta sai illan päätteeksi vielä lahjakortin urheiluhierojalle! Nyt on sitten hyvä syy lenkkeillä ahkerasti koko kesä että sitten kun hierojalle menee niin olisi jotain lihaksia joita hieroa 😀
Viivin kanssa on tällä viikolla tullut otettua hieman löysin rantein. Kaarrokset ovat venyneet ainakin kolmemetrisiksi jokaisen käännöksen yhteydessä, mutta suoralla ollaan menty kovaa. Yritin jopa palkkaillakkin käännöksistä, mutta Viivin mielestä on yksinkertaisempaa ensin loikata valtava loikka ja sitten ajan kanssa palata hakemaan palkka 😛 Uskon kyllä että kun saa taas oman pään ja keskittymisen toimimaan niin kyllä tämä tästä!
Käytiin myös avaamassa ulkotreenikausi Viivin kanssa ja voi kun pieni bretoni olikin onnellinen! Viivi juoksenteli pitkin kenttää ja selvästi oli iloinen päästessään tuttuun paikkaan 🙂 Hallitreeneissä Viivi on ollut vähän vaisu mutta nyt sellaiseta ei ollut tietoakaan!
Viivi kesätreenaa:
Auringonpaiste ja ulkotreenit! JEE!

Myös Venlalla oli viimeiset lupaavien-valmennusryhmän kesätreenit Niinulla. Paljon ollaan kehitytty talven aikana ja nyt treeneissä tehtiin juttuja joita en ikinä olisi syksyllä uskaltanut edes kuvitella! Venla on kehittynyt todella hurjasti teknisesti, osaa lukita esteitä ja pystyn itse lähtemään liikkeelle ajoissa yms. On ollut kyllä ihan huippu talvi! Kesä treenataankin nyt sitten arvokisa-valmennusryhmässä ja odotankin innolla niitä treenejä 🙂 Ensi torstaina jo alkaa!
Nyt kevään vuoksi olen päässyt aloittamaan myös uutta harrastusta juoksemista 🙂 Pitkällisen pohdinnan jälkeen raaskin jopa ostaa itselleni juoksukengät. Viime kesänä aloin satunnaisesti käymään lenkeillä mutta aika nollakuntoisena kylläkin. Nyt on tullut jo ensimmäinen 5km tavoite täyteen, ja syksyllä olisi tarkoitus juosta jo 10km lenkkiä. Koirillakin kunto kohoaa kun joutuu ravailemaan. Molempia en kyllä yhtäaikaisesti pysty mukaan ottamaan, sillä tuntuu että yhdessä ne oikein yllyttävät toisiaan possuilemaan: vetävät hihnassa ja poukkoilevat sinne tänne. Erikseen kumpikin kumminkin tulee tosi nätisti, varsinkin Venla joka aina haluaa olla hieman taaempana. Viivi sen sijaan juoksee aina edellä ja välillä joutuukin muistuttelemaan että pieni bretoni ei saa määrätä lenkin tahtia 😀

Kisapäivän saldo: märät sukat, Viiville yllätys 0 ja Venlalle 3xhyl

Oltiin eilen Ojangossa kisaamassa, ja pitkästä aikaa Viivikin pääsi starttaamaan virallisissa hyppiksellä 🙂 Päivä ei ollut mikään kaikista kaunein, vettä satoi ja kaikki jotka ovat ojangossa joskus olleet tietävät varmasti millainen hallin ympäristö on keväisenä vesisadepäivänä.. yök! Onneksi oli kummallakin tytöllä sadetakit, Viivillä vielä aivan upouusi, toissapäivänä hankittu alennusmyynnistä! 🙂

Viivin kanssa tavoitteena oli tehdä huolellinen ja ehjä rata, sekä tottakai pitää hauskaa, mutta tavoitteet ylittyivätkin roimasti kun saimme nollaradan!! Ilmeisesti voi vanhakin koira välillä yllättää 🙂 Sijoituskin oli 6/52 eli pikkuruiselle bretonille huippuhyvä. Eikä kyllä huonoille hävitty 😀

Viivin rata, alku jäi kylläkin videolta puuttumaan

Venlan kanssa taas 3xhyl.. Kaikki radat kaatuivat ihan omiin ohjausmokiin kerta toisensa jälkeen. Ensimmäisellä radalla totaalisen myöhässä ja sitten taas takakulmassa yritän ihan liian nopsaan lähteä menemään. Toisella radalla olisi kolmosesteen ohjaus vaatinut enempi huolellisuutta, vitosella taas karkailen minne sattuu. Viimeisen radan hylkääntyminen taas tuli ihan yllärinä, enpä olisi uskonut että Spitz olisi eteenpäin niin innolla lähtenyt juoksemaan! Kotona kun tilanteen katsoo videolta, niin eteenpäinhän se oma liike vie, ei mitään ajatustakaan että olisin kääntänyt koiraa. Ei sovi minulle iltapäivä-kisaaminen. Paljon hyvääkin onneksi oli, ja ei voi muuta kuin ajatella että paremmin sitten ensi kerralla! Vaikka tietystihän niiden nollalappusten kanssa on aina paljon mukavempi tulla kotiin kuin hyllylappusten 😀

Mitä mielessä maaliskuussa

Vähän on jäänyt vähemmälle nyt maaliskuussa blogin kirjoittelu, mutta täällä ollaan edelleen 🙂 Venlan kanssa ollaan ahkerasti kierrelty kisoja ja taas jokunen nolla tullut lisää. Eniten iloinen olen kuitenkin siitä, että nyt olen itse löytänyt radoilla juuri sen oikean viretilan ja fiiliksen: ei ole väkisin vänkäämistä vaan pystyy tekemään parhaansa. Lisäksi kisaradoilla on alkanut tekemään oikeita ohjauksia, joka sekään ei ole aina ollut ihan itsestään selvää 😀
Tässä kisavideo toissapäiväisistä kisoista, tuloksina 2xhyl 1×0
Jotenkin Venlan kanssa vireen löytäminen on ollut paljon helpompaa, kuin Viivin, mutta nyt muutamat viimeisimmät treenit ovat sujuneet todella hyvin ja pikkuhiljaa luottamus bretoniin on taas noussut. Kisoissa ei olla enempää käyty, yhdet epikset pomppimassa. Tavoitteena oli pitää hauskaa, vaikka virheitä tulisikin. Agilityn ja varsinkin kisaamisen on tarkoitus olla hauskaa, ja tällä hetkellä viivin kontaktien vuoksi en vielä pysty löytämään intoa virallisiin kisoihin. Nyt jos epiksiä juoksisi vielä muutamia, ehkä hyppyratoja virallisissa, ja opettelisi löytämään nyt treeneissä ollutta tekemisen meininkiä myös kisaradoille 🙂
Kevättä kuitenkin odotetaan ihan hirmuisen paljon. Pääsisipä jo ulos treenaamaan! Koirienkin kanssa lenkkeily olisi heti paljon hauskempaa kun ei olisi noin tajuttoman liukasta! Kesän treenejä odotellessa olen pyörittänyt mielessäni paljon eri treeni-ideoita ja olenkin ainakin alustavasti päättänyt luoda vapaatreenien treenisuunnitelman koko kesäksi. Treenisuunnitelmaamme sisältyy irtoamisia, yksittäisiä esteitä, ohjaustekniikoita ja paljon lisää irtoamista. Myös tavoitteiden määrittelyssä aion olla selkeämpi ja mielessä pyöriikin ajatus eri estesuorituksien kellottamisesta. Tavoitteiden olisi hyvä olla mahdollisimman konkreettisia, epämääräiset tavoitteet tuppaavat ainakin itsellä jäämään enemmän tai vähemmän vain puheen tasolle.
Venla nautiskelee vielä lumihangista

Treenailua ja Doboilua

Taas on yksi viikko vierähtänyt, ja meni kyllä niiiin nopeasti! Viikon ehdoton kohokohta oli kaksipäiväinen Dobo-koulutusohjaajakurssi jossa oli ihan mielettömän kivaa! Nyt siis periaatteessa olen loppukoetta vaille valmis dobo-kouluttaja ja saan alkaa järjestämään kursseja!
 
Dobo on laji johon ihastun kokoajan vain enemmän ja enemmän. Siinä apuna käytetään jumppapallon tapaisia munanmuotoisia ja erityisen kestäviä palloja, tasapainotyynyjä ja pieniä puolipalloja. Dobo sisältää kolmenlaisia liikkeitä: koiran tekemiä, ohjaajan tekemiä ja yhdessä tehtäviä. Se on agilityn ohelle ihan mielettömän hyvä laji: tasapaino, koordinaatio, kehonhallinta, syvät lihakset yms kehittyvät niin koiralla kuin ohjaajallakin. Jotenkin tuntuu että aika ei vaan riitä itselläni jumpissa tai salilla käymiseen, tai jos riittääkin niin se on koirilta sitten pois. Tässä taas saa koirat otettua näppärästi mukaan samalla kun itse urheilee. Illat ovatkin menneet itselläni pallon päällä pyörien. En malta odottaa, että saan järjestettyä ensimmäiset kurssit! Tämän viikon ohjelmaan kuuluukin maistraatti-vierailu: pitää käydä hakemassa y-tunnus, että kurssien pito ja pallojen myynti helpottuu.
 
Mutta juu, tästä dobo-hehkutuksesta sitten takaisin agilityn pariin. Kuten sanoinkin jo aiemmin, viikko vierähti nopsaan, maanantaina koulutin pari tuntia, keskiviikkona treenasi Viivi ja torstaina Venla. 
 
Viivin treeneistä ei valitettavasti ole videomateriaalia, mutta hyvin sujui kun vaan alkujännityksestä päästiin yli. Viivi on tänä talvena aloittanut tekemään sellaista, että jos joku muista koirista haukahtaa yms, niin pieni bretoni menee täysin lukkoon ja päättää poistua paikalta. Tällaista käyttäytymistä ei ole Viivillä ollut ikinä aiemmin, mutta tänä talvena toistuvasti. Kun sitten radalla päästään vauhtiin, sujuu kaikki taas hyvin. Hieman inhottavaa kuitenkin, kun rajallisesta treeniajasta osa menee siihen, että saa koiran tulemaan radalle :/
Venlaa sen sijaan ei tarvitse paljoa radalle houkutella, spitz on aina innolla lähdössä treenaamaan 🙂

 

Tässä videokuvaa treeneistä:
Treeneissä huomasi, että sivuttaisirtoaminen ei ole vielä lähelläkään sitä tasoa, mitä sen pitäisi olla. Ensimmäisellä radalla pituudelle irtoaminen oli todella haastavaa, mutta targeteilla päästiin sitten eteenpäin. Erityisen iloinen olen siitä, että päälle juoksu sujui toisen radan alussa niin kovin hyvin 🙂 Alan jopa pikkuhiljaa tykkäämään siitä ohjauksena! Lisäksi oli mukava huomata, kuinka viimeviikon takaaleikkaustreeni oli tuottanut tulosta 🙂 Ennen en ole siis niitä radalla pystynyt käyttämään laisinkaan, ja nyt menevät jo varsin hyvin (pientä hidastusta ja vilkaisuja on havaittavissa, myönnetään). Nyt vaan pitää alkaa rohkeasti tekemään leikkauksia radan osana, jotta niihin saisi varmuutta. Lisäksi pitää käydä tekemässä vähän irtoamistreenejä.
Ensi viikonloppuna on Venlan kanssa kisat pitkästä aikaa 🙂 Odotan innolla!
Loppuun vielä muutama talvikuva

Kun Viivi määrää suunnan

Useampi tuttavani on innostunnut käymään ns. Koirakävelyillä, eli kävelyillä joiden suunnasta vastaa koira. Kun tutut reitit alkavat tuntua jo tylsiltä, päätin kokeilla tätä samaa 🙂 Viivi sai tänään siis päättää suunnan ja nopeuden tämän päivän lenkillä!

Alkuun Viivi valitsi, että pyörimme aivan lähiympäristössä. Kävimme tutun lenkkikaverimme rapun luona pyörähtämässä, parkkipaikoilla ja hieman poikkesimme jopa metsäpolullekkin. Aikalailla ympyrää mentiin kyllä 😀
Hauskaa oli että erään kerrostalon ohi kävellessämmme avasi vanhempi rouva ikkunan ja kommentoi vihaisena, että koirien kanssa ei saa piihalla kävellä, vaan pitää mennä metsään! Olimme siis vain kävelemässä ohi, kumpikaan koirista ei ollut tehnyt tarpeitaan pihalle tai vastaavaa. Noh, matka jatkui kuitenkin 🙂
Pian tämän episodin jälkeen vastaamme tuli bordercollie jonka kanssa viivi halusi välttämättä leikkiä. Yleensä ohitamme toiset koirat vain mutta koska koirakävelyn ideana on antaa koiran päättää, pysähdyimme hetkeksi leikkimään tämän koiran kanssa. Kun tästä pääsimme jatkamaan eteenpäin, halusi Viivi välttämättä tervehtiä vanhusta joka oli viemässä roskia. Vähän kävi mielessä että eikös tämä lenkki ikinä etene mihinkään, naapurostoa kierrellään ympäri ja kaikki halutaan moikata 😀
Matka kuitenkin metsään, jonka läpi usein kuljemme lenkeillä. Erehdyinkin jo luulemaan että Viivi kiertäisi jonkin tutuista lenkeistämme, mutta yhtäkkiä matka lakkasi keskelle tietä. Viivi pysähtyi ja alkoi tuijottamaan minua: ”mikä juttu tää nyt on, mihin me ollaan niinku menossa?” Aika kauan siinä paikoillamme seistiin, kunnes lopulta Viivi päätti taas suunnan: kotiin.

Oli kyllä hauska tehdä tällainen kävely vaihteeksi 😀 jokaisessa risteyksessä huomasin vähän jännittäväni että minkäköhän suunnan Viivi valitsee. Olisin kuitenkin kuvitellut että Viivi lähtisi kiertämään metsäreittejä ja haluaisi pidemmän ulkoilun, mutta ei 🙂 pitää kyllä ehdottomasti käydä tällaisella lenkillä uudestaan!

Vuoden viimeiset treenailut

Meidän tämänvuoden viimeiset treenit jäivät joulua edeltävälle viikolle, sillä nyt tytöillä on molemmilla juoksut. Oikein mainiosti treenit onneksi sujuivat, joten hyvillä mielin voi jäädä hetken tauolle.

Tässä ensiksi näyttöä Viivin treeneistä:

Jotenkin itselle on muodostunut perisynniksi Viivin kanssa sählätä aluksi ja sählätä lopuksi. Keskikohta sen sijaan sujuu yleensä ihan hyvin. Pakko puolustella vähän kuitenkin näitä sähläyksiä ja sanoa että itse olin näiden treenien aikaan vasta toipumassa flunssasta, joten jalat eivät liiku aivan yhtä vikkelästi kuin toivoisin niiden liikkuvan (tai sitten se johtuu vain kaikista suklaista ja muista herkuista, joita ennen ja jälkeen joulun saa syödä 🙂 )

Viivin kontaktit ovat kyllä vieläkin retuperällä. Pitäisi treenata niitä ihan hirveästi, mutta kun jostakin pitäisi löytää siihen motivaatiota. Ja toki päätöskin että mitäs niiden kanssa tekisi. Jatketaan nyt vielä kuitenkin tällä systeemillä ja odotellaan, josko iskisi jokin inspiraatio.

Tuo keppien jälkeinen valssi sujui näissä treeneissä mielestäni tosi hyvin! Olenkin huomannut, että kun saan vaan itselleni rennon asenteen tekemiseen, niin kaikki ohjaukset sujuvat paljon luonnollisemmin ja paremmin. Helposti kuitenkin sorrun ”yliyrittämiseen” ja varmisteluun, jolloin sitten jään ohjauksiin liian pitkäksi aikaa ja olen ohjauksen jatkuvuus katoaa. Venlan kanssa tämä ei niin paljon haittaa kuin Viivin kanssa, pikkuspitzin kanssa kun kerkiää juoksemaan paljon paremmin ja kaarteetkaan eivät niin pitkiksi veny kuin maxilla. Lisäksi Venla ei ole ollenkaan yhtä estehakuinen ja irtoava kuin Viivi, joka lukitsee esteet huomattavasti nopeammin.
Tietysti myös varmistelun ja yliyrittämisen vastakohta, huolimattomuus, on yksi kompastuskivi jota voi varsinkin noista alun ja lopun sähläuksistä syyttää.

Sitten seuraavana päivänä oli Venlan treenit Niinulla:

Ihan ensimmäisenä pitää mainita tuo Venlan into treenata! On ihana huomata kuinka paljon koira nauttii kun pääsee radalle! Lisäksi huomasin kuinka paljon Venlan fyysinen kunto onkaan kasvanut nyt syksyn aikana. Vaikka treenasimme rataa pitkään, eivät patterit kuluneet ihan loppuun. Niinun ehdotuksesta olemme nyt myös laittaneet rimoja eri korkeuksille. Tämä on pienessä ajassa vaikuttanut hyppäämiseen todella paljon, ja sitä kautta tietenkin myös nopeuteen! Ennen Venlalla oli tapana suunnata hyppynsä ylöspäin, eikä niinkään eteenpäin, mutta nyt meno on jo paljon paremman näköistä!

Venlan kanssa valssit eivät sujuneetkaan yhtään niin näppärästi kuin Viivillä, ja tuota muurin jälkeistä valssia (ensimmäisellä radalla) hinkkasimmekin melko pitkään. Jouduin hieman videoa editoimaan että se hieman etenisi 😀 On se rytmitys ja ajoitus vaan vaikeaa! Lisäksi toisen radan lopussa valssiohjaus töksähtää tosi pahasti, kun omat jalat eivät vain liiku! Aionkin ottaa valssien opettelun Venlan kanssa yhdeksi uudenvuodenlupaukseksi.

Päällejuoksut sen sijaan alkavat Venlan kanssa sujumaan, vaikka koenkin ne erääksi heikommista ohjauksistani. Treenin lopussa teimme päällejuoksut tuohon toisen radan loppuun ja ne tuntuivatkin todella sujuvilta ja mukavilta.

On kyllä hassua huomata, miten ohjaukset, jotka Viivin kanssa tuntuvat vaikeilta, sujuvat Venlan kanssa paljon luonnollisemmin, esimerkiksi päällejuoksu ja persjättö. Osa ohjauksista taas sujuu Viivin kanssa huomatavasti paremmin, esimerkiksi takaaleikkaus. Jotenkin yleensä tuleekin valittua sellaisia itselle helppoja ohjauksia, vaikka pitäisi astua mukavuusalueen ulkopuolelle treenatessa. Lisäksi olen huomannut että kisatessa suosin joitain ohjauksia toisia enemmän, esimerkiksi saatan käyttää valssia persjätön sijaan, koska siinä saa pidettyä kokoajan katseen koirassa. Tästäkin voisi olla hyvä opetella ulos, niin että saisi käytettyä niitä radalle parhaimpia ohjauksia, eikä vain ”varmisteluohjauksia”.

Pakko laittaa vielä tämän tekstin loppuun pieni loppukevennys. Pääkaupunkiseudulla on ihan tajuttomat määrät lunta, ja pienelle koiralle se aiheuttaa joskus hieman ongelmatilanteita 😀

Kun ohjaajan jalat eivät liiku

Viikonloppuna olin kisaamassa Purinalla kummankin koiran kanssa, lauantaina Venlan ja sunnuntaina Viivin.
Purinan pohja oli vaihtunut sitten viimekerran ja vähän hirvitti miten pieni koira siinä kulkee. Jotenkin tuntui, että pohjan epätasaisuus näkyisi pienellä minillä suurestikkin radalla, mutta ei. Enemmän se vaikutti omaan menooni. Ensimmäisellä radalla jalat painoivat ihan todella paljon, ja ohjaus hajosi ihan käsiin. Hävetti niiiin paljon radalta tultaessa, kun koko rata ihan pelkkää sähläystä. Tai no A:lle asti on ihan sujuvaa rataa, mutta sitten kun se ensimmäinen virhe tulee, niin en enää osaakkaan koota itseäni jatkamaan rataa loppuun asti. Pitää tsempata! Epäreilua koiralle kun tollalailla ohjaaja hyytyy.
 
A-rata
Toinen rata olikin sitten jo paljon parempi. Yksi kontaktivirhe tuli ja lopussa tulos muuttui hylätyksi, kun takaakierto oli omille jaloille liian hankala.
 
B-rata
Alun umpiputki jännitti toooosi paljon, mutta ei se sitten ollutkaan Vepalle ongelma ollenkaan. Milloinkohan sitä tajuaisi, että spitzistä on alkanut tulemaan ihan taitava koira 🙂 Ihana aina välillä huomata että harjoittelu on alkanut tuottamaan tulosta!
Kontaktivirheestä olen tosi yllättynyt, yleensä Venla ei tuollaisia tee. Nyt kuitenkin olin niin paljon jäljessä, että voin vielä laittaa vahingon piikkiin. Noita kontaktilla jäljessä olemisia on kyllä taas treenattu ihan liian vähän. Tuosta lopun takaakiertovalssi + persjättö -ohjauksesta olen kuitenkin ylpeä, vaikka ekalla yrittämällä siitä hyl otettiinkin 🙂
Kolmas ja viimeinen rata sitten olikin ”hieman” suoraviivaisempaa mallia. Kun kahden oman radan virheet pystyin ottamaan täysin omaan piikkiin niin kolmannen radan päätin keskittyä kunnolla. Tuloksena 0 ja viides sija! Olen kyllä ihan hirmuhirmu tyytyväinen. Voittajaan aikaa jäi noin sekuntti, eli oikeasti vain pieniä eroja tulosten välillä. Nolliakin oli noin 20 eli siihenkin nähden hyvä sijoitus 🙂 Erityismaininnan tältä radalta saa jättiloikka viimeiselle esteelle!
C-rata
Viivin kanssa kisoista oli kotiintuomisina vain kaksi hylättyä ratasuoritusta. Kisapäivä oli kuitenkin todella opettavainen. Treeneissä luotan siihen että Viivi osaa ja irtoaa, mutta kisoissa iskee joku ihan ihme varmistelukohtaus, joka johtaa siihen että kaikki menee mönkään. Ensimmäisellä radalla jähmetyin ihan täysin jo neljännelle esteelle ja tein vahingossa peruskäännöksen valssin sijasta. Eihän siitä enää sen jälkeen tullut yhtään mitään. Tämä on taas niitä asioita, jotka ovat todella epäreiluja koiralle. Viivi on hieno koiruus ja taitava, mutta kisoissa en osaa yhtään sitä ohjata.
Toisella radalla sitten päätin, että nyt rennosti! Pitää liikkua ja ohjata koiraa, eikä vain seisoa ja ihmetellä. Tämä asennemuutos johtikin sitten siihen että toinen rata oli ihan todella paljon parempi! Kontaktitkin Viivi otti, vaikka puomilla vapautuikin ihan omatoimisesti, joka johti siihen että juoksi suoraan edessä olleeseen putkeen, vaikka olisi renkaalle ollut matka. Kun jatkoimme rataa puomin luota, meni loppukin tosi hyvin, vaikka helppo rata ei ollut kyseessä.
Nyt hieman harmittaa että ei ole kisoja tiedossa, haluaisin päästä erityisesti Viiviksen kanssa kisaamaan, ja testailemaan tätä ”rennosti vaan” asennetta. Se oli tarkoitus jo näissä kisoissa, mutta ei sitä ensimmäisellä radalla muistanut ollenkaan. Ero ratojen välillä oli kuitenkin ihan valtava.
Tällä viikoilla satoi luntakin. Oli kyllä huomattavasti mukavempaa käydä ulkoilemassa kun koirien väri ei vaihtunut lenkin aikana mustaksi. Kylmä sielä kyllä on!

Back to Basics, tiistain päivätreenit

Olimme Tiistaina hieman treenailemassa Viivin ja Venlan kanssa Malmilla. Koska viikonloppuna on kisat, päätin, että en lähde rakentamaan rataa ollenkaan, vaan keskityn vain ja ainoastaan perusjuttuihin. Venlan kohdalla tämä tarkoitti irtoamista ja keppejä, Viivin kohdalla kontakteja.

Tältä näytti Venlan irtoamistreeni:
 
Yleensä palkkaan Venlaa nameilla, kun lelut eivät oikein sitä kiinnosta treenitilanteessa. Olen kuitenkin lelupalkan kannattaja, ja tavoitteena olisikin saada Venla jossain vaiheessa innostumaan leluista. Ensimmäisellä kierroksella Venla on vähän sitä mieltä että mitäs ihmettä heiluttelet lelua, mutta sitten se hieman innostui leikkimään! Toisen kierroksen sain palkattuakin jo lelulla! Tämän jälkeen jouduttiin kyllä taas palaamaan nameihin, mutta askel kerrallaan 🙂
Videolta huomaa että aluksi Venla suorittaa hieman epäröiden, mutta loppuakohden paranee. Oli pakko jättää tuohon videolle tuo yksi karkaaminenkin, se kun on meidän tapauksessa melko positiivinen asia 🙂
Viivin kontaktit ovat vielä edelleenkin vähän murheelliset. Treeneissä Viivi ottaa kontaktit hyvin, mutta kisoissa tilanne on eri. Itse jännitän niitä ihan valtavasti ja jos ne eivät onnistu niin menee koko rata ihan pilalle. Lisäksi jos Viivi epäonnistuu kerrankin, suorittaa se seuraavat kerrat todella hitaasti. Onnistuneet suoritukset nopeuttavat, mutta silti mikään rakettisuoritus ei ole kyseessä.
Sitten vielä tehtiin Venlan kanssa keppejä, jotka kaikista esteistä tällä hetkellä ovat ehkä se heikkous. Haluaisin pujottelusta ihan hirmupaljon nopeamman, ja huomattavasti varmemman. Nyt vähän joutuu ”pelkäämään” kisoissa ja varmistelemaan. Tosin nyt kun keppejä treenattin, niin koin jonkinasteisen valaistumisen: eihän mun tarvitsekkaan olla kokoajan vieressä! Se osaa mennä niitä itekseen! En osaa vielä sanoa meneekö tämä hyvän päivän piikkiin vai onko kehitystä todella tapahtunut.

Viivi lääkärissä

Tämän päivän on Viivi viettänyt Viikin pieneläinsairaalassa: ensin neurologilla, sitten röntgenissä ja sitten vielä magneettikuvauksissa. Meillä on jo pitkään ollut puhetta, että Viivin selkä tutkittaisiin, kun sen kanssa on aina jotain pintä kränää, ja nyt sitten lopulta se aika varattiin.
Viivi oli aamulla ihan innolla menossa lääkärille, töpöhäntä vain vipatti. Mieliala kuitenkin muuttui kun hoitaja ja lääkäriharjoittelija alkoivat suorittamaan perustutkimusta. Viivi reppana vapisi, läähätti ja yritti paeta paikalta. Onneksi olivat sitten sen verran kilttejä että päättivät ottaa verikokeet myöhemmin kun on rauhoitettu, kun Viiviä niin kovasti pelotti.
Neurologin tutkimuksissa Viivi  pärjäsi sitten oikein hyvin, vaikka toki vieläkin oli peloissaan. Neurologi laittoi Viivin tekemään kottikärrykävelyä, pomppuiluja ja muita liikkeitä, ja Viivi suoriutui niistä kaikista mallikkaasti.
Neurologin tutkimusten jälkeen Viivi matkasi röntgeniin. Siellä havaittiin, että kahden nikaman välissä on rako, vaikka niiden kuuluisi olla yhdessä. Tämän vuoksi Viivi jatkoi vielä magneettikuvaukseen.
Magneetti kuvissa havaittiin lievä välilevytyrä ja että välilevy on rappeutunut.
Koska löydökset kuitenkin olivat lieviä, lääkäri ei uskonut, että ne aiheuttaisivat suoraan Viivin selkävaivoja. Siispä lisää vain lenkitystä, jumppailuja ja hieromista.
Tärkein asia meille kuitenkin on, että mitään vakavaa ei löytynyt ja agilityakin saamme harrastaa niin paljon kuin haluamme 🙂
Nyt Viivi saa pötkötellä kotona ja lepäillä, sekä syödä vähän herkkuja!

Venla aloitti kisauran, Viivi kontaktiharjoitukset

Aloitetaan tärkeimmällä: Pienen pieni spitz on aloittanut nyt kisauransa! Lauantaina 14.1 lähdimme aamulla varhain, ennen kuutta ajelemaan pitkin liukkaita teitä Hyvinkäälle ja täytyy sanoa, että ei kyllä nukuttanut, niin innoissani olin! Kunnian tuomaroida Venlan ensimmäiset startit sai Leena Rantamäki-Lahtinen ja rataprofiilit olivat oikein sujuvia ja mukavia.

Ensimmäisestä startista onnistuimme tekemään ratavirheettömän suorituksen! Itseäni kuitenkin sen verran jännitti, että Venlan vauhti ei ihan huipussaan ollut ja kontakteillakin aikaa kuluttelimme, joten tuloksena noin kahden sekunnin yliaika. Tällä on kuitenkin hyvä aloittaa, ja vaikka radan jälkeen hieman yliaika harmitti, kun sen olisin pystynyt helposti kitkemään itse pois kirittämällä ja nopeammilla kontakteilla, niin nyt jälkikäteen ajateltuna oli ihan hyvä kontaktitreenin kannalta suorittaa ne huolellisesti kisatilanteessa.
Ohjaukseni ei ollut parasta mahdollista, melkoisen tönkköäkin paikoin, mutta kai sen voi laittaa kisajännityksen piikkiin!

Toisella radalle vauhti oli jo huomattavasti kovempaa ja siinä tosi kovalla tsemppimeiningillä painettiinkin täysiä ! Harmillisena se, että omat jalat eivät kerenneetkään varmistamaan yhtä hyppyä, joka oli ennen keinua, ja Venla suurena kontaktien ystävänä karkasi keinulle ennen aikojaan. Tulos siis HYL.

Kolmannelle radalle lähdettiinkin sitten uudestaan hakemaan vauhtia, ja täytyy sanoa, että sellaista turbobuustia en ole Venlasta aikaisemmin löytänytkään! Matto tosin oli sitten liian liukas ja ohjaaja hämmentynyt, joten yhdeltä aidalta kielto ja kepeiltä sitten muutama virhe. Vauhtiin pitää silti olla tyytyväinen!

Hyvinkään kisa-alustana on keinonurmimatto, joka on jo tullut kuuluisaksi liukkautensa vuoksi. Myös Venla liukasteli reilusti: ensimmäisellä radalla kaatui kahdesti kepeillä, toisella suditti paikoin ja kolmannella radalla, kun vauhti oli kaikista nopeinta, ei tassut pitäneet enää ollenkaan kiinni pohjassa.

 Viivin kanssa käytiin keskiviikkona tuttuun tapaan Oreniuksella treenailemassa. Radalta jätettiin kontaktit kokonaan pois, sillä niitä teemme tällä hetkellä vain kotona. Täytyy taas trodeta, vaikka monesti olen sen todennutkin, että pätkissä tekeminen auttaa kumman paljon oman tekemisen laatua! Kaikenkaikkiaan jäi treeneistä hyvä fiilis! Hieman vielä terävyyttä hiomaan käännöksiin ja omaan ohajaukseen ylipäätään, ja paaaaljon paaaaaljon etupalkkaa (josta Tuija huomauttikin 🙂 ) niin hyvä tulee! Sekä tietysti ne kontaktit !

Kotona olemme nyt siis ahkerasti treenanneet kontakteja. Kuten aina, tässäkin asiassa agility on välineurheilua, joten askartelin kontaktilevyn, jota voi sitten pitää sohvan tai tyynyjen päällä olohuoneessa. Levy koostuu IKEAn hyllylaudasta (hinta 2e), kahdesta eteismatosta (yhteensä 2e) ja runsaasta määrästä ilmastointiteippiä ja kaksipuoleistateippiä. Tällä levyllä teemme sitten harjoituksia päivittäin, ja kehitystä on jo nyt tapahtunut huimasti!
Tässä pieni tilannekatsaus, miten me kontakteja treenaamme. Tästäkin kiitos Tuijalle, joka on oikein huippu kontaktivalmentaja!

 Tarkoituksena on siis, että Viivi hakeutuu oikeaan kohtaan sijainnistani ja puuhailuistani huolimatta, ja pysyy siinä niin pitkään, kunnes saa sanallisen vapautuskäskyn. Ensimmäisessä videolla näkyvässä harjoituksessa seison liikkumatta takana antamatta Viiville yhtäkään vihjettä liikkeen avulla. Tämä on Viiville vielä melko vaikeaa, mutta pikkuhiljaa on jo alkanut keksimään oikeaa paikkaa. Toisessa harjoituksessa kävelen eteenpäin pysähtymättä, joka on huomattavasti helpompaa, sillä liike vahvistaa oikeaa suuntaa.

Vapautuksessa käytän apuna targettia, jossa on namia, tai palloa. Viivi saa poistua hakemaan namit taikka pallon, kun katse on edessäpäin, eikä minussa. Tämä auttaa esteiden havainnoinnissa radalla, kontaktin itsenäisyydessä ja myös radan suorittamisessa.

Kontaktitreenit ovat kuitenkin vielä alussa, mutta harjoitukset jatkuvat!

 Lisää talvisia kuvia Viivistä ja Venlasta löytyy osoitteesta: pikkumarin.kuvat.fi !