Volan ensimmäinen LUVA

Sunnuntaina kisasimme Volan kanssa kotikisoissamme Helsingissä. Edelleenkin Volan kepit, keinu ja rengas ovat melko epävarmoja, mutta tällä hetkellä haemme kisoista erityisesti kokemusta ja hyvää fiilistä!

Volan kaikki kolme rataa olivat erittäin hyviä! Ensimmäisellä radalla pujottelun rytmi hieman sekosi, mutta muuten rata oli oikein sujuva ja Vola työskenteli iloisesti ja omalla tasollaan 🙂 Toisella radalla myös pujottelu osui kohdalleen, mutta lopussa putken sijasta valittiinkin ylimääräinen hyppy. Viimeisellä radalla, hyppyradalla, kaikki osui sitten kohdilleen ja Volalle ensimmäinen voittonolla! Voi että mikä fiilis!

Tuon pienen shetlantilaisen kanssa on kyllä nyt niin älyttömän hauskaa juosta, jotenkin alkaa löytymään sellainen yhteinen sävel että koiraan voi luottaa ja pystyy itse keskittymään vaan ohjaamiseen. On se mieletön *sydän*

Kuvat Ida Alexandersson

285

210

209

074

073

072

070

Oulun SM-kisat!

Pikkuhiljaa alkaa toipuminen SM-kisoista, joten on aika kirjoittaa myös tänne matkareportaasia!

(c) Jukka Pätynen Koirakuvat.fi

(c) Jukka Pätynen Koirakuvat.fi

Lähdimme torstaina iltapäivällä ajamaan kohti Pietarsaarta, jossa sijaitsee matkakaverimme Eveliinan mökki. Olimme aamulla käyneet ostamassa uuden auton, joten ford pääsikin heti kunnon tulikokeeseen! Itse olen reissannut Suomessa todella vähän ja jo Tampere tuntuu olevan kaukana, joten olin todella innoissani matkasta Suomen halki! Perjantaina aamulla matka jatkui Pietarsaaresta kohti Oulua.

wpid-20150611_233242.jpg

wpid-img_20150612_112242.jpgwpid-20150612_122838.jpg

Majoituimme Oulussa Kotimaailmalta vuokratussa asunnossa, ja voin suositella kyllä lämpimästi! Asunto oli aivan vastikään valmistunut ja todella tyylikkäästi sisustettu. Meillä oli oma keittiö, iso lasitettu parveke, makuuhuone ja mikä parasta: sauna! Asunnossa oli kaikki tarpeelliset astiat ja paistinpannut, pyyhkeet ja muut, joten pakkaaminenkin oli helppoa. Asunto sijaitsi aivan Oulun keskustassa ja matka kisapaikalle sujui hurauksessa.

Perjantaina kisasimme iltakisoissa Venlan kanssa molemmilla radoilla. Molemmat ratamme päätyivät hylkäykseen, mutta kumpikin rata oli oikein sujuva ja vauhdikas

Lauantaina Venlalla oli lepopäivä kun joukkueet kisasivat Suomenmestaruudesta. Illlala saimme juhlia, kun I-HAH minijoukkue taisteli tiensä Suomenmestaruusvoittoon! Aivan upeaa!

wpid-img_20150613_221331.jpg

Matkakaverimme Eveliina oli mukana voittamassa Suomenmestaruuden I-HAH:n mineille!

 Sunnuntai oli sitten koko matkamme pääpäivä, silloin kisattiin yksilösuomenmestaruus. Saimme Venlan kanssa startata numerolla 54, joka oli meille täydellinen numero. Saimme tutustua aamun toisessa tutustumisryhmässä ja kisata kyseisen tutustumisryhmän puolessa välissä.

Olin etukäteen päättänyt, että ihan sama minkälainen karsintarata meille tehdäänkään, se on juuri meille täydellinen rata. Ja ratahan oli! Rata vaati vauhtia ja luottoa koiraan, saimme tehdä persjättöjä ja päällejuosta. Radalla sai valita useista ohjausvaihtoehdoista mutta silti se oli etenevä.

Lähdimme radalle Venlan kanssa hyvällä fiiliksellä ja pois radalta tulimme vielä paremmalla fiiliksellä! Kuulin radalla riman kolahtavan takanamme, joten ajattelin tuloksemme olevan 5. Olin silti valtavan tyytyväinen rataamme ja pieneen spitziin, joka antoi radalla aivan parastaan! Hetki meni, kun meitä rynnättiin halaamaan ja onnittelemaan ja pian kuulutettiinkin tuloksemme olleen nolla!! Tämä tarkoitti meille myös paikkaa finaaliin! En voi kuvailla, miten mieletön fiilis!

Hyppyradalla sijoituksemme oli 20. Spitz pinkoi siis hyppyradan aika todella kovaa, kun muutamasta hieman myöhästyneestä ohjauksestamme huolimatta saimme startata niin lähellä kärkeä. Nollia hyppyradalla tuli yhteensä 85, eli finaalissa meille tuli pitkä tauko tutustumisen ja suorituksen väliin.

venlasm2015-1

Venla lähtökarsinassa ennen finaalirataa
(c) Jukka Pätynen, Koirakuvat.fi

Finaaliratamme oli myös oikein hauska! Paljon kohtia, joissa sai miettiä ohjauksia ja ohjata eri tavoilla. Finaalia seuratessakin saikin huomata useita erilaisia ohjaustapoja! Viime vuonna finaaliratamme kaatui jännitykseeni, mutta tänä vuonna sain pidettyä pään hyvin kasassa ja lähdimme finaaliradalle hyvällä tekemisen meiningillä!

