Treenisuunnitelmasta treeniksi

Kaikilla meillä on lista asioita, joita pitäisi treenata. Kontaktit, valssit, irrottaminen, erottelut…. Ei ole vaikeaa todeta ”tätä pitäisikin treenata”. Vaikeaa on se, että näitä asioita ihan oikeasti treenaa.

Rakastan treenisuunnitelmien tekemistä! Excelin sarakkeet täydentyvät hetkissä, kun alan askartelemaan juuri meille sopivaa treeniohjelmaa. Suunnitelma auttaa muistamaan treenattavat asiat ja suunnitelmallinen treenaaminen vie huomattavasti enemmän eteenpäin kuin ”epämääräinen palloilu”.

Treenisuunnitelmien teosta ja niiden hyödyistä löytyykin kirjoituksia vaikka kuinka. Se mihin haluan nyt keskittyä, on treenisuunnitelman käytännön toteuttaminen. Aina ei ole mahdollista mennä agilitykentälle, aina ei ole mahdollista vapaatreenata (päättää itse treenin rakennetta ja pohjaa). Siitä huolimatta treenisuunnitelman noudattaminen ei ole mahdotonta!

Usein ratatreeneihin mennään tekemään rataa. Ei siinä mitään, välillä on oikeasti hyvä tehdä rataa ratana. Kuitenkaan ratatreenin ei tulisi muodostaa koko treeniohjelmaamme. Eikä välttämättä edes puolikasta siitä! Yleensä kouluttajat suunnittelevat radan usealle koirakolle: joskus viidelle, joskus kymmenelle, joskus 50:lle. Aina ei siis osu niin, että ratatreenin pääpaino on juuri siinä, mitä treeniohjelmanne sanoo. Mutta voisiko treenin siitä huolimatta toteuttaa suunnitelman mukaisesti?

Mietitäänpä asiaa käytännön esimerkin kautta. Treeniohjelmassani lukee tälle viikolle ”irtoamista”. En kuitenkaan pysty käydä vapaatreenaamassa itse suunnittelemaani irtoamisharjoitetta agilitykentällä. Tästä seuraa kaksi vaihtoehtoa: voin lykätä irtoamistreenit suosiolla myöhemmäksi, tai toteuttaa ne jollakin muulla tavalla. Esimerkiksi:

  • irtoamistreeni kotipihalla: kuinka kaukaa tolppien kierto jo sujuu?
  • Ratatreenin toteuttaminen niin, että keskitymme radalla irrottamiseen. Valitsen ohjaukset ja linjat siten, että koira pääsee työskentelemään itsenäisemmin, voisinkohan jopa leijeröidä jossain kohtaa? Entä jos päättäisin, lähettää koiran jokaiseen putkeen mahdollisimman kaukaa? Palkkauskohdatkin voisin valita sen mukaan, että palkkaan parhaat irtoamiset (palkkausaiheesta lisää: Missä kohtaa palkkaat). Lisäksi jo treenin aluksi voin huikata kouluttajalle, että tänään päivän teemana meillä on irrottaminen!

Sama treenirataa voidaan usein hyödyntää monenlaiseen treenaamiseen! Alla esimerkkikuva, jossa mielikuvitusohjaaja ohjaa saman ratakuvion kahdella hyvin erilaisella tavalla riippuen treeninsä tavoitteesta. Ylemmän kuvan ohjaaja voisi treenata esimerkiksi koiran itsenäisyyttä tai edestä ohjaamista Alla olevassa kuvassa sen sijaan vaikkapa tiukkoja käännöksiä tai ohjaukseen tulemista

ohjaustavat Usein treeneissä lähdetään suorittamaan rataa sen kummemmin asiaa pohtimatta. Lasketaan monennellekko esteelle rata päästiin ja keskitytään vain siihen, miten rata saataisiin kulkemaan vieläkin pidemmälle. Jos esimerkiksi irtoaminen ei ole koirakon vahvuus, tuppaavat ohjaajat valisemaan ne reitit, jotka eivät edellytä koiran irtoamista. Näin kyllä päästään radalla pitkälle, mutta kuinka paljon siinä sitten kehittyi? Tärkeämpää treeneissä voisi olla keskittyminen niihin osa-alueisiin, jotka vaativat kehittämistä.

