Loistava kisapäivä Vantaalla, kaikille kolmelle koiralle nollaradat!

Eilen aamulla lähdimme Venlan kanssa BAT:n kisoihin hieman unisina. Itse olin ollut kipäenä pari päivää ja jo pelkkä lämmittely tuntui valtavalta urheilusuoritukselta.

Ensimmäisellä agiradalla Venla kulki loistavasti, mutta kontaktit pieni spitz possuili sen verran tyylillä, että päädyimme uusimaan A-esteen. Myös toisella radalla Venla possuili kyseisen kontaktin, mutta sairastaminen vaikutti vireystilaani sen verran, että katsoin asian läpi sormien. Tottakai olisi parempi pitää tiukka linja, mutta nyt aivot eivät taipuneet nopeaan ja järkevään päätöksen tekoon. Tältä radalta siis tulokseksi 5 oikein mainiolla ajalla. Herralan radat olivat jälleen kerran erittäin mukavia! Ne olivat vauhdikkaita ja edellyttivät hyvää perustekemistä.

Viimeisenä ratana meillä oli hyppyrata, jonka tuomaroi Hilpi Yli-Jaskari. En muista, että olisin ollut kyseisen tuomarin radoilla ikinä aiemmin! Rata oli oikein mukava: sujuva, mutta tarkkana sai olla! Ennen rataa päätin, että nyt pitää herätä epämääräisestä koomatilasta jossa olin ollut koko aamun. Laitoin kuulokkeista tsemppimusiikkia rataantutustumiseen ja päätin, että nyt kaivetaan se tekemisen meininki esiin. Tämä kaikki auttoi, ja tulokseksi Venlalle 0! Koska viimeisin kisakirjamerkintämme on ollut syyskuulta, tuli tämä nolla todella tarpeeseen! Pieni epätoivo kun alkoi jo hiipiä mieleeni sm-nollien keräämisen suhteen. Nyt se on kuitenkin potkittu pois ja enää yksi nolla puuttuu!

Illan ohjelma sisälsi myös muuta jännittävää, nimittäin Volan ensimmäiset möllikisat! Vola pääsi kirmailemaan möllien hyppyrataa peräti kolme starttia. Kahdella ensimmäisellä yrittämällä juostiin rata nollana, kolmannella sitten mölisin hieman liikaa ja suoritettiin rata yhdellä kiellolla.

Videossa toinen ratamme. Kyseisellä suorituksella ylsimme myös palkinnoille, 2. sija! 🙂 Olen todella, todella iloinen tästä suorituksesta! Suorat ovat olleet meille hieman haastavia ja olemme treenanneet niitä viime aikoina ihan liian vähän. Vola ei ole Ojangossa treenannut yms, eli periaatteessa vieras paikka ja silti teki todella kauniisti.

Koska Viivi täytti tällä viikolla jo 9 vuotta, pääsi myös veteraani kirmaamaan yhden startin minimölleissä! 🙂 Alkuun radalle mentiin vähän nuuskien, Viivi kun on aina Volan ja Vepan treenatessa päässyt väliajoilla etsimään namuja hallin lattialta. Mutta voi sitä riemua, kun Viivi tajusi, että tällä kertaa pääsee radalle! Meillä oli kyllä kummallakin ihan valtavan hauskaa. Onnea Viivi!

Viivi julkkiksena

Onpas muuten hyvän näköinen koiruli Mustin ja Mirrin mainoksessa!

Sattumalta kyseinen koira on meillä se, joka todennäköisimmin kaataa minut tuolla liukkailla.. Viivi kyllä oikeasti tietää ihan hyvin, ettei hihnassa saa vetää, mutta aina välillä tämä sääntö hieman tuppaa unohtumaan.. Toivotaan että tuo talvi pian valitsisi, haluaako se että on pakkasta, vai haluaako se että on plussaa. Alkaa pikkuhiljaa hermo menemään tuohon jatkuvaan liukkauteen! Eihän tuolla pääse eteenpäin..

