Ensimmäiselle dobo-tunnille

Tämä kirjoitus käsittelee sitä, mitä ensimmäiselle dobo-tunnille suunnatessa kannattaa ottaa huomioon ja mitä pitää pakata mukaan!

Dobo-palloja

Mikä dobo?

Dobo on uusi koiraharrastuslaji, joka on kehitetty Suomessa. Kyseessä on ikäänkuin jumppapallojumppa, joka sisältää kolmenlaisia liikkeitä: koiran tekemiä, ohjaajan tekemiä ja yhdessä tehtäviä. Apuna liikkeissä käytetään koirille suunnattuja soikeanmallisia jumppapalloja ja tasapainotyynyjä. Liikkeet kehittävät monipuolisesti muunmuassa ohjaajan ja koiran lihasvoimaa, ketteryyttä, kehonhallintaa, tasapainoa, koordinaatiota ja syviä lihaksia. Sen lisäksi dobo on myös äärimmäisen hauskaa yhdessä tekemistä!

Mitä pitää osata?

Melkein kaikki dobo-liikkeet ovat muunneltavissa helpommiksi tai haastavemmiksi, niin koirille kuin ohjaajillekin. Mitään ei siis tarvitse osata kun tulee ensimmäiselle tunnille!

Ennen tuntia

Ennen tuntia kannattaa käydä vähintään 15 minuutin lämmittelylenkillä, jonka tahti nopeutuu loppua kohden. Tämä auttaa ehkäisemään pahimpia lihasjumeja. Myös tunnin jälkeen kannattaa tehdä  jäähdyttelylenkki.

Koska laji on rankka niin koiralle kuin ohjaajallekin, kannattaa kiinnittää huomiota myös ruokailuun. Juuri syöneenä ei ole mukavaa jumpata, mutta jos tunti on iltapäivästä niin ei kannata myöskään olla koko päivää syömättä. Tämä koskee niin koiraa, kuin ohjaajaakin.

Mukaan tunnille

  • Ohjaajalle mukavat urheiluvaatteet ja mahdollisesti sisäkengät. Myös sukkasillaan voi useimmissa paikoissa harjoitella, jos sisäkenkiä ei löydy. Treeniliivit ja taskut kannattaa jättää pois, ne eivät välttämältä tunnu mukavilta pallon päällä keikkuessa. Housuista parhaat ovat sellaiset, joissa on syvät vetoketjulliset taskut nameja varten.
  • Koiralle paljon nameja! Mukaan kannattaa ottaa tavallisten namujen lisäksi myös herkkunameja. Nämä voi vaikkapa sekoittaa, niin tavallisetkin namit saavat hieman lisää makua herkkupaloista.
  • Vesikupi koiralle ja juomapullo ohjaajalle. Tarkistathan etukäteen, saako tilasta vettä!
  • Halutessa alusta, kuten jumppamatto tai viltti. Mikäli dobo on ulkona, kannattaa ottaa mukaan iso viltti alustaksi!
  • Koiralle tavallinen hihna, ei flexiä
Kuva: Jasmine Lindström

Kuva: Jasmine Lindström

Muuta huomioitavaa

Mikäli koira on kipeä, ethän harjoittele sen kanssa doboa! Mikäli koiralla on taustalla jotain fyysistä vaivaa, varmistathan aina esimerkiksi fysioterapeutilta voitteko osallistua doboon. Kerrothan näistä myös koulutusohjaajalle, jotta hän osaa huomioida sen myös liikkeiden suunnittelussa. Kertokaa koulutusohjaajalle myös, mikäli teillä itsellänne on jokin vamma, joka vaikeuttaa liikkeiden suorittamista (esim. rannevamma, selkäkipuja yms). Dobossa on monia liikkeitä, joten teille löytyy varmasti korvaavia tehtäviä.

Ennen kaikkea dobo on hauskaa yhdessä tekemistä koiran kanssa! Nauttikaa!

Iloisia dobo-treenejä!

ps. mikäli dobo-kärpänen on jo puraissut niin välineitä voit tilata täältä!