Loppuun kuitenkin muistutan: mikäli treeniohjelmassa lukee ratatreeni/suoritusvarmuus/ratakestävyys tai muuta vastaavaa, niin silloinhan pyritään sitten menemään se treenirata mahdollisimman pitkälle mahdollisimman virheettömästi! Ja erityisesti näin kesän arvokisojen lähestyessä ainakin omassa treeniohjelmassa ovat nimenomaan ratatreenaus ja suoritusvarmuuden parantaminen suuressa roolissa.

Iloisia, suunnitelmallisia ja ennenkaikkea kehittäviä treenejä!

Missä kohtaa palkkaat?

Kun treeneissä lähden suorittamaan rataa, kysyn itseltäni aina ensin, missä kohtaa viimeistään palkkaan. Tätä samaa kysymystä olen kysynyt myös koulutettaviltani jo pidemmän aikaa. Palkkauskohdan voi valita usealla tavalla ja kaikista tärkein kysymys on, mikä on treenin tavoite.

Melko usein, kun kysyn koulutettaviltani mihin asti he aikovat rataa tehdä, saan  vastaukseksi ”katsotaan mihin asti päästään”. En halua tällaista vastausta! Miksi minulle sitten on niin tärkeää, että koulutettavani valitsevat konkreettisen kohdan, jonka jälkeen he palkkaavat?

Vaihevaiheelta

– Mihin asti pääsette nollalla? Jotta treenimme koostuisivat onnistumisista, haluan, että ennen suoritusta valitaan kohta, johon päästään nollalla. On aina kehittävämpää palkata onnistumisesta, kuin virheestä. Mikäli teemme rataa virheeseen saakka, joudumme aina korjaamaan ennen palkkaa. Flow rikkoutuu ja koira ihmettelee. Lisäksi liian monelta palkka jää näissä tilanteissa kokonaan puuttumaan ( ei näin! ).

– Oman osaamisen arviointi Palkkauskohdan valitseminen ja yllä olevaan kysymykseen vastaaminen vaatii oman osaamisen arviointia. Kysymys pakottaa miettimään, mitkä ovat omat vahvuudet ja missä taas on kehitettävää. Jos tietää, että radan alussa oleva pakkovalssi on itselle todella haastava, on hyvä jo heti alkuun päättää, että palkkaa sen onnistumisesta. Toisaalta taas, jos esimerkiksi radan muistamisessa on ongelmia, on erittäin hyvä käydä vielä kerran lähdössä läpi, mihin asti radan muistaa.

– Vaikeiden kohtien palkkaaminen Päättämällä palkkauskohdat jo etukäteen, pääsemme vahvistamaan paremmin myös koiran taitoja. Voimme palkata vaikeasta keppikulmasta, onnistuneesta kontaktista tai hienosta irtoamisesta. Jos vain paahdamme rataa onnistumisen jälkeen, nämä kohdat jäävät huomioimatta. Toki moni  koira kokee myös radan jatkamisen palkkana, mutta paljon suurempi osa kokee palkan palkkana.

– Keskittyminen ja uuden oppiminen Mikäli haluat keskittyä ohjauskuvioon esteillä 12-19, on siihen paljon helpompi keskittyä jos suorittaa esteet 12-19 eikä 1-33. Pikkuhiljaa kun kuvio sujuu yksittäisenä, voidaan se yhdistää rataan. Sen sijaan jos kuvio on haastava jo yksittäisenä, miksi väkisin yrittää tehdä se radalla? On parempi, että saat kohdistettua treenisi juuri kehitettävään osa-alueeseen, eikä keskittymistä (sekä kallisarvoista treeniaikaa) kulu kaikkeen ”oheistoimintaan”.

– Motivaatio Halusin nostaa erilliseksi kohdakeen vielä sen, mihin jokainen edellä olevista kohteista viittaa rivien välissä. Motivaatio. Oma ja koiran. Onnistumiset tekevät tästä lajista hauskempaa ja nostavat koiran itseluottamusta ja motivaatiota! Agility on joukkueurheilua, mennään siis aina kohti palkkaa!

(c) Tuuli Oksalahti

(c) Tuuli Oksalahti

Koska painotan tässä tekstissä pienissä paloissa tekemistä, haluan tähän loppuun todeta, että myös pidemmän pätkän tekeminen on täysin hyväksyttävää! Kun kysyy itseltään kysymyksen ”mihin asti pääsemme nollana” ja vastaa siihen ”radan loppuun”, niin siitä vaan juoksemaan! Erityisesti kisakaudella harrastan näitä nollatreenejä myös itse. Tärkeintä on kuitenkin silloin mennä koko rata sellaisella tsempillä ja tekemisen meiningillä että oksat pois!

