Treenipäiväkirja: Volan ratapätkä ja juoksukontaktitilanne

wpid-img_20150212_100907.jpg

Emme ole pitkään aikaan treenanneet Volan kanssa rataa! Olemme keskittyneet kovasti puomiin ja keppeihin, ja ehtiessämme tehneet paria hyppyä ja putkea. Niinpä kun teimme rataharjoituksen, olin aivan ihmeissäni miten paljon pieni poika on oppinut! Taas hyvä muistutus siitä, miten hyödyllistä pienten asioiden treenaaminen on. Pala kerrallaan!

Pitkästä aikaa video myös puomin tilanteesta. Videolla kaikki eiliset toistot. Varioimme lähtöpaikkaa ja puomin jälkeen on hyppy. Pari liian matalaa osumaa ja kerran ei osuttu lainkaan, muutoin oikein hyviä toistoja! Matalat osumat tulivat, kun Volan lähtöpaikka oli kauimpana ja Vola lentää liian pitkälle taitoksen jälkeen alasmenolla. Lisäksi pari myöhästynyttä heittoa johti siihen, että Vola vilkuilee minua. Mutta muutoin olen todella tyytyväinen, Volan harjoittelu on edennyt hurjaa vauhtia!

Venlan kisat Lahdessa 8.2.2015

Yleensä kisaamme vain pääkaupunkiseudulla, erityisesti näin talvisin, mutta pari viikkoa sitten lähdimme katsastamaan Lahden kisat. Todella mukava halli ja kisat sujuivat joutuisasti, Lahteen voinee suunnata jatkossakin!

wpid-img_20150208_204452.jpg

Tuloksilla emme päässeet juhlimaan, kaksi kontaktihyllyä ja hyppäriltä 5.

Ensimmäinen rata oli todella hyvä nollarata sillä poikkeuksella että kontaktit loikittiin. Puomi oli loppusuoralla, joten loikan jälkeen korjasin kontaktin.

Hyppyrata oli paras ratamme, mutta Venla ei halunnut mennä pussiin. Pussi ei ole ikinä ollut Venlan lempieste ja tällä kertaa pieni spitz päätti sitten ohittaa sen (oli jo juoksemassa pussiin mutta sitten kiersikin sen). Lisää pussitreeniä siis!

Treenipäiväkirja: Putkea ja juoksupuomia

Silloin tällöin parasta treeniä on back to basics -treeni! Niinpä viime tiistaina keskityimme Volan kanssa ”putkeen!!” ja erityisesti hauskanpitoon!

Lisäksi pieni pätkä puomitreeneistämme! Näiden suoritusten vuoksi ei haittaa herätä aikaisin aamulla treenaamaan ennen luentoa

Miksi en opeta puomia boksilla

A-esteen juoksukontakteja opetetaan paljon Rachel Sandersin menetelmällä, eli boksilla. Boksia käytetään jonkin verran myös puomin opettamiseen ja varsinkin viime aikoina olen pohtinut tätä opetusmenetelmää, ja syitä miksi itse päädyin opettamaan juoksupuomia Trkmanin menetelmällä enkä boksilla. Itselläni ei siis ole vielä yhtään juoksupuomin osaavaa koiraa, vaan olemme vasta harjoitteluvaiheessa. En siis voi missään nimessä kutsua itseäni asiantuntijaksi tässä asiassa. Moni kuitenkin miettii kontaktien opetusmetodeja, ja opettaakko pysäytyskontakti vai juoksukontaktit, ja jos juoksukontaktit niin millä menetelmällä. Sen takia haluan avata hieman syitä, miksi itse en halunnut opettaa puomia boksilla.

Boksin idea A-esteellä on, että koiralle opetetaan tietynlainen askellus, ja että koiran jokainen jalka käy boksin sisällä. Puomilla harva pitää kriteerinä tiettyä askelsarjaa (puomi on melko pitkä este), joten suurimmalla osalla kriteeri on, että boksin läpi juostaan siten, että neljä jalkaa käyvät boksissa.

Puomin kontaktialue on hyvin lyhyt, vain 90 cm. Käytännössä vain todella harva koira voisi laukassa osua siihen kaikilla neljällä jalalla. Tässä kuva Venlan laukasta. Venla on pieni minikoira jolla on lyhyt laukka. Punaisella olen merkinnyt kohdat, joissa Venlan tassu osuu maahan:

venlajuoksee

Kuvassa näkyy kaksi pallorykelmää. Venlan askellus on kovin lyhyt, mutta silti jos tuohon yrittäisin mitoitella 90cm boksia niin ahtaaksi kävisi. Ja Venla on siis 30cm korkea! Monen minin askellus on todella paljon pidempi, , saati medin taikka  maksin! Koiran ei siis ole mahdollista laukata puomin boksin läpi osuen boksiin kaikilla neljällä jalalla. Niinpä koira joutuu muokkaamaan askelluksensa ja pomppaamaan boksiin.Varsinkin jos kriteeristöön lisätään se, ettei koira saa osua boksin reunoihin.