Lisäksi pikkuruisen Venlan ”en tykkää” -listaukseen kuuluvat liukkaus, loska, lumikinokset, vesilätäköt.. Käytännössä se tarkoittaa, että spitz ei halua kävellä ulkona ollenkaan tai jos pieni käveleekin, tapahtuu se vesilätäkköjä ja liukkaita kohtia pujotellen hitaasti ja varmasti.. ja jos tielle osuu isompi vesilätäkkö jota ei voi kiertää, niin joko sen yli loikataan valtavalla kengruloikalla, tai sitten lyödään jarrut pohjaan ja inistään.. Myönnetään, Venla saattaa olla hieman hemmoiteltu pikkukoira!

Vola the supermölli! Ekat kisat! Viivi vetsku-luokassa

Tänään oli seuramme jäsentenväliset kevätkauden päätöskisat 🙂 Koska luokkavaihtoehtona oli myös supermölli, ilmoittautui Vola kisaamaan!
Luokan kuvauksessa sanottiin, että radalla vain putkia ja hyppyjä. Jotenkin ajattelin että esteitä olisi noin 8, max 10. Esteitä kuitenkin olikin 15! Ollaan Volan kanssa tehty vain pieniä pätkiä aiemmin! Rata oli tosi hauska, juosta sai 🙂 Volalle tosin juuri siksi haastava 😀 ei saa häiriintyä liikkeestä! Ajattelin että ”palkkaan sitten kesken radan jos näyttää huonolta” mutta mitä vielä! Pieni mies haki putkia niin älyttömän hienosti!! Vasta toiseksi viimeistä putkea ennen jäin sen verran pahasti jälkeen että saatiin 5p. Se korjattiin ja  innolla maaliin 🙂 Niin upea pieni poika! Täytyy sanoa että en olisi ikinä uskonut että menee niin hyvin!
Videolta huomaa kuinka jännitän 😀 Pidän aluksi Volasta kiinni kun yritän saada sitä istumaan! Sitten vasta tajusin että hetkinen, tämähän on Vola, sille voi sanoa ”istu” ja se istuu ja odottaa!

Supermölliluokka oli samalla myös veteraaniluokka joten Viivi pääsi nauttimaan agilitystä 🙂 Viivi on ollut oikeastaan keväästä asti sairaslomalla jumittavien lihaksiensa vuoksi, välillä päässyt hieman kieputtelemaan yksittäisten esteiden kanssa. Viivin radasta huomasi ettei olla pitkään aikaan oikeasti aksattu mutta voi että meillä oli molemmilla kivaa ! Viivin kanssa tekeminen on vaan jotenkin niin ihanaa! Viivi on vaan niin osaava, irtoava ja vauhdikas 🙂 Viiville taisi tulla tulokseksi 10, ensin ohitse edessä olevasta putkesta (vähän liikaa luottoa siihen nähden ettei olla aksattu pitkiin aikoihin) ja sitten toinen K kun Viivi juoksi ulkokautta ohi edessä olevasta putkesta (Viivi pääsi vauhtiin) 😀

Vappuepikset!!

