Treenisuunnitelmasta treeniksi

Kaikilla meillä on lista asioita, joita pitäisi treenata. Kontaktit, valssit, irrottaminen, erottelut…. Ei ole vaikeaa todeta ”tätä pitäisikin treenata”. Vaikeaa on se, että näitä asioita ihan oikeasti treenaa.

Rakastan treenisuunnitelmien tekemistä! Excelin sarakkeet täydentyvät hetkissä, kun alan askartelemaan juuri meille sopivaa treeniohjelmaa. Suunnitelma auttaa muistamaan treenattavat asiat ja suunnitelmallinen treenaaminen vie huomattavasti enemmän eteenpäin kuin ”epämääräinen palloilu”.

Treenisuunnitelmien teosta ja niiden hyödyistä löytyykin kirjoituksia vaikka kuinka. Se mihin haluan nyt keskittyä, on treenisuunnitelman käytännön toteuttaminen. Aina ei ole mahdollista mennä agilitykentälle, aina ei ole mahdollista vapaatreenata (päättää itse treenin rakennetta ja pohjaa). Siitä huolimatta treenisuunnitelman noudattaminen ei ole mahdotonta!

Usein ratatreeneihin mennään tekemään rataa. Ei siinä mitään, välillä on oikeasti hyvä tehdä rataa ratana. Kuitenkaan ratatreenin ei tulisi muodostaa koko treeniohjelmaamme. Eikä välttämättä edes puolikasta siitä! Yleensä kouluttajat suunnittelevat radan usealle koirakolle: joskus viidelle, joskus kymmenelle, joskus 50:lle. Aina ei siis osu niin, että ratatreenin pääpaino on juuri siinä, mitä treeniohjelmanne sanoo. Mutta voisiko treenin siitä huolimatta toteuttaa suunnitelman mukaisesti?

Mietitäänpä asiaa käytännön esimerkin kautta. Treeniohjelmassani lukee tälle viikolle ”irtoamista”. En kuitenkaan pysty käydä vapaatreenaamassa itse suunnittelemaani irtoamisharjoitetta agilitykentällä. Tästä seuraa kaksi vaihtoehtoa: voin lykätä irtoamistreenit suosiolla myöhemmäksi, tai toteuttaa ne jollakin muulla tavalla. Esimerkiksi:

  • irtoamistreeni kotipihalla: kuinka kaukaa tolppien kierto jo sujuu?
  • Ratatreenin toteuttaminen niin, että keskitymme radalla irrottamiseen. Valitsen ohjaukset ja linjat siten, että koira pääsee työskentelemään itsenäisemmin, voisinkohan jopa leijeröidä jossain kohtaa? Entä jos päättäisin, lähettää koiran jokaiseen putkeen mahdollisimman kaukaa? Palkkauskohdatkin voisin valita sen mukaan, että palkkaan parhaat irtoamiset (palkkausaiheesta lisää: Missä kohtaa palkkaat). Lisäksi jo treenin aluksi voin huikata kouluttajalle, että tänään päivän teemana meillä on irrottaminen!

Sama treenirataa voidaan usein hyödyntää monenlaiseen treenaamiseen! Alla esimerkkikuva, jossa mielikuvitusohjaaja ohjaa saman ratakuvion kahdella hyvin erilaisella tavalla riippuen treeninsä tavoitteesta. Ylemmän kuvan ohjaaja voisi treenata esimerkiksi koiran itsenäisyyttä tai edestä ohjaamista Alla olevassa kuvassa sen sijaan vaikkapa tiukkoja käännöksiä tai ohjaukseen tulemista

ohjaustavat Usein treeneissä lähdetään suorittamaan rataa sen kummemmin asiaa pohtimatta. Lasketaan monennellekko esteelle rata päästiin ja keskitytään vain siihen, miten rata saataisiin kulkemaan vieläkin pidemmälle. Jos esimerkiksi irtoaminen ei ole koirakon vahvuus, tuppaavat ohjaajat valisemaan ne reitit, jotka eivät edellytä koiran irtoamista. Näin kyllä päästään radalla pitkälle, mutta kuinka paljon siinä sitten kehittyi? Tärkeämpää treeneissä voisi olla keskittyminen niihin osa-alueisiin, jotka vaativat kehittämistä.

Loppuun kuitenkin muistutan: mikäli treeniohjelmassa lukee ratatreeni/suoritusvarmuus/ratakestävyys tai muuta vastaavaa, niin silloinhan pyritään sitten menemään se treenirata mahdollisimman pitkälle mahdollisimman virheettömästi! Ja erityisesti näin kesän arvokisojen lähestyessä ainakin omassa treeniohjelmassa ovat nimenomaan ratatreenaus ja suoritusvarmuuden parantaminen suuressa roolissa.