Boksi on koroke. Koiran pitää siis pompata sinne. A:lla boksi on paljon isompi ja koira voi mitoittaa laukkansa siten, että sen jalat osuvat boksin sisälle, mutta kuten yllä totesin, ei puomin boksiin voi laukata. Koiran täytyy siis vaihtaa askelluksensa raville tai lyhentää laukkaansa todella paljon. Tällöin se joutuu tekemään töitä myös sen eteen, ettei se osu boksin korkeisiin reunoihin (ja vaikka kolistelu sallittaisiinkin, suurin osa koirista kokee sen epämukavaksi ja pyrkii välttämään sitä). Jos koiraa ei halua opettaa tekemään puomin kontakille pomppua (tai kontaktialueen yli pomppua), niin eikö korokkeiden sijaan olisi parempi opettaa matolle, ja sitten yleistää maton läpi juokseminen kontaktin läpi juoksemiseksi? Olen kuullut,että myös matolla opetetaan juoksukontakteja, mutta en ole perehtynyt kyseiseen menetelmään enempää.

Jatketaan pättelyketjua: koska boksi on koroke, käytetään boksin sijasta mattoa. Toisaalta, mihin tarvitaan matto? Eikö olisi käytännöllisempää opettaa koira juoksemaan suoraan erivärisen kontaktiosuuden läpi? Ja yhä edelleen, eikö olisi käytännöllisempää, jos kriteeri kaikkien neljän jalan osumisen sijasta olisikin ”kunhan kontaktiin osutaan”? Tällöin sallitaan koiralle paljon enemmän vaihtoehtoja (etujalka, etujalat, takajalka, takajalat, etu- ja takajalka jne), ja koira voi suorittaa kontaktin laukassa. Tästä päädymmekin Trkmanin menetelmään, jolla olen lähtenyt nyt opettamaan Volalle kontakteja.

En tiedä vielä tuleeko juoksukontaktiprojektimme tuottamaan tulosta, mutta sen tiedän, että niiden treenaaminen on ihan valtavan koukuttavaa ja hauskaa! Projekti on myös opettanut itselleni valtavan paljon. Se vaatii tosin valtavasti aikaa ja osaamista, ja kuten Trkmankin sanoo: jos on kiire, kannattaa opettaa pysäytyskontaktit. Tämän takia suosittelenkin aloitteleville koirakoille paljon mielummin niitä. Pysäytyskontakteja voi opettaa missä tahansa, vaikka olohuoneessa. Ei tarvitse siis asua hallilla. Ja jos sitten jossain vaiheessa juoksukontaktikuume iskee ja on mahdollisuus treenata paljon, niin pysäytyskontaktin voi aina vaihtaa myöhemmin juoksukontaktiin!

Mielelläni kuulisin myös teidän mietteitänne asiasta ja ennenkaikkea puolustuspuheenvuoroja boksilla puomin opettaneilta! Jättäkää siis kommenttinne!

#HyväHiillos Agility – Facebookissa

Tänään hyvää mieltä koko päivälle on tarjonnut Niinu Agility Sportsin aloittama huikea Facebook-kampanja! On upeaa nähdä, miten innolla ihmiset ovat lähteneet kehumaan ja kiittämään toisiaan. Mielestäni yksi parhaita juttuja Agilityssä on huikea ”ryhmähenki” joka harrastajien parissa vallitsee! Lähtökohtaisesti kaikki harrastajat ovat samalla puolella, yhtä ryhmää. Kisoissa voi keneltä tahansa kysyä ”mihin keppien jälkeen mennään” ja kuvausapua löytyy aina pyydettäessä. Jos samaan treeniryhmään päätyy kaksi toisilleen täysin vierasta tyyppiä, niin luultavasti hetken päästä he pohtivat ratakuvioita yhdesssä ja tsemppaavat toisiaan!