Mikäs sen parempaa vappupuuhaa kuin kisata oman seuran kesken 🙂 Meillä oli seuran talvikauden-päätöskisat ja ilma oli kyllä mitä parhain! Tarjoilut hoituivat nyyttärimeiningillä ja tarjolla olikin munkkeja, rosetteja, nakkikääröjä, simaa, karkkia ja vaikka mitä herkullisia juttuja (vaikka ne eivät ehkä ihan urheilijaruokavalioon kuulukkaan 😉 )
Kisat alkoivat omalta osaltani tuomaroiden. Tuomaroin luokan pennut-tosimöllit-veteraanit. Radan vaatimuksena oli ettei se saanut sisältää kuin putkia ja muutaman hypyn. Tässä rata vielä tännekkin:
Tuomaroinnin jälkeen pääsin sitten itsekkin kisaamaan 🙂 Venlan kanssa meidän ratamme päättyi hyllyyn kolmanneksi viimeisellä esteellä kun ajoitin huonosti valssin!! Muuten oli onneksi sujuvaa eikä pienistä välitetä 🙂
Viivin kanssa sitten taas kisaavien radalta 0 ja 2. sija 🙂 Viivi otti siis kontaktit! Aikaa niille kyllä kului aika hirmuisen kauan kun Viivi hiipi ja hiipi, mutta eipähän ainakaan hypännyt 🙂
Viivi pääsi myös osallistumaan mölliradalle siskoni kanssa, joka riisenipentunsa kanssa on aloittanut agilityn. Viivi kyllä hieman Maijaa hönötteli ja virallisesti tulos olisi ollut hyl, mutta koska mölleissä ei ketään hylätä, niin Maija ja Viivi voittivat mölliluokan 😀 Luulin kyllä että Viivi olisi ollut kisan ulkopuolella mutta ei kai se ole niin vakavaa 🙂
Sitten oli pujottelunopeuskisa jossa Viivi tuli myös 2.sijalle. Kepit ovatkin Viivin lempparieste. Jäi kyllä hitusen kaihertamaan kun olen varma että Viivi olisi vielä päässyt lujempaa jos olisi pallolla vedättänyt 😉 No, ei saa ruveta ahnaaksi ja ei kyllä huonolle hävittykkään 🙂 Venla oli myös pujottelukisassa ja teki myös ihan hirmuisen hyvät kepit ja kovan ajan 🙂 Tosi ylpeä olen molemmista pujottelijoista!
Päivän viimeinen kisa oli putkiralli 😀 Venla oli siinävaiheessa jo sen verran väsynyt että ei millään olisi halunnut lähteä sinne putkeen minne ohjattiin 😀 Viivi sen sijaan putkitteli hienosti ja pääsi kolmannelle sijalle!
Koska jokaisesta kisasta oli palkintojenjako, sai Viivi vierailla palkintopallilla neljä kertaa 😀 Nyt on sitten lelu ja namivarastot taas täytetty! Hieno päivä oli, kiitos kaikille ihanille jotka olivat mukana!
Spitzimäistä pujottelua
(c) Kristiina Jokimies
Viivin pomppu
(c) Kristiina Jokimies
Täysillä eteenpäin!
(c) Kristiina Jokimies
”Mitä me voitettiin?”
(c) Kristiina Jokimies
ps. Tänään on Venlan ensimmäiset treenit arvokisaryhmässä Juha Ruokosen valmentamana. Jännittää ! 🙂

Mitä mielessä maaliskuussa

Vähän on jäänyt vähemmälle nyt maaliskuussa blogin kirjoittelu, mutta täällä ollaan edelleen 🙂 Venlan kanssa ollaan ahkerasti kierrelty kisoja ja taas jokunen nolla tullut lisää. Eniten iloinen olen kuitenkin siitä, että nyt olen itse löytänyt radoilla juuri sen oikean viretilan ja fiiliksen: ei ole väkisin vänkäämistä vaan pystyy tekemään parhaansa. Lisäksi kisaradoilla on alkanut tekemään oikeita ohjauksia, joka sekään ei ole aina ollut ihan itsestään selvää 😀
Tässä kisavideo toissapäiväisistä kisoista, tuloksina 2xhyl 1×0
Jotenkin Venlan kanssa vireen löytäminen on ollut paljon helpompaa, kuin Viivin, mutta nyt muutamat viimeisimmät treenit ovat sujuneet todella hyvin ja pikkuhiljaa luottamus bretoniin on taas noussut. Kisoissa ei olla enempää käyty, yhdet epikset pomppimassa. Tavoitteena oli pitää hauskaa, vaikka virheitä tulisikin. Agilityn ja varsinkin kisaamisen on tarkoitus olla hauskaa, ja tällä hetkellä viivin kontaktien vuoksi en vielä pysty löytämään intoa virallisiin kisoihin. Nyt jos epiksiä juoksisi vielä muutamia, ehkä hyppyratoja virallisissa, ja opettelisi löytämään nyt treeneissä ollutta tekemisen meininkiä myös kisaradoille 🙂
Kevättä kuitenkin odotetaan ihan hirmuisen paljon. Pääsisipä jo ulos treenaamaan! Koirienkin kanssa lenkkeily olisi heti paljon hauskempaa kun ei olisi noin tajuttoman liukasta! Kesän treenejä odotellessa olen pyörittänyt mielessäni paljon eri treeni-ideoita ja olenkin ainakin alustavasti päättänyt luoda vapaatreenien treenisuunnitelman koko kesäksi. Treenisuunnitelmaamme sisältyy irtoamisia, yksittäisiä esteitä, ohjaustekniikoita ja paljon lisää irtoamista. Myös tavoitteiden määrittelyssä aion olla selkeämpi ja mielessä pyöriikin ajatus eri estesuorituksien kellottamisesta. Tavoitteiden olisi hyvä olla mahdollisimman konkreettisia, epämääräiset tavoitteet tuppaavat ainakin itsellä jäämään enemmän tai vähemmän vain puheen tasolle.
Venla nautiskelee vielä lumihangista