Iloisia, suunnitelmallisia ja ennenkaikkea kehittäviä treenejä!

Vola paimentamassa

Ihana kasvattajamme järjesti Nappulavaaralaisille paimennuspäivän ja Volan oli ehdottomasti osallistuttava! Itseäni kiinnosti kovin, mistä tässä touhussa on kysymys. Lisäksi olihan se ihan todella mielenkiintoista nähdä, miten Vola – pieni citysheltti – reagoi lampaisiin.

Olin varma, että Vola vain nuuhkisi maata, mutta mitä vielä! Pieni lammaskoirahan kiinnostui välittömästi lampaista! Välillä meno meinasi mennä jopa hieman liian villiksi, mutta silti lampaita ei menty ihan täysin saalistamaan 🙂 Kun sitten itse menin lampaiden taakse (tai keskelle, lampaita oli melko hankala hallita 😀 ) , niin pikkumiehelle tuli vähän mammaa ikävä 🙂

Oli hienoa nähdä, miten Vola kiinnostui lampaista ja tuijotteli niitä. Lampaille myös kaarratettiin, ei juostu ihan täysin suoraa päin. Todella mielenkiintoinen ja hauska päivä, kiitos Eralle järjestämisestä!

Kuvista kiitokset Harri Kivimäelle!

volapaimentaa3

volapaimentaa1volapaimentaa2

Venlasta hyppyvalio!

Viikonloppuna kisasimme Tuusulassa ihanan aurinkoisessa säässä. Erityisen aurinkoisen kisapäivästä teki Venlan viimeisen radan nollatulos, joka oikeutti kolmanteen sijaan ja hyppysertiin! Koska serti oli Venlan kolmas, tuli pienestä spitzista hyppyvalio!

venla ava-h

Laitisen radat olivat todella hauskat viikonloppuna! Ensimmäinen rata näytti ensivilkaisulta vähän inhottavalta, ansoja, ansoja ja ansoja. Kun rataan sitten pääsi tutustumaan, sai huomata etteivät nämä ansat niin inhottavia olleetkaan: perusohjaamisella pääsisi hyvin pitkälle. Rata meni Venlan kanssa todella nappiin lukuunottamatta kontaktivirhettä A:lta. Kontaktivirhe kirveli vielä enemmän kun eksyin tuloslistoille ja totesin, että spitzin aika olisi riittänyt voittoon mikäli tassut olisivat osuneet sen pari senttiä alemmaksi. Ehkä pikkuhiljaa pitäisi alkaa treenaamaan kontakteja!

Toisella radalla A:n kontakti sitten osui, mutta päätin ohjata spitzin ylimääräiseen putkeen. Tämän radan jälkeen mietin, miten älyttömän kivaa on Venlan kanssa juosta radalla! Nyt tuntuu, että yhteistyö sujuu ja vauhtiakin on alkanut löytymään entistä enemmän. Venlaan uskaltaa luottaa, se hoitaa oman osuutensa mikäli minä hoidan omani. Ihan todella hyvä fiilis ja flow tehdessä! Toivotaan, että tämä jatkuu!

Katsaus Volan juoksupuomiprojektiin

Juoksukontaktikurssimme loppui nyt ja on aika alkaa kävelemään ihan omilla jaloilla pikkuhiljaa Volan puomin suhteen. Itselläni on äärettömän hyvä fiilis tästä projektista, vaikka paljon on vielä tehtävää!

Tässä pieni video tähän astisesta taipaleestamme. Video on pintaraapaisu, siitä puuttuu paljon treenejä, esimerkiksi käännöstreenit jätin pois. A-estekin ollaan opeteltu, vaikka sekään ei näy videolla 🙂

Lisäksi toinen juttu: mikäli videon katsoitte ja siitä tykkäsitte, niin olisin todella kiitollinen mikäli kävisitte antamassa videolle peukun myös täällä http://www.lolabuland.com/graduation-rc-january-2015/comment-page-2/#comment-157363 Videot, joilla on eniten peukkuja, saavat palkinnon ja pieni shelttimies haluaisi sen todella paljon 🙂

Puomin treenaamisen aloitimme Volan kanssa viime kesänä, silloin tällöin juostiin matolla treenien yhteydessä. Ennen tätä on tehty lisäksi valtava määrä pohjatyötä, joka on mahdollistanut puomin oppimisen. Silvian kurssi alkoi vuodenvaihteen jälkeen, silloin aloimme myös kunnolla treenaamaan. Meillä ei ole omaa puomia, vaan olemme käyneet hallilla noin pari kertaa viikossa tekemässä puomia.