Venlan arvokisanollat kasassa ja SERT-H

Pääsiäisen perinteisiin kuuluu meillä suklaamunien lisäksi myös Purinan pääsiäiskisat. Niinpä eilen toppauduin hirmuiseen määrään lämpimiä vaatteita ja suuntasimme Venlan kanssa Purinalle kisaamaan!

Olen hurjan onnellinen siitä, miten kisat meillä sujuivat! Teimme Venlan kanssa kolme lähes puhdasta rataa! Agilityradoilla spitz ei aivan muistanut A:n kontakteja, mutta muuten radat suoritettiin läpi hyvällä temmolla. Kävin hieman vielä hieromassa suolaa kontaktipomppujen aiheuttamiin haavoihin katsomalla tulostaulusta että Venlan aika olisi riittänyt molemmilla radoilla kolmannelle sijalle 😀 Noh, ei auta jossitella.

Se mikä teki päivästämme täydellisen, oli hyppyrata! Saimme tehtyä radan hyvällä flow-fiiliksellä vaikka radassa olikin meille haastavia kohtia. Radalta Venlalle nolla, ja aikamme riitti neljänteen sijaan. Tämä tarkoitti meille myös hyppysertiä!

Nyt meillä on myös osallistumisoikeus SM-kisoihin ja MM-karsintoihin, joten kesää odotellessa 🙂

Ihanaa pääsiäistä teille kaikille!

Loistava kisapäivä Vantaalla, kaikille kolmelle koiralle nollaradat!

Eilen aamulla lähdimme Venlan kanssa BAT:n kisoihin hieman unisina. Itse olin ollut kipäenä pari päivää ja jo pelkkä lämmittely tuntui valtavalta urheilusuoritukselta.

Ensimmäisellä agiradalla Venla kulki loistavasti, mutta kontaktit pieni spitz possuili sen verran tyylillä, että päädyimme uusimaan A-esteen. Myös toisella radalla Venla possuili kyseisen kontaktin, mutta sairastaminen vaikutti vireystilaani sen verran, että katsoin asian läpi sormien. Tottakai olisi parempi pitää tiukka linja, mutta nyt aivot eivät taipuneet nopeaan ja järkevään päätöksen tekoon. Tältä radalta siis tulokseksi 5 oikein mainiolla ajalla. Herralan radat olivat jälleen kerran erittäin mukavia! Ne olivat vauhdikkaita ja edellyttivät hyvää perustekemistä.

Viimeisenä ratana meillä oli hyppyrata, jonka tuomaroi Hilpi Yli-Jaskari. En muista, että olisin ollut kyseisen tuomarin radoilla ikinä aiemmin! Rata oli oikein mukava: sujuva, mutta tarkkana sai olla! Ennen rataa päätin, että nyt pitää herätä epämääräisestä koomatilasta jossa olin ollut koko aamun. Laitoin kuulokkeista tsemppimusiikkia rataantutustumiseen ja päätin, että nyt kaivetaan se tekemisen meininki esiin. Tämä kaikki auttoi, ja tulokseksi Venlalle 0! Koska viimeisin kisakirjamerkintämme on ollut syyskuulta, tuli tämä nolla todella tarpeeseen! Pieni epätoivo kun alkoi jo hiipiä mieleeni sm-nollien keräämisen suhteen. Nyt se on kuitenkin potkittu pois ja enää yksi nolla puuttuu!

Illan ohjelma sisälsi myös muuta jännittävää, nimittäin Volan ensimmäiset möllikisat! Vola pääsi kirmailemaan möllien hyppyrataa peräti kolme starttia. Kahdella ensimmäisellä yrittämällä juostiin rata nollana, kolmannella sitten mölisin hieman liikaa ja suoritettiin rata yhdellä kiellolla.

Videossa toinen ratamme. Kyseisellä suorituksella ylsimme myös palkinnoille, 2. sija! 🙂 Olen todella, todella iloinen tästä suorituksesta! Suorat ovat olleet meille hieman haastavia ja olemme treenanneet niitä viime aikoina ihan liian vähän. Vola ei ole Ojangossa treenannut yms, eli periaatteessa vieras paikka ja silti teki todella kauniisti.