Kehuttavia ja kiitettäviä ihmisiä tulee itselleni mieleen niin monia! Tämä on oiva muistutus siitä, että seuraavan kerran kohdatessa täytyy sanoa se heille

Tehtävänäsi on kehua pahimpia kilpakumppaneitasi tai kenties ihmisiä joita ei muutoin tulisi kehuttua! Tai sitten voit antaa tunnustusta jollekin, kenelle haluat välittää kiitoksia ja kannustavia sanoja.

Kampanjan löydät täältä: https://www.facebook.com/groups/hyvahiillosagility/

Treenipäiväkirja: Loppiaistreenit Volan kanssa

wpid-20150106_093213.jpg

wpid-20150106_093346.jpg

Loppiaisena kävimme treenaamassa Volan kanssa (kiitos Eveliina&Rio seurasta!) ja saimme tehtyä oikein hyvän setin! Yleensä ei treenissä tehdä näin paljoa eri juttuja mutta tällä kertaa pidimme toistomäärät minimissään, eli teimme pari toistoa per juttu mutta monta juttua. Vähän niinkuin kuntopiiri mutta lepotauoilla 🙂 Treeni koostui seuraavista:

  • RC-treeni
    • Teimme ensimmäistä kertaa kohotetulla lankulla siten, että puomin ylös- ja alasmenot olivat muurinpalikan päällä muodostaen todella loiva A:n. Puhelimen muisti päätti loppua juuri alkutotutteluiden jälkeen joten tästä ei ole kunnon videota. Volaa ei kohotettu lankku erityisemmin ujostuttanut, muutaman kerran tosin ”tipahti” lankulta sivuun ennen aikojaan joten laitoin hyppysiivekkeet loppuun. Aluksi teimme pelkkää alasmenoa ja sitten koko settiä. Saimme muutamia osumia ja muutamia ei-osumia, joten seuraavalla kerralla lähdetään etsimään mahdollisimman hyvää aloituspaikkaa.
  • 2×2-treeni
    • Tämä meillä junnaa edelleen samassa kohdassa: kaksi porttia joista kumpikin vähän kääntynyt. Vola tuppaa unohtamaan ensimmäisen portin ja menee vain toisesta portista läpi jos lähdemme enemmän sivusta. Suoralta linjalta menee jo oikein hyvin. Ehkä ensikerralla koitan suoralle kääntää portteja enemmän kiinni ja sivulähetyksiin avaan niitä enemmän
  • Pari toistoa vauvakeinua
    • Olemme tehneet aiemmin myös täyskorkeaa keinua mutta nytkun keinu sattui olemaan matalalla niin käytimme tilaisuuden hyödyksi
  • Vauhtiympyrää etupalkalla + suoraa etupalkalla
  • Vähän päällejuoksun harjoittelua kahdella vierekkäisellä hypyllä ja etupalkalla

Ylinnä olevat kuvat ovat maisemia aamulenkiltämme Hermannin rannasta. Emme menneet meren jäälle, älkää pelästykö! Kävelytie oli vain mennyt ihan totaalisen jäähän, ilmeisesti siihen oli tulvinut juuri sopivasti vettä.  Vain paikoitellen näkyi tie jääkerroksen alta. Pirteä pakkanen ja aurinkokin näkyi, loistava talvipäivä siis!

Pätkä Volan RC-treenistä 21.12.2014

Pätkä Volan RC-treenistä (suoritukset ennen lepotaukoa)

Otimme vauhdin mutkaputkesta jonka etäisyys laudasta oli noin 6 metriä. Tämä on Volalle hyvä etäisyys, videon erässä osumistodennäköisyys oli 83 prosenttia. Lepotauon jälkeen onnistumisprosentti oli pienempi (tein välissä Venlan kanssa joka saattoi nostaa Volan virettä hieman liikaa). Täytyy muistaa siis pitää toistomäärät pieninä, noin 6-8 toistoa per kerta taitaisi olla paras määrä 🙂

Radan muistaminen osa 3: Mielikuvaharjoittelu

Osa1: Ohjauksien opetteleminen numeroiden sijaan
Osa2: Rataantutustuminen
Osa3: Mielikuvaharjoittelu

Tämä osa keskittyy mielikuvaharjoitteluun, joka on loistava työkalu radan muistamiseen. Ainakin itse näen sen ”pakollisena” osana agilitysuoritusta. Mielikuvaharjoittelu ei liity vain kisoihin, vaan saat myös treeneistäsi paljon enemmän irti, mikäli käyt radan mielikuvaharjoitteluna läpi ennen suoritusta.

