Treenisuunnitelmasta treeniksi

Kaikilla meillä on lista asioita, joita pitäisi treenata. Kontaktit, valssit, irrottaminen, erottelut…. Ei ole vaikeaa todeta ”tätä pitäisikin treenata”. Vaikeaa on se, että näitä asioita ihan oikeasti treenaa.

Rakastan treenisuunnitelmien tekemistä! Excelin sarakkeet täydentyvät hetkissä, kun alan askartelemaan juuri meille sopivaa treeniohjelmaa. Suunnitelma auttaa muistamaan treenattavat asiat ja suunnitelmallinen treenaaminen vie huomattavasti enemmän eteenpäin kuin ”epämääräinen palloilu”.

Treenisuunnitelmien teosta ja niiden hyödyistä löytyykin kirjoituksia vaikka kuinka. Se mihin haluan nyt keskittyä, on treenisuunnitelman käytännön toteuttaminen. Aina ei ole mahdollista mennä agilitykentälle, aina ei ole mahdollista vapaatreenata (päättää itse treenin rakennetta ja pohjaa). Siitä huolimatta treenisuunnitelman noudattaminen ei ole mahdotonta!

Usein ratatreeneihin mennään tekemään rataa. Ei siinä mitään, välillä on oikeasti hyvä tehdä rataa ratana. Kuitenkaan ratatreenin ei tulisi muodostaa koko treeniohjelmaamme. Eikä välttämättä edes puolikasta siitä! Yleensä kouluttajat suunnittelevat radan usealle koirakolle: joskus viidelle, joskus kymmenelle, joskus 50:lle. Aina ei siis osu niin, että ratatreenin pääpaino on juuri siinä, mitä treeniohjelmanne sanoo. Mutta voisiko treenin siitä huolimatta toteuttaa suunnitelman mukaisesti?

Mietitäänpä asiaa käytännön esimerkin kautta. Treeniohjelmassani lukee tälle viikolle ”irtoamista”. En kuitenkaan pysty käydä vapaatreenaamassa itse suunnittelemaani irtoamisharjoitetta agilitykentällä. Tästä seuraa kaksi vaihtoehtoa: voin lykätä irtoamistreenit suosiolla myöhemmäksi, tai toteuttaa ne jollakin muulla tavalla. Esimerkiksi:

  • irtoamistreeni kotipihalla: kuinka kaukaa tolppien kierto jo sujuu?
  • Ratatreenin toteuttaminen niin, että keskitymme radalla irrottamiseen. Valitsen ohjaukset ja linjat siten, että koira pääsee työskentelemään itsenäisemmin, voisinkohan jopa leijeröidä jossain kohtaa? Entä jos päättäisin, lähettää koiran jokaiseen putkeen mahdollisimman kaukaa? Palkkauskohdatkin voisin valita sen mukaan, että palkkaan parhaat irtoamiset (palkkausaiheesta lisää: Missä kohtaa palkkaat). Lisäksi jo treenin aluksi voin huikata kouluttajalle, että tänään päivän teemana meillä on irrottaminen!

Sama treenirataa voidaan usein hyödyntää monenlaiseen treenaamiseen! Alla esimerkkikuva, jossa mielikuvitusohjaaja ohjaa saman ratakuvion kahdella hyvin erilaisella tavalla riippuen treeninsä tavoitteesta. Ylemmän kuvan ohjaaja voisi treenata esimerkiksi koiran itsenäisyyttä tai edestä ohjaamista Alla olevassa kuvassa sen sijaan vaikkapa tiukkoja käännöksiä tai ohjaukseen tulemista

ohjaustavat Usein treeneissä lähdetään suorittamaan rataa sen kummemmin asiaa pohtimatta. Lasketaan monennellekko esteelle rata päästiin ja keskitytään vain siihen, miten rata saataisiin kulkemaan vieläkin pidemmälle. Jos esimerkiksi irtoaminen ei ole koirakon vahvuus, tuppaavat ohjaajat valisemaan ne reitit, jotka eivät edellytä koiran irtoamista. Näin kyllä päästään radalla pitkälle, mutta kuinka paljon siinä sitten kehittyi? Tärkeämpää treeneissä voisi olla keskittyminen niihin osa-alueisiin, jotka vaativat kehittämistä.