Projekti on vielä todella vaiheessa, mutta tässä vaiheessa uskallan jo sanoa, että päätös juosta puomi ei kaduta tippaakaan. Toki puomin opettelu on syönyt paljon aikaa muulta harjoittelulta, Vola ei esimerkiksi osaa vielä rengasta, keinua, keppejä…. Lisäksi aamuisin kun kello on soinut ennen seitsemää, on joutunut punnitsemaan onko tässä mitään järkeä. Viime kesänä kävin itseni kanssa kovaa kamppailua kontaktien opettamisesta. Halusin juosta, mutta järki sanoi, ettei juoksemisessa ole mitään järkeä. Mitä jos homma menee ihan reisille ja Vola ei ikinä opi kontakteja? Toisaalta, mitä jos Vola oppii ihan sairaan hienot juoksukontaktit? Lopulta jälkimmäinen vei voiton ja tässä sitä nyt ollaan. Riskihän tämä oli ja vielä ei ole lähellekkään valmista, mutta tästä on todella hyvä jatkaa treenejä!

Treenipäiväkirja: Valssitreeniä

Viime viikolla pääsimme pitkästä aikaa ihanan Jennan treeneihin Volan kanssa 🙂 Meille oli viritetty kunnon valssirata, sellainen joka saa jalat solmuun jo ennen rataantutustumista! Mutta voi kun meillä oli hauskaa!  Myös puomi sujui radan osana, sille iso peukku!

Valssien jälkeen treenailimme hieman päällejuoksuja ja leijeröintiä. Kumpikin on Volalle vielä haastavaa, mutta kummassakin on menty todella paljon eteenpäin jo pienessä ajassa. Leijeröintitehtävässä leijeröin kepit, joita Vola ei vielä osaa. Silti pieni sheltti yritti aina välillä tulla pujottelemaan asenteella ”jotain tälläistä nämä ehkä on” 😀

Purinalta Venlalle tuplanolla

Eilen olimme Venlan kanssa Purinalla kisaamassa. Päivä alkoi ihanalla auringonpaisteella, mutta ennen ulkorataamme taivas veti pilveen ja muutama pisarakin tippui. Onneksi sade kesti vain hetken, ja ulkokautta ei tarvinut siis korkata kengät ja sukat märkinä!

Venla kirmasi heti ensimmäisen radan nollatuloksella! Radalla meno tuntui hieman tavallista hitaammalta, mutta tuloslistalla Venla olikin jo neljäntenä! Aika kovaa pieni spitz siis kuitenkin oli pinkonut! Jälkikäteen kun rataa mietin, niin olihan siinä kyllä aika hyvä flow, pakko myöntää. Käännökset menivät enemmän kuin nappiin ja rata eteni sujuvasti.

Toisella radalla olin varma, että saimme A:lta kontaktivirheen, mutta tuloslista kertoi nollan myös tälle radalle! Se oli siis tupla! Ihan mieletöntä! Rata oli kylläkin huomattavasti takkuisempi kuin ensimmäinen, itsestäni tuntui etten pääse pehmeällä hiekalla yhtään eteenpäin vaikka kuinka juoksen! Venla pääsikin pelastamaan parikin kohtaa joissa olin itse todella myöhässä.

Myös viimeinen ratamme oli oikein sujuva, mutta kolmas rima pääsi tipahtamaan hieman myöhästyneen ohjaukseni ja Purina Areenan pehmeän pohjan vuoksi. Normaalisti Venla ei rimoja tipauttele ja olen varma, että vaikka ohjaukseni olisi ollut yhtä myöhässä nurmella, ei rima olisi tipahtanut. Ja toisinpäin, ei Venla Purinan pohjalla tipauttele jos ohjaukseni ovat ajoissa. Viimeiseltä radalta siis tulokseksi 5, eli lasketaan sekin melkein puhtaaksi 😉

Vielä pitää jakaa teille Venlan uusi temppu! Tai no itse temppu ei ole Venlalle uusi, laatikkoon on osattu mennä jo pidemmän aikaa. Uutta on kuitenkin entistä pienempi kuppi!

Missä kohtaa palkkaat?

Kun treeneissä lähden suorittamaan rataa, kysyn itseltäni aina ensin, missä kohtaa viimeistään palkkaan. Tätä samaa kysymystä olen kysynyt myös koulutettaviltani jo pidemmän aikaa. Palkkauskohdan voi valita usealla tavalla ja kaikista tärkein kysymys on, mikä on treenin tavoite.