Finaaliratamme päätyi hylkäykseen. Venla oudosti kielsi hypyn ja jatkoimme rataa korjaamatta tätä hyppyä. Vasta nyt kuvasta sain nähdä, mitä tällä hypyllä oikein tapahtui! Loppuradasta hieman oikaisimme, mutta vaikka rata päätyi hylkäykseen, ei kertaakaan harmittanut tippaakaan. Venla veti taas ratansa ihan mielettömällä asenteella! Tämä maailman upein spitz on tullut ihan valtavasti eteenpäin itseluottamuksen ja vauhtinsa kanssa! Ja kun viime vuonna finaaliratamme kaatui heti alkuunsa, tänä vuonna pystyimme tekemään rennon ja sujuvan suorituksen omalla tasollamme. Ehtii sen nollan tehdä ensi vuonnakin

Venlan viimeisistä kisoista ennen SM-kisoja tuplanolla!

Venlan viimeiset kisat ennen SM-reissua ja tuloksena tuplanolla! Molemmilla radoilla yllettiin myös kolmannelle sijalle. Ei olisi oikein parempaa voinut toivoa kauden viimeisiin kisoihin, nyt voi hyvällä fiiliksellä lähteä Ouluun! On tuo spitz vaan jotain niin parasta ❤

Oulussa Venla starttaa sunnuntailla numerolla 54! Ei voi olla huono juttu, että heti numeron nähtyäni tuli jes!-fiilis 🙂 saamme kisata aamusta ja tutustumisen ja Venlan välissä on juuri sopiva määrä koirakoita. Nyt tosin alkoi jo vähän jännittämään!

Venlasta hyppyvalio!

Viikonloppuna kisasimme Tuusulassa ihanan aurinkoisessa säässä. Erityisen aurinkoisen kisapäivästä teki Venlan viimeisen radan nollatulos, joka oikeutti kolmanteen sijaan ja hyppysertiin! Koska serti oli Venlan kolmas, tuli pienestä spitzista hyppyvalio!

venla ava-h

Laitisen radat olivat todella hauskat viikonloppuna! Ensimmäinen rata näytti ensivilkaisulta vähän inhottavalta, ansoja, ansoja ja ansoja. Kun rataan sitten pääsi tutustumaan, sai huomata etteivät nämä ansat niin inhottavia olleetkaan: perusohjaamisella pääsisi hyvin pitkälle. Rata meni Venlan kanssa todella nappiin lukuunottamatta kontaktivirhettä A:lta. Kontaktivirhe kirveli vielä enemmän kun eksyin tuloslistoille ja totesin, että spitzin aika olisi riittänyt voittoon mikäli tassut olisivat osuneet sen pari senttiä alemmaksi. Ehkä pikkuhiljaa pitäisi alkaa treenaamaan kontakteja!

Toisella radalla A:n kontakti sitten osui, mutta päätin ohjata spitzin ylimääräiseen putkeen. Tämän radan jälkeen mietin, miten älyttömän kivaa on Venlan kanssa juosta radalla! Nyt tuntuu, että yhteistyö sujuu ja vauhtiakin on alkanut löytymään entistä enemmän. Venlaan uskaltaa luottaa, se hoitaa oman osuutensa mikäli minä hoidan omani. Ihan todella hyvä fiilis ja flow tehdessä! Toivotaan, että tämä jatkuu!

Purinalta Venlalle tuplanolla

Eilen olimme Venlan kanssa Purinalla kisaamassa. Päivä alkoi ihanalla auringonpaisteella, mutta ennen ulkorataamme taivas veti pilveen ja muutama pisarakin tippui. Onneksi sade kesti vain hetken, ja ulkokautta ei tarvinut siis korkata kengät ja sukat märkinä!

Venla kirmasi heti ensimmäisen radan nollatuloksella! Radalla meno tuntui hieman tavallista hitaammalta, mutta tuloslistalla Venla olikin jo neljäntenä! Aika kovaa pieni spitz siis kuitenkin oli pinkonut! Jälkikäteen kun rataa mietin, niin olihan siinä kyllä aika hyvä flow, pakko myöntää. Käännökset menivät enemmän kuin nappiin ja rata eteni sujuvasti.

Toisella radalla olin varma, että saimme A:lta kontaktivirheen, mutta tuloslista kertoi nollan myös tälle radalle! Se oli siis tupla! Ihan mieletöntä! Rata oli kylläkin huomattavasti takkuisempi kuin ensimmäinen, itsestäni tuntui etten pääse pehmeällä hiekalla yhtään eteenpäin vaikka kuinka juoksen! Venla pääsikin pelastamaan parikin kohtaa joissa olin itse todella myöhässä.

Myös viimeinen