Koska Viivi täytti tällä viikolla jo 9 vuotta, pääsi myös veteraani kirmaamaan yhden startin minimölleissä! 🙂 Alkuun radalle mentiin vähän nuuskien, Viivi kun on aina Volan ja Vepan treenatessa päässyt väliajoilla etsimään namuja hallin lattialta. Mutta voi sitä riemua, kun Viivi tajusi, että tällä kertaa pääsee radalle! Meillä oli kyllä kummallakin ihan valtavan hauskaa. Onnea Viivi!

Treenipäiväkirja 14.3.2015 : Volan ensimmäinen täyskorkea puomi ja ensimmäinen A!

Lauantaina Vola pääsi ensimmäistä kertaa tekemään täyskorkeaa puomia! Teimme vain muutaman toiston sillä treenin tavoitteena oli syventyä A-esteen treenaukseen. Ensimmäisellä toistolla Vola loikkasi hieman hämmentyneenä alasmenon puolesta välistä pois, mutta jo seuraavalla toistolla muisti mistä on kysymys. Ja sen jälkeen tulikin pelkkiä osumia! Huippu Vola!

Myös Venla on juossut ahkerasti mattoa ja lankkua. Pikkuhiljaa alkavat myös spitzin pienet aivot raksuttamaan, joskin vieläkin tuli aika eri mittaisia laukkoja. Välillä Venla tekee jättimäisen laukan tai lentää taitoksen yli hyvin pitkälle, välillä ottaa tasamittaisia laukkoja.  Pikkuhiljaa pikkukoiran kanssa siis 🙂 Ensi kerralal kokeilemme matalaa puomia jossa taitos ei ole niin jyrkkä.

Vola teki lauantaina tosiaan ensimmäistä kertaa A:ta. Aloitimme madalletusta A:sta ja lähdimme nostamaan sitä aika tiukkaan tahtiin ylöspäin. Vola oli hieman liiankin lentoisa A:n kanssa mutta kun vaihdoin lentävän pallon nameihin tai palkkasin vasta suorituksen jälkeen, alkoi A:lle löytymään todella kaunis rytmi! Aika huippua ensimmäiseksi treenikerraksi 🙂

Että on hyvä fiilis, kummallakin koiralla juoksukontaktitreenit ovat todella hyvässä vaiheessa! Aurinkokin on taas alkanut palailemaan talvilomaltaan!  Iloista viikkoa kaikille!

wpid-20150312_084219.jpg

Volan Juoksupuomi 1.3.2015

Volan puomiprojekti on vielä ainakin toistaiseksi mennyt tasaista tahtia eteenpäin. Tällä hetkellä puomi on yhden säädön päässä täydestä korkeudesta ja Vola saa palkan vasta hypyn jälkeen. Eilisessä treenissä tavoitteena oli muuttaa puomin jälkeisen hypyn sijaintia. Yksi sekoaminen mahtui tähän treenikertaan, mutta muuten oikein hyviä osumia!

Volan laukkojen määrä videolla vaihtelee, sillä aloituspaikka on lähellä puomia. Välillä Vola pääsee ”ylös” kahdella, välillä kolmella laukalla.

Kehonhallintakurssi ja Agilityn alkeisjatkokurssi

Vielä muutama paikka vapaana Agiltykoiran kehonhallintakurssille, sekä agilityn alkeisjatkokurssille! Käykääpäs siis ilmoittautumassa 8.3. mennessä! Vinkatkaa myös kaverille, joka voisi olla kiinnostunut kursseista, tässä olisi esimerkiksi hyvä mahdollisuus aloittaa agilityharrastus!

Kurssit järjestetään Masalassa Niinu Agility Sport -hallilla ja kumpikin kurssi kestää kuusi kertaa (18.3.-22.4.).
Ilmoittautumiset ja lisätietoa http://goo.gl/forms/wQZjoIyTc8 

Tervetuloa kurssille!