Mitä on mielikuvaharjoittelu? Lyhyesti sanottuna: suoritat radan päässäsi läpi, este esteeltä, ohjaus ohjaukselta. Jos tila riittää, voit oikeasti tehdä ohjaukset kuten tekisit ne radalla. Tämä on hyvää puuhaa esimerkiksi alkulämmittelylle. Mielikuvaharjoittelun aikana huomaat, mikäli et muista rataa ja ohjauksia kokonaa. On parempi, että ”blackout” tulee kesken mielikuvaharjoittelun, kuin että se tulee kesken suorituksen. Jos et saa millään rataa palautettua mieleesi, ehdit vielä kaivaa esiin ratapiirroksen tai mennä kurkkaamaan miltä rata näyttääkään. Ja sitten vaan uudelleen startista liikkeelle!

Mielikuvaharjoittelu on toinen rataantutustumisesi. Katso myös mielikuvaharjoittelussa koiraasi ja keskity ohjauksiin. Kouluta rataa hiljaa mielessäsi tai käytä sisäistä puhettasi koiran komentoihin. Kun saat juostua radan mielessäsi muutaman kerran nollana läpi, muistat sen.

mielikuvaharjoittelu

Sen lisäksi, että voit käydä rataa mielessäsi läpi ennen suoritusta, voit treeneissä tehdä niin myös suoritusvuorosi aikana. Kun pyydät koirasi istumaan lähtöön, käy vielä seuraava ratapätkä mielessäsi läpi. On parempi käyttää 10 sekunttia treeniajasta siihen, kuin lähteä vaan suorittamaan ns ”silmät kiinni”. Jos et muistakkaan ratapätkää, menee treeniajastanne heti pari minuuttia ”hösellykseen”.

Mikäli saat ratapiirroksen etukäteen, voit lisätä radan opetteluun mielikuvaharjoittelun. Voi olla, että rata näyttääkin todellisuudessa hieman erilaiselta kuin paperilla ja joudut vaihtamaan ohjauksia. Silti mielikuvaharjoitteluun käyttämäsi aika ei ole mennyt hukkaan. Kun ohjaat olohuoneessasi kuvitteellista rataa, treenaat samalla muistiasi, ohjauksiasi, radanlukutaitoasi…  Mitä enemmän teet ohjauksia (vaikka ilman esteitä ja koiraa), sitä paremmin ne painuvat selkärankaasi.

Radan muistamiseen saat siis helpotusta käymällä radan mielessäsi läpi:

  1. Kotona ennen treenejä ratapiirroksen kanssa / kisapaikalla kun olet nähnyt edellisen säkäluokan suorittavan rataa
  2. Rataantutustumisen jälkeen lämmitellessä
  3. Juuri ennen suoritusta

Listaan voisi lisätä myös neljännen kohdan: treenien/kisojen jälkeen. Mikäli käyt radan uudelleen läpi myöhemmin, olen varma että uudet opit jäävät paremmin muistiin.   Mitä vinkkejä sinulla on radan muistamiseen? Kerro ne kommenteissa!

Radan muistaminen osa 2: Rataantutustuminen

Osan 1 pääset lukemaan täältä

Tässä osassa keskitymme rataantutustumiseen. Rataantutustuminen agilitykisoissa ei-harrastajan silmiin se kaikista hupaisin kohta. Kaikki kävelevät ympäriinsä ilman koiraa ja törmäilevät toisiinsa. Joku saattaa jopa puhua mielikuvituskoiralleen. Kun olen kouluttanut alkeiskursseja, olen huomannut, että tutustuminen saattaaa aluksi tuntua hyvinkin kiusalliselta ja sitä pyritään välttelemään. Rataantutustuminen on kuitenkin äärimmäisen tärkeää. Mikäli koulutuksessa/treeneissä tutustut rataan huolella, saat itse koulutuksesta huomattavasti enemmän irti. Energiasi ja suoritusaikasi ei kulu siihen, mikä este ja ohjaus tulee seuraavaksi, vaan pystyt keskittymään ohjauksien hiomiseen ja kehittämiseen.

Tutustumisajan voi kuitenkin käyttää kahdella tavalla: tehokkaasti tai tehottomasti.   Edellisessä osassa kirjoitin: ”Jos tutustumisessa numeroit esteitä hiljaa mielessäsi ja yrität painaa ne mieleesi, ei ihme jos pitkän radan muistaminen on haastavaa.”

Tässä muutama vinkki tutustumiseen.

1. Pyri opettelemaan rataa jo ennen tutustumista. Kisoissa voit mennä seuraamaan radan mittausta ja numerointia, tai jos rata on valmiina edellisellä säkäluokalla, voit ennen lämmittelyä käydä seuraamassa suorituksia. Näin tutustumisessa aikaasi ei kulu numerolappujen metsästämiseen (”missä se kutonen nyt on?”).