Kun Viivi määrää suunnan

Useampi tuttavani on innostunnut käymään ns. Koirakävelyillä, eli kävelyillä joiden suunnasta vastaa koira. Kun tutut reitit alkavat tuntua jo tylsiltä, päätin kokeilla tätä samaa 🙂 Viivi sai tänään siis päättää suunnan ja nopeuden tämän päivän lenkillä!

Alkuun Viivi valitsi, että pyörimme aivan lähiympäristössä. Kävimme tutun lenkkikaverimme rapun luona pyörähtämässä, parkkipaikoilla ja hieman poikkesimme jopa metsäpolullekkin. Aikalailla ympyrää mentiin kyllä 😀
Hauskaa oli että erään kerrostalon ohi kävellessämmme avasi vanhempi rouva ikkunan ja kommentoi vihaisena, että koirien kanssa ei saa piihalla kävellä, vaan pitää mennä metsään! Olimme siis vain kävelemässä ohi, kumpikaan koirista ei ollut tehnyt tarpeitaan pihalle tai vastaavaa. Noh, matka jatkui kuitenkin 🙂
Pian tämän episodin jälkeen vastaamme tuli bordercollie jonka kanssa viivi halusi välttämättä leikkiä. Yleensä ohitamme toiset koirat vain mutta koska koirakävelyn ideana on antaa koiran päättää, pysähdyimme hetkeksi leikkimään tämän koiran kanssa. Kun tästä pääsimme jatkamaan eteenpäin, halusi Viivi välttämättä tervehtiä vanhusta joka oli viemässä roskia. Vähän kävi mielessä että eikös tämä lenkki ikinä etene mihinkään, naapurostoa kierrellään ympäri ja kaikki halutaan moikata 😀
Matka kuitenkin metsään, jonka läpi usein kuljemme lenkeillä. Erehdyinkin jo luulemaan että Viivi kiertäisi jonkin tutuista lenkeistämme, mutta yhtäkkiä matka lakkasi keskelle tietä. Viivi pysähtyi ja alkoi tuijottamaan minua: ”mikä juttu tää nyt on, mihin me ollaan niinku menossa?” Aika kauan siinä paikoillamme seistiin, kunnes lopulta Viivi päätti taas suunnan: kotiin.

Oli kyllä hauska tehdä tällainen kävely vaihteeksi 😀 jokaisessa risteyksessä huomasin vähän jännittäväni että minkäköhän suunnan Viivi valitsee. Olisin kuitenkin kuvitellut että Viivi lähtisi kiertämään metsäreittejä ja haluaisi pidemmän ulkoilun, mutta ei 🙂 pitää kyllä ehdottomasti käydä tällaisella lenkillä uudestaan!