Treenipäiväkirja: Volan ratapätkä ja juoksukontaktitilanne

wpid-img_20150212_100907.jpg

Emme ole pitkään aikaan treenanneet Volan kanssa rataa! Olemme keskittyneet kovasti puomiin ja keppeihin, ja ehtiessämme tehneet paria hyppyä ja putkea. Niinpä kun teimme rataharjoituksen, olin aivan ihmeissäni miten paljon pieni poika on oppinut! Taas hyvä muistutus siitä, miten hyödyllistä pienten asioiden treenaaminen on. Pala kerrallaan!

Pitkästä aikaa video myös puomin tilanteesta. Videolla kaikki eiliset toistot. Varioimme lähtöpaikkaa ja puomin jälkeen on hyppy. Pari liian matalaa osumaa ja kerran ei osuttu lainkaan, muutoin oikein hyviä toistoja! Matalat osumat tulivat, kun Volan lähtöpaikka oli kauimpana ja Vola lentää liian pitkälle taitoksen jälkeen alasmenolla. Lisäksi pari myöhästynyttä heittoa johti siihen, että Vola vilkuilee minua. Mutta muutoin olen todella tyytyväinen, Volan harjoittelu on edennyt hurjaa vauhtia!

Venlan kisat Lahdessa 8.2.2015

Yleensä kisaamme vain pääkaupunkiseudulla, erityisesti näin talvisin, mutta pari viikkoa sitten lähdimme katsastamaan Lahden kisat. Todella mukava halli ja kisat sujuivat joutuisasti, Lahteen voinee suunnata jatkossakin!

wpid-img_20150208_204452.jpg

Tuloksilla emme päässeet juhlimaan, kaksi kontaktihyllyä ja hyppäriltä 5.

Ensimmäinen rata oli todella hyvä nollarata sillä poikkeuksella että kontaktit loikittiin. Puomi oli loppusuoralla, joten loikan jälkeen korjasin kontaktin.

Hyppyrata oli paras ratamme, mutta Venla ei halunnut mennä pussiin. Pussi ei ole ikinä ollut Venlan lempieste ja tällä kertaa pieni spitz päätti sitten ohittaa sen (oli jo juoksemassa pussiin mutta sitten kiersikin sen). Lisää pussitreeniä siis!

Treenipäiväkirja: Putkea ja juoksupuomia

Silloin tällöin parasta treeniä on back to basics -treeni! Niinpä viime tiistaina keskityimme Volan kanssa ”putkeen!!” ja erityisesti hauskanpitoon!

Lisäksi pieni pätkä puomitreeneistämme! Näiden suoritusten vuoksi ei haittaa herätä aikaisin aamulla treenaamaan ennen luentoa

Miksi en opeta puomia boksilla

A-esteen juoksukontakteja opetetaan paljon Rachel Sandersin menetelmällä, eli boksilla. Boksia käytetään jonkin verran myös puomin opettamiseen ja varsinkin viime aikoina olen pohtinut tätä opetusmenetelmää, ja syitä miksi itse päädyin opettamaan juoksupuomia Trkmanin menetelmällä enkä boksilla. Itselläni ei siis ole vielä yhtään juoksupuomin osaavaa koiraa, vaan olemme vasta harjoitteluvaiheessa. En siis voi missään nimessä kutsua itseäni asiantuntijaksi tässä asiassa. Moni kuitenkin miettii kontaktien opetusmetodeja, ja opettaakko pysäytyskontakti vai juoksukontaktit, ja jos juoksukontaktit niin millä menetelmällä. Sen takia haluan avata hieman syitä, miksi itse en halunnut opettaa puomia boksilla.

Boksin idea A-esteellä on, että koiralle opetetaan tietynlainen askellus, ja että koiran jokainen jalka käy boksin sisällä. Puomilla harva pitää kriteerinä tiettyä askelsarjaa (puomi on melko pitkä este), joten suurimmalla osalla kriteeri on, että boksin läpi juostaan siten, että neljä jalkaa käyvät boksissa.