Loppuun kuitenkin muistutan: mikäli treeniohjelmassa lukee ratatreeni/suoritusvarmuus/ratakestävyys tai muuta vastaavaa, niin silloinhan pyritään sitten menemään se treenirata mahdollisimman pitkälle mahdollisimman virheettömästi! Ja erityisesti näin kesän arvokisojen lähestyessä ainakin omassa treeniohjelmassa ovat nimenomaan ratatreenaus ja suoritusvarmuuden parantaminen suuressa roolissa.

Iloisia, suunnitelmallisia ja ennenkaikkea kehittäviä treenejä!

Volan jumppanurkka

Temppuilu on aivan loistavaa puuhaa sadepäiviin! Temppuilun hyötyjä ovat mm:

  • Hyvää aktiviteettia
  • Koiran itseluottamus lisääntyy
  • Suhde ohjaajan ja koiran välillä paranee
  • Tempuilla voidaan parantaa mm. kehonhallintaa

Voisin listata temppuilun hyötyjä loputtomiin, mutta siirryn asiaan, eli Volan jumppanurkkaan!

Jumppamme sisälsi tällä kertaa erityisesti kehonhallintaan ja koordinaatiokykyyn liittyviä temppuja.

Hauskoja jumppahetkiä!

Ohjausopas: Takaakierto

Hieman aikataulusta myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Takaakierto siis käsittelyssä.

Mitä?

Takaakierrossa koira (yllättävää kyllä) kiertää esteen. Takaakiertoja on kahden laisia, niitä joissa ohjaaja on sillä puolella estettä, johon koira laskeutuu, ja niitä, joissa ohjaaja on sillä puolella estettä, josta koira ponnistaa.
Takaakierto ohjauksia on monia erilaisia, ja AgilityNerd on tehnyt niistä pienen listan. Sivustolla on myös videoita.

Miten?

Takaakiertoon lähetyksessä ohjaavan käden puoleinen jalka astuu askeleen eteen, ja joustaa, jolloin liikkeestä tulee sulava ja selkeä. Eli jos este kierretään oikealta puolelta, oikea käsi ja jalka ovat edessä. Hyvä paikka takaakierto-ohjaukselle on siivekkeen sisimmäisessä reunassa. Tähän kohtaan jalka siis astuu. Jos jalka astuu siivekkeen ulkoreunaan, ei koira näe estettä ja sen suorittaminen vaikeutuu. Jos ohjaus taas on liian keskellä, tulkitsee koira sen herkästi siten, että hyppää riman suoraan ilman takaakiertoa.
Rintamasuuntaa on myös hyvä pohtia takaakiertoa tehdessä. Jos on tarkoitus tehdä takaakiertovalssi, on yksinkertaisinta, että rintamasuunta on esteen suuntaisesti (eli siis olkapää estettä kohti), ja jalka astuu siivekkeen suuntaisesti. Tästä asennosta pääsee ohjaamaan valssin helposti, sillä kun jalka joustaa takaakiertoon, saa ylöspäin ponnistaessaan liikkeeseen paljon voimaa ja nopeutta.

Harjoittelu?

Takaakiertoja on äärimmäisen helppo harjoitella. Melkeinpä mikä tahansa; puu, keittiöntuoli tai tolppa kelpaa esteeksi takaakiertoharjoitteluun. Koiraa lähetetään kiertämään este, ensin läheltä, sitten askeleen kauempaa, askeleen kauempaa ja askeleen kauempaa. Hyvä harjoitusta on myös, jos jostain löytää esim kaksi lähekkäin olevaa puuta, ja lähettää koiraa vuoronperään kiertämään näitä, esimerkiksi kahdeksikon mallissa. Mitä kauempaa koiraa pystyy lähettämään, sitä parempi! Tällainen harjoitus vahvistaa myös muuta koiran irtoamista, ja tällöin myös nopeutta.

Ohjausopas: Persjättö

Kun pitkästä aikaa sain koulutettavakseni jatko-ryhmiä, päätin, että perusohjausten läpikäyminen on hyvä alku. Niitäkun ei voi ikinä harjoitella liikaa 🙂 Ensimmäisellä kerralla teemana on persjättö.