Antoisia treenejä!

Treenipäiväkirja 14.3.2015 : Volan ensimmäinen täyskorkea puomi ja ensimmäinen A!

Lauantaina Vola pääsi ensimmäistä kertaa tekemään täyskorkeaa puomia! Teimme vain muutaman toiston sillä treenin tavoitteena oli syventyä A-esteen treenaukseen. Ensimmäisellä toistolla Vola loikkasi hieman hämmentyneenä alasmenon puolesta välistä pois, mutta jo seuraavalla toistolla muisti mistä on kysymys. Ja sen jälkeen tulikin pelkkiä osumia! Huippu Vola!

Myös Venla on juossut ahkerasti mattoa ja lankkua. Pikkuhiljaa alkavat myös spitzin pienet aivot raksuttamaan, joskin vieläkin tuli aika eri mittaisia laukkoja. Välillä Venla tekee jättimäisen laukan tai lentää taitoksen yli hyvin pitkälle, välillä ottaa tasamittaisia laukkoja.  Pikkuhiljaa pikkukoiran kanssa siis 🙂 Ensi kerralal kokeilemme matalaa puomia jossa taitos ei ole niin jyrkkä.

Vola teki lauantaina tosiaan ensimmäistä kertaa A:ta. Aloitimme madalletusta A:sta ja lähdimme nostamaan sitä aika tiukkaan tahtiin ylöspäin. Vola oli hieman liiankin lentoisa A:n kanssa mutta kun vaihdoin lentävän pallon nameihin tai palkkasin vasta suorituksen jälkeen, alkoi A:lle löytymään todella kaunis rytmi! Aika huippua ensimmäiseksi treenikerraksi 🙂

Että on hyvä fiilis, kummallakin koiralla juoksukontaktitreenit ovat todella hyvässä vaiheessa! Aurinkokin on taas alkanut palailemaan talvilomaltaan!  Iloista viikkoa kaikille!

wpid-20150312_084219.jpg

Radan muistaminen osa 3: Mielikuvaharjoittelu

Osa1: Ohjauksien opetteleminen numeroiden sijaan
Osa2: Rataantutustuminen
Osa3: Mielikuvaharjoittelu

Tämä osa keskittyy mielikuvaharjoitteluun, joka on loistava työkalu radan muistamiseen. Ainakin itse näen sen ”pakollisena” osana agilitysuoritusta. Mielikuvaharjoittelu ei liity vain kisoihin, vaan saat myös treeneistäsi paljon enemmän irti, mikäli käyt radan mielikuvaharjoitteluna läpi ennen suoritusta.

Mitä on mielikuvaharjoittelu? Lyhyesti sanottuna: suoritat radan päässäsi läpi, este esteeltä, ohjaus ohjaukselta. Jos tila riittää, voit oikeasti tehdä ohjaukset kuten tekisit ne radalla. Tämä on hyvää puuhaa esimerkiksi alkulämmittelylle. Mielikuvaharjoittelun aikana huomaat, mikäli et muista rataa ja ohjauksia kokonaa. On parempi, että ”blackout” tulee kesken mielikuvaharjoittelun, kuin että se tulee kesken suorituksen. Jos et saa millään rataa palautettua mieleesi, ehdit vielä kaivaa esiin ratapiirroksen tai mennä kurkkaamaan miltä rata näyttääkään. Ja sitten vaan uudelleen startista liikkeelle!

Mielikuvaharjoittelu on toinen rataantutustumisesi. Katso myös mielikuvaharjoittelussa koiraasi ja keskity ohjauksiin. Kouluta rataa hiljaa mielessäsi tai käytä sisäistä puhettasi koiran komentoihin. Kun saat juostua radan mielessäsi muutaman kerran nollana läpi, muistat sen.

mielikuvaharjoittelu

Sen lisäksi, että voit käydä rataa mielessäsi läpi ennen suoritusta, voit treeneissä tehdä niin myös suoritusvuorosi aikana. Kun pyydät koirasi istumaan lähtöön, käy vielä seuraava ratapätkä mielessäsi läpi. On parempi käyttää 10 sekunttia treeniajasta siihen, kuin lähteä vaan suorittamaan ns ”silmät kiinni”. Jos et muistakkaan ratapätkää, menee treeniajastanne heti pari minuuttia ”hösellykseen”.

Mikäli saat ratapiirroksen etukäteen, voit lisätä radan opetteluun mielikuvaharjoittelun. Voi olla, että rata näyttääkin todellisuudessa hieman erilaiselta kuin paperilla ja joudut vaihtamaan ohjauksia. Silti mielikuvaharjoitteluun käyttämäsi aika ei ole mennyt hukkaan. Kun ohjaat olohuoneessasi kuvitteellista rataa, treenaat samalla muistiasi, ohjauksiasi, radanlukutaitoasi…  Mitä enemmän teet ohjauksia (vaikka ilman esteitä ja koiraa), sitä paremmin ne painuvat selkärankaasi.

Radan muistamiseen saat siis helpotusta käymällä radan mielessäsi läpi:

  1. Kotona ennen treenejä ratapiirroksen kanssa / kisapaikalla kun olet nähnyt edellisen säkäluokan suorittavan rataa
  2. Rataantutustumisen jälkeen lämmitellessä
  3. Juuri ennen suoritusta

Listaan voisi lisätä myös neljännen kohdan: treenien/kisojen jälkeen. Mikäli käyt radan uudelleen läpi myöhemmin, olen varma että uudet opit jäävät paremmin muistiin.   Mitä vinkkejä sinulla on radan muistamiseen? Kerro ne kommenteissa!

Radan muistaminen osa 2: Rataantutustuminen

Osan 1 pääset lukemaan täältä

Tässä osassa keskitymme rataantutustumiseen. Rataantutustuminen agilitykisoissa ei-harrastajan silmiin se kaikista hupaisin kohta. Kaikki kävelevät ympäriinsä ilman koiraa ja törmäilevät toisiinsa. Joku saattaa jopa puhua mielikuvituskoiralleen. Kun olen kouluttanut alkeiskursseja, olen huomannut, että tutustuminen saattaaa aluksi tuntua hyvinkin kiusalliselta ja sitä pyritään välttelemään. Rataantutustuminen on kuitenkin äärimmäisen tärkeää. Mikäli koulutuksessa/treeneissä tutustut rataan huolella, saat itse koulutuksesta huomattavasti enemmän irti. Energiasi ja suoritusaikasi ei kulu siihen, mikä este ja ohjaus tulee seuraavaksi, vaan pystyt keskittymään ohjauksien hiomiseen ja kehittämiseen.

Tutustumisajan voi kuitenkin käyttää kahdella tavalla: tehokkaasti tai tehottomasti.   Edellisessä osassa kirjoitin: ”Jos tutustumisessa numeroit esteitä hiljaa mielessäsi ja yrität painaa ne mieleesi, ei ihme jos pitkän radan muistaminen on haastavaa.”

Tässä muutama vinkki tutustumiseen.

1. Pyri opettelemaan rataa jo ennen tutustumista. Kisoissa voit mennä seuraamaan radan mittausta ja numerointia, tai jos rata on valmiina edellisellä säkäluokalla, voit ennen lämmittelyä käydä seuraamassa suorituksia. Näin tutustumisessa aikaasi ei kulu numerolappujen metsästämiseen (”missä se kutonen nyt on?”).

2. Ohjaa mielikuvituskoiraa. Käsi ylös jos olet kuullut kouluttajaltasi lauseen ”katso koiraa”. Nyt ehdotan, että katsot koiraa jo tutustuessasi. Koira ei tieteenkään oikeasti ole mukanasi kentällä, mutta kuvittele että se olisi. Usein tutustumisessa ihmiset kävelevät tuijottaen eteenpäin tai tuijottaen esteitä. Katso sinä sinne, mistä koirasi olisi tulossa. Näet esteet kyllä sivusilmälläsi. Tämä auttaa sinua keskittymään ohjauksiin estejärjestyksen sijasta. Opettelemalla estejärjestyksen, et opi ohjauksia. Opettelemalla ohjaukset, opit myös estejärjestyksen.

Opettelemalla estejärjestyksen, et opi ohjauksia. Opettelemalla ohjaukset, opit myös estejärjestyksen.