Puomin kontaktialue on hyvin lyhyt, vain 90 cm. Käytännössä vain todella harva koira voisi laukassa osua siihen kaikilla neljällä jalalla. Tässä kuva Venlan laukasta. Venla on pieni minikoira jolla on lyhyt laukka. Punaisella olen merkinnyt kohdat, joissa Venlan tassu osuu maahan:

venlajuoksee

Kuvassa näkyy kaksi pallorykelmää. Venlan askellus on kovin lyhyt, mutta silti jos tuohon yrittäisin mitoitella 90cm boksia niin ahtaaksi kävisi. Ja Venla on siis 30cm korkea! Monen minin askellus on todella paljon pidempi, , saati medin taikka  maksin! Koiran ei siis ole mahdollista laukata puomin boksin läpi osuen boksiin kaikilla neljällä jalalla. Niinpä koira joutuu muokkaamaan askelluksensa ja pomppaamaan boksiin.Varsinkin jos kriteeristöön lisätään se, ettei koira saa osua boksin reunoihin.

Boksi on koroke. Koiran pitää siis pompata sinne. A:lla boksi on paljon isompi ja koira voi mitoittaa laukkansa siten, että sen jalat osuvat boksin sisälle, mutta kuten yllä totesin, ei puomin boksiin voi laukata. Koiran täytyy siis vaihtaa askelluksensa raville tai lyhentää laukkaansa todella paljon. Tällöin se joutuu tekemään töitä myös sen eteen, ettei se osu boksin korkeisiin reunoihin (ja vaikka kolistelu sallittaisiinkin, suurin osa koirista kokee sen epämukavaksi ja pyrkii välttämään sitä). Jos koiraa ei halua opettaa tekemään puomin kontakille pomppua (tai kontaktialueen yli pomppua), niin eikö korokkeiden sijaan olisi parempi opettaa matolle, ja sitten yleistää maton läpi juokseminen kontaktin läpi juoksemiseksi? Olen kuullut,että myös matolla opetetaan juoksukontakteja, mutta en ole perehtynyt kyseiseen menetelmään enempää.

Jatketaan pättelyketjua: koska boksi on koroke, käytetään boksin sijasta mattoa. Toisaalta, mihin tarvitaan matto? Eikö olisi käytännöllisempää opettaa koira juoksemaan suoraan erivärisen kontaktiosuuden läpi? Ja yhä edelleen, eikö olisi käytännöllisempää, jos kriteeri kaikkien neljän jalan osumisen sijasta olisikin ”kunhan kontaktiin osutaan”? Tällöin sallitaan koiralle paljon enemmän vaihtoehtoja (etujalka, etujalat, takajalka, takajalat, etu- ja takajalka jne), ja koira voi suorittaa kontaktin laukassa. Tästä päädymmekin Trkmanin menetelmään, jolla olen lähtenyt nyt opettamaan Volalle kontakteja.

En tiedä vielä tuleeko juoksukontaktiprojektimme tuottamaan tulosta, mutta sen tiedän, että niiden treenaaminen on ihan valtavan koukuttavaa ja hauskaa! Projekti on myös opettanut itselleni valtavan paljon. Se vaatii tosin valtavasti aikaa ja osaamista, ja kuten Trkmankin sanoo: jos on kiire, kannattaa opettaa pysäytyskontaktit. Tämän takia suosittelenkin aloitteleville koirakoille paljon mielummin niitä. Pysäytyskontakteja voi opettaa missä tahansa, vaikka olohuoneessa. Ei tarvitse siis asua hallilla. Ja jos sitten jossain vaiheessa juoksukontaktikuume iskee ja on mahdollisuus treenata paljon, niin pysäytyskontaktin voi aina vaihtaa myöhemmin juoksukontaktiin!

Mielelläni kuulisin myös teidän mietteitänne asiasta ja ennenkaikkea puolustuspuheenvuoroja boksilla puomin opettaneilta! Jättäkää siis kommenttinne!