Mitä?

Persjätössä ohjaaja vaihtaa puolta koiran edessä siten, että rintamasuunta ei käänny koiraa kohden kertaakaan. Ohjaaja vaihtaa puolta koiran ollessa siis koko ajan selän takana, josta tulee nimitys persjättö.
 

Miksi?

  • Puolen vaihtaminen
  • Vauhti pysyy
  • Oikein ajotettuna koiralle erittäin selkeä
  • Usein seuraavien ohjauksien toteuttaminen on helppoa, sillä ohjaaja on koiran edellä
  • Ohjaajan ei tarvitse pyöriä, vaan pääsee juoksemaan koko ajan eteenpäin

Milloin?

  • Puolen vaihtaminen
  • Mahdollisuus olla koiran edellä
  • Loiva käännös tai ei juurikaan käännöstä

Miten?

Vaikka persjätössä koira jääkin selän taakse, on äärettömän tärkeää, että koiraa ei hukata. Ohjaajan pitää kääntää persjätössä yläkroppaansa niin paljon, että kykenisi näkemään omat kantapäänsä juostessaan. Radalla tämä tarkoittaa sitä, että yläkroppaa käännetään niin paljon, että koira nädään.
Persjätön on oltava valmis ennen kuin koira on ponnistamassa. Persjättö pitää siis aloittaa kun koira on vasta lähestymässä estettä. Hyvä sääntö on, että ohjaajan on nähtävä koko koiran hyppy kääntyneenä jo oikein päin.

Harjoittelu?

Persjättöä, kuten muitakin ohjauksia, voi opettaa ilman esteitä helposti.

  1. Jätä koira odottamaan ja kävele itse poispäin
  2.  Pysähdy selkä koiraan päin jonkin matkan päähän. Jalat osoittavat menosuuntaan.
  3.  Käännä yläkroppaa siten oikealle, että näet koiran selkeästi
  4. Ojenna oikea kätesi kohti koiraa ohjaavaksi kädeksi
  5. Kutsu koira ja palkkaa oikealla kädellä (Muista, lelupalkka on palkkauksessa aina paras)

Koiran on tultava tällöin luoksesi ( tai ohi sinusta jos palkkaat pallolla) oikealta puolelta.
Toista harjoitusta molemmin puolin. Voit lisätä harjoitukseen myös liikettä siten, että et kutsu koiraa ollessasi itse pysähdyksissä, vaan juostessasi.

Ulkona on kylmä!!

Ulkona on tällä hetkellä niin kylmä, että sinne ei oikein uskalla mennä. Kun on kaksi aktiivista koiraa, ja halliin ei pääse treenaamaan, pitää keksiä kaikennäköistä kotitreeniä, että huonekalut säilyisivät ehjinä.

Viivin kanssa ollaan kontakteja harjoiteltu tuttuun tapaan kontaktilaudan avulla. Edistystä tapahtuu jatkuvasti ja kun pakkaset hieman hellittävät, olisi tarkoitus siirtää kotona opittu ihan oikealle esteellekin.

Venlan kanssa taas lähdimme harjoittelemaan estehakuisuutta ja irtoamista. Kun koira saa rohkeutta irrota, se ei enää kysele ohjaajaltaan niin paljoa ”mikä este”, vaan uskaltaa juosta vauhdikkaammin jolloin radan tekemisestä tulee myös sujuvampaa. Uskon, että estehakuisuutta tulee myös ajan kanssa, mutta ikinä sitä ei voi harjoitella liikaa!

Kun rakentelin Venlalle hyppyjä olohuoneen lattialle, tuli ihan mieleen, kun lapsena rakentelin kissoille esteratoja ja huiskilla yritin houkutella kissoja sitten kiipeilemään niitä. Venla onneksi on vähän helpommin suostuteltavissa! Venlan rata koostuu kahdesta hypystä, elikkä harjanvarsista ja minimaalaustelineistä (Ikeasta joskus ostettu, ovat todellisuudessa valokuvatelineitä.) sekä harjanvarsista.

Esteitä on kaksi peräkkäin, ja niiden päässä targetti. Itse seison Venlan vierellä tai takana, ja kehotan ”eteen”, jonka jälkeen Venla juoksee kenguru loikilla esteiden ylitse syömään namin. Välillä olen harjoitellut myös lelulla. Kun Venla ponnistaa toiselle hypylle, heitän lelun. Tämän huono puoli on se, että ajoitus on todella tärkeää: jos lelu tulee myöhässä, koira tulee helposti epävarmaksi.

Tänään lisäsimme hommaan hieman haastavuutta. Venlan piti joko kiertää ensimmäinen hyppy, ja sen jälkeen vasta juosta suora, tai sitten lähtö oli aivan sivussa. Ajatuksena tässä minulla oli, että Venla ei pysty suoraan juoksemaan vaan kipolle syömään namia, vaan hommaan tulee vähän enemmän ratamaisuutta. Näitä toistoja teimme kuitenkin huomattavasti vähemmän, kuin tuota suoraan juoksemista, sillä ideana tässä kuitenkin on itseluottamuksen kerääminen.

Vinkkinä kokoan tähän muutaman harjoituksen, joita voi tehdä kotona.

  • Kontaktit
    • Kontaktit vaativat usein runsaasti toistoja, joita ei aina ehdi ihan oikeilla esteillä tekemään. Kontaktien harjoittelu kotona ei vaadi paljoa. Jos energiaa riittää, suosittelen askartelemaan vastaavan agilitylevyin kuin itselläni (löytyy Viivin kontaktiharjoitteluvideosta). Sen säilyttäminen on helppoa kaapintakana, ja saa otettua esiin nopeasti, kun harjoitteluinto iskee. Jos energiaa ei kuitenkaan ihan niin paljoa ole, käy harjoitteluun avuksi esimerkiksi sohvatyyny, pesuvati tai muu vastaava koroke, jonka päälle koira saa takajalkansa.
  • Kierrä-käsky
    • Tottakai on mukavempaa, jos esteen takaakiertoa ei aina tarvitse jännittää silmät kiinni toivoen parasta, vaan voi luottaa siihen että koira todella kiertää esteen. Tästä syystä kierrä-käskyä on hyvä harjoitella myös kotona. Avuksi riittää oikeastaan mikä tahansa esine, esim jakkara, jota koiran pitää kiertää, samalla kun ohjaaja kasvattaa etäisyyttä askel askeleelta.
  • Irtoaminen
    • Yhden tai kahdenkin hyppyesteen kyhääminen ei vie paljoa aikaa, mutta on hyödyllistä. Irtoamista voi toki harjoitella myös kierrä-käskyn tai kosketusalustan avulla. Pääasia on, että koira oppii, että aina ei tarvitse olla ohjaajan vieressä, vaan välillä voi työskennellä hieman etäämmällä.
  • Persjättö
    • Persjättö on monille ohjaajille haastava ohjausliike, minkä käyttö kuitenkin on sillointällöin hyödyllistä ja tarpeellista. Persjätön tekemistä helpottaa, jos koira osaa kunnolla hakeutua toivotulle puolelle. Jätä siis koirasi odottamaan etäälle, kävele eteenpäin selkä koiraa päin, ja kutsu sitä. Laske toinen käsi ”ohjaavaksi kädeksi” ja palkkaa koira, kun se tulee tämän käden puolelle. Vuorottele oikeaa ja vasenta puolta.
  • Sylikäännökset ja poispäinkäännökset
    • Sylikäännökset ja poispäinkäännökset ovat helppoja harjoitella kotona, eivätkä vie tilaa. jätä koira odottamaan etäälle, kutsu se ja käännä sylikäännöksellä/poispäinkäännöksellä ja palkkaa heittämällä. Tällöin vauhti säilyy ja koira oppii helposti nämä käännökset, jotka auttavat pelastamaan monta rataa, joilla ohjaaja on myöhässä.
  • Temppuilu
    • Kaikenlainen temppuilu on hyväksi! Se parantaa koiran ja ohjaajan suhdetta, sekä opettaa koiraa oppimaan. Lisäksi on mukavaa, kun koira osaa naurattaa naapurin lapsia kierimällä tai sanomalla ”moi”.

Toivotaan että pakkaset hieman laskisivat ja päästäisiin kentälle treenaamaan ”ihan oikeita” treenejä 🙂