Melko usein, kun kysyn koulutettaviltani mihin asti he aikovat rataa tehdä, saan  vastaukseksi ”katsotaan mihin asti päästään”. En halua tällaista vastausta! Miksi minulle sitten on niin tärkeää, että koulutettavani valitsevat konkreettisen kohdan, jonka jälkeen he palkkaavat?

Vaihevaiheelta

– Mihin asti pääsette nollalla? Jotta treenimme koostuisivat onnistumisista, haluan, että ennen suoritusta valitaan kohta, johon päästään nollalla. On aina kehittävämpää palkata onnistumisesta, kuin virheestä. Mikäli teemme rataa virheeseen saakka, joudumme aina korjaamaan ennen palkkaa. Flow rikkoutuu ja koira ihmettelee. Lisäksi liian monelta palkka jää näissä tilanteissa kokonaan puuttumaan ( ei näin! ).

– Oman osaamisen arviointi Palkkauskohdan valitseminen ja yllä olevaan kysymykseen vastaaminen vaatii oman osaamisen arviointia. Kysymys pakottaa miettimään, mitkä ovat omat vahvuudet ja missä taas on kehitettävää. Jos tietää, että radan alussa oleva pakkovalssi on itselle todella haastava, on hyvä jo heti alkuun päättää, että palkkaa sen onnistumisesta. Toisaalta taas, jos esimerkiksi radan muistamisessa on ongelmia, on erittäin hyvä käydä vielä kerran lähdössä läpi, mihin asti radan muistaa.

– Vaikeiden kohtien palkkaaminen Päättämällä palkkauskohdat jo etukäteen, pääsemme vahvistamaan paremmin myös koiran taitoja. Voimme palkata vaikeasta keppikulmasta, onnistuneesta kontaktista tai hienosta irtoamisesta. Jos vain paahdamme rataa onnistumisen jälkeen, nämä kohdat jäävät huomioimatta. Toki moni  koira kokee myös radan jatkamisen palkkana, mutta paljon suurempi osa kokee palkan palkkana.

– Keskittyminen ja uuden oppiminen Mikäli haluat keskittyä ohjauskuvioon esteillä 12-19, on siihen paljon helpompi keskittyä jos suorittaa esteet 12-19 eikä 1-33. Pikkuhiljaa kun kuvio sujuu yksittäisenä, voidaan se yhdistää rataan. Sen sijaan jos kuvio on haastava jo yksittäisenä, miksi väkisin yrittää tehdä se radalla? On parempi, että saat kohdistettua treenisi juuri kehitettävään osa-alueeseen, eikä keskittymistä (sekä kallisarvoista treeniaikaa) kulu kaikkeen ”oheistoimintaan”.

– Motivaatio Halusin nostaa erilliseksi kohdakeen vielä sen, mihin jokainen edellä olevista kohteista viittaa rivien välissä. Motivaatio. Oma ja koiran. Onnistumiset tekevät tästä lajista hauskempaa ja nostavat koiran itseluottamusta ja motivaatiota! Agility on joukkueurheilua, mennään siis aina kohti palkkaa!

(c) Tuuli Oksalahti

(c) Tuuli Oksalahti

Koska painotan tässä tekstissä pienissä paloissa tekemistä, haluan tähän loppuun todeta, että myös pidemmän pätkän tekeminen on täysin hyväksyttävää! Kun kysyy itseltään kysymyksen ”mihin asti pääsemme nollana” ja vastaa siihen ”radan loppuun”, niin siitä vaan juoksemaan! Erityisesti kisakaudella harrastan näitä nollatreenejä myös itse. Tärkeintä on kuitenkin silloin mennä koko rata sellaisella tsempillä ja tekemisen meiningillä että oksat pois!

Antoisia treenejä!

Treenipäiväkirja: Volan juoksupuomi

Pitkästä aikaa taas juoksupuomikuvioita! Treenitahtimme on hieman hidastunut; Volalle (ja Venlalle ja Viiville) tuli korvatulehdukset. Tästä kun selvittiin, päästiin pari kertaa treenaamaan, jonka jälkeen Volan antura aukesi pallon heittelyn yhteydessä.