3. Löydä tapasi keskittyä. Tutustumisen aikana tapahtuu kokoajan. Ihmisiä on joka puolella ja kaikki liikkuvat ristiinrastiin. Joku peruuttaa sinua päin. Kaikki tuntuuvat ohjaavan tuolta puolelta vaikka tämä puoli olisi mielestäni järkevämpi. Joku tulee juttelemaan… Mikäli radan muistaminen on sinulle haastavaa, pyri käyttämään tutustumisaika mahdollisimman hyvin hyödyksi ja suuntaa tarkkaavaisuutesi vain siihen. Voit vaikkapa laittaa kuulokkeet korvillesi merkikisi siitä, ettet nyt keskustele vaan keskityt. Voit myös käyttää sisäistä puhettasi apuna. Sen sijaan että hoet mielessäsi radan numeroita, käytä sisäistä ääntäsi esimerkiksi mielikuvituskoirasi käskyttämiseen (menemene, tähän, koske, mennään..”. Voit myös kouluttaa rataa itsellesi: ”Lähetys, malta hetki, ja liiku. Koiranpuoleinen käsi, koiranpuoleinen jalka…”.

Kun lopulta on suoritusvuorosi, et menekkään radalle ”ensimmäistä kertaa”. Olet jo tutustuessasi suorittanut sen. Ainakin pari kertaa.

Osa1: Ohjauksien opetteleminen numeroiden sijaan
Osa2: Rataantutustuminen
Osa3: Mielikuvaharjoittelu

On varmaa ettet onnistu, jos jätät yrittämättä

Maanantain treeneissä teemana oli valssit ja persjätöt. Tähän välikommenttina täytyy sanoa, että olen todella ylpeä ryhmieni kehityksestä näin syystalvijakson aikana! Muutenkin olen saanut aivan mielettömän mahtavat ryhmät jolloin maanantait ovatkin nykyäänviikon parhaita päiviä.  Mutta asiaan.. jatkoryhmän treeneissä siis teemana valssit ja persjätöt. Samat kuviot esiintyvät myös ratavalmiiden radassa, jossa on lisäksi myös muutama muu kommervenkki

Jatkoryhmä 1.12.2014 (c) Mari Mäkelä

Jatkoryhmä 1.12.2014
(c) Mari Mäkelä

Ratavalmiit 1.12.2014 (c) Mari Mäkelä

Ratavalmiit 1.12.2014
(c) Mari Mäkelä

Luin päivällä ennen kouluttamista tämän jutun: http://www.innostunyt.com/blog/tarina-kahdesta-sudesta
Kouluttamisen jälkeen jäin pohtimaan tarinaa vielä enemmänkin. Vaikka laji on eri, samat lait pätevät. Liian usein asenne on ”ei se onnistu”, ”emme me tätä voi tehdä, emme osaa”. Tällä asenteella emme anna itsellemme edes mahdollisuutta onnistua! Oikea asenne on ”me pystymme tähän” tai ”tämä on mahdollisuus oppia uutta ja kehittyä”.

On tärkeää muistaa, ettei kehittyminen tapahdu mukavuusalueella. Päinvastoin! Treenatessa pitää pyrkiä haastamaan itsensä ja koiransa. Usein voi käydä niin, että ohjaus jonka luulee olevan koiralle mahdoton, onnistuukin! Se ei kuitenkaan onnistu, mikäli emme edes yritä. Ja jos se ei sitten onnistunutkaan, niin mitä väliä? Jos välillä ei tehdä virheitä, ei virheistä voi oppia.

Virheen jälkeen ei saa ajatella ”tätä emme osaa, tätä emme tee enää koskaan” vaan ”tätähän täytyykin treenata!”  Sitten vaan pohtimaan polkua, jonka kautta kyseinen ohjaus saataisiin onnistumaan.

Seuraavalla kerralla treeneissä käy valitsemasi ohjaukset vielä kerran läpi: ovatko ohjausvalintasi koiralle loogisimpia ja nopeimpia joka kohdassa? Vai valitsitko kenties muutaman helpomman, mutta hitaamman ohjauksen / linjan?  Kun radalla on kohta, johon se sopivin ohjausvalinta tuntuu liian vaikealta ja epämiellyttävältä, haastan testaamaan juuri sitä ohjausta! Kuka tietää, ehkä se ei enää tällä kertaa tunnukkaan niin vaikealta kuin viimeksi.