2. Ohjaa mielikuvituskoiraa. Käsi ylös jos olet kuullut kouluttajaltasi lauseen ”katso koiraa”. Nyt ehdotan, että katsot koiraa jo tutustuessasi. Koira ei tieteenkään oikeasti ole mukanasi kentällä, mutta kuvittele että se olisi. Usein tutustumisessa ihmiset kävelevät tuijottaen eteenpäin tai tuijottaen esteitä. Katso sinä sinne, mistä koirasi olisi tulossa. Näet esteet kyllä sivusilmälläsi. Tämä auttaa sinua keskittymään ohjauksiin estejärjestyksen sijasta. Opettelemalla estejärjestyksen, et opi ohjauksia. Opettelemalla ohjaukset, opit myös estejärjestyksen.

Opettelemalla estejärjestyksen, et opi ohjauksia. Opettelemalla ohjaukset, opit myös estejärjestyksen.

3. Löydä tapasi keskittyä. Tutustumisen aikana tapahtuu kokoajan. Ihmisiä on joka puolella ja kaikki liikkuvat ristiinrastiin. Joku peruuttaa sinua päin. Kaikki tuntuuvat ohjaavan tuolta puolelta vaikka tämä puoli olisi mielestäni järkevämpi. Joku tulee juttelemaan… Mikäli radan muistaminen on sinulle haastavaa, pyri käyttämään tutustumisaika mahdollisimman hyvin hyödyksi ja suuntaa tarkkaavaisuutesi vain siihen. Voit vaikkapa laittaa kuulokkeet korvillesi merkikisi siitä, ettet nyt keskustele vaan keskityt. Voit myös käyttää sisäistä puhettasi apuna. Sen sijaan että hoet mielessäsi radan numeroita, käytä sisäistä ääntäsi esimerkiksi mielikuvituskoirasi käskyttämiseen (menemene, tähän, koske, mennään..”. Voit myös kouluttaa rataa itsellesi: ”Lähetys, malta hetki, ja liiku. Koiranpuoleinen käsi, koiranpuoleinen jalka…”.

Kun lopulta on suoritusvuorosi, et menekkään radalle ”ensimmäistä kertaa”. Olet jo tutustuessasi suorittanut sen. Ainakin pari kertaa.

Osa1: Ohjauksien opetteleminen numeroiden sijaan
Osa2: Rataantutustuminen
Osa3: Mielikuvaharjoittelu

Itsenäisyyspäivän kisat

Itsenäisyyspäivän aamun vietimme Venlan kanssa kisoissa Vantaalla. Tuloksilla ei juhlittu mutta taas saimme treenilistaan lisättävää, mm.

  • poispäinkäännös kepeille
  • pakkovalssi
  • umpiputki

En tiedä mistä Akatemialla arvattiin että haluaisin näitä treenata, mutta eilisissä treeneissä oli näitä kaikkia! Huippua!

Radoilta tuloksiksi hyl, 5 ja hyl, alla video hyppyradastamme.

Ensimmäisellä radalla Venla oli yllättävän kiinni kädessäni eikä lukinnut esteitä. Rata hylättiin Venlan juostessa ohi toisena olevasta esteestä (este oli vieläpä suoralla linjalla ensimmäiseen nähden). Muutoinkin radan alku oli meillä hieman räpiköintiä, mutta loppua kohden suoritus tasaantui.

Toisella radalla Venla sitten juoksikin myös ensimmäisen radan edestä, joten olin myöhässä radan alusta loppuun. Taistelulla kuitenkin puhdas rata aina kolmanneksi viimeiselle esteelle, joka oli umpiputki. Tein putkelle pakkovalssin ja Venla lähti suorittamaankin putkea oikein nätisti, kunnes jostain syystä päätti palata ulos samasta päästä kuin mistä meni sisään. Mahdollisesti liukas tumma putki tuntui inhottavalta Venlasta?

Hyppyrata sujui muuten oikein näpsäkästi, mutta edellisen radan jatkuva myöhässä olo sai Venlan korjaamaan ”virheeni” tällä radalla. Venla tulkitsi putkeenlähetykseni persjättönä ja kiersi taakseni väärään päähän putkea. Ohjatessani kepeille peitin koiran näkökenttää, joten Venla irtosi edessä olevalle hypylle keppien sijasta. Tämä kuitenkin oli ihan positiivinen virhe, irtoaminen on aina plussaa!