Nyt olemme siinä vaiheessa, että alkaa konkretisoitumaan tämän harjoittelun hienous sekä vaikeus. Tutulla setupilla onnistumisprosenttimme on ollut viimeiset 4 kertaa nyt tasan 100. Sen sijaan, kun kokeilimme Niinulla hieman hankalempaa setuppia, onnistumisprosentti oli pyöreä 0. Täytyy siis muistaa ottaa ihan pikkiriikkisiä askelia ja lisätä vaikeutusta asteittain.

Huomaan kuitenkin, että on paljon helpompaa takerruttua niihin asioihin, joita ei vielä osaa. Ne jotenkin jättävät varjoonsa ne asiat, jotka jo osataan! Videon alkutreeni on viime viikolta. Puomin jälkeen on suoralla linjalla hyppy, eli siltä osin asetelma on Volalle tuttu. Kuitenkin ennen puomia on putki, ja putkelta lähestymiset ovat olleet Volalle todella haastavia. Nyt lisäsimme vieläpä pari hyppyä ennen putkea, ja silti onnistumisprosentti pysyi täydellisenä!

Eilen kisoissa pihalla oli vanha kunnon puupuomi. Vaikka ylösmenolankku oli viallinen, oli silti pakko kokeilla. Volan askelluksesta huomaa, että se hämmentyy hieman ylösmenon ja keskiosan välisestä taitoksesta, mutta siitä huolimatta poika osuu joka kerta! Ihan mieletöntä! Emme ole vielä päässeet testailemaan eri puomeja kovin paljoa, joten tämä oli ehdottomasti saavutus!

Toukokuun kurssit Niinu Agility Sportilla

Uudet kurssini pyörähtävät käyntiin Niinu Agility Sportilla 29.4! Tervetuloa mukaan! 🙂 Lisää tietoa näistä kursseista löydät osoitteesta http://www.niinuagilitysport.fi/tulevat-kurssit/

Agilityn alkeisjatkokurssi

Kurssilla teemme lyhyitä rata- ja tekniikkaharjoitteita. Keskitymme koiran taitojen vahvistamiseen ja harjoittelemme eri ohjausten perusteita. Lisäksi syvennymme palkkaamiseen ja käymme läpi koiran lajiharjoittelua tukevia kehonhallintaharjoitteita. Kurssi on suunnattu aloitteleville koirakoille.

Agilitykoiran kehonhallintakurssi

Jotta koira pystyy juoksemaan täysillä, hyppäämään sujuvasti, kääntymään tiukasti, pujottelemaan tehokkaasti ja suorittamaan nopeat kontaktit, se tarvitsee vahvan lihaksiston lisäksi hyviä kehonhallintataitoja. Nämä taidot vähentävät myös koiran loukkaantumisriskiä.

Kehonhallintakurssilla teemme dobo®-liikkeitä, jotka vahvistavat koiran syvää lihaksistoa ja tasapainoa. Apuna käytetään dobo-palloja ja tasapainotyynyjä. Lisäksi kurssilla keskitytään parantamaan koiran kehonhallintataitoja temppujen kautta. Opeteltavat temput edistävät koiran agilitytaitoja ja lisäksi dobo-harjoittelu ja sheippaaminen kehittävät koiran itseluottamusta.

Kurssi tukee nuoren koiran agilityuran aloitusta, ja auttaa pitämään aktiivisesti kisaavan koiran hyvässä kunnossa. Kurssi käy jumpaksi (ja aivojumpaksi) myös seniorille.

Motivaatio / Vauhtiryhmä

Kun koiralla on motivaatiota, itsevarmuutta ja se nauttii agilitystä, on se valmis juoksemaan täyttä vauhtia! Oikeastaan voisikin ajatella, että koko agility pohjautuu näihin asioihin! Tässä ryhmässä keskitymme vauhdin ja motivaation lisäämiseen yksinkertaisten harjoitteiden kautta. Harjoitteet toteutetaan aina kunkin koirakon tarpeiden ja tason mukaan.

Mentorointipaketti

Mentorointipaketissa saat itse valita, mitä osa-aluetta haluat työstää. Tavoitteena voi olla esimerkiksi nopeuden lisääminen, keppien opettaminen tai suoritusvarmuuden kasvattaminen. Paketti sisältää valmentajan tuen lisäksi seuraavat tapaamiset:

Lähtötilanteen kartoitus treenit – Mikä on tämän hetkinen tilanne
Keskustelutilaisuus valmentajan kanssa – Treenisuunnitelman luonti ja tavoitteiden asettaminen
Kolme treenikertaa valmentajan kanssa –  Myös kotitehtäviä!
Päätöstreenit / keskustelutilaisuus – Mikä on tämän hetkinen tilanne, toteutuivatko tavoitteet

Niinu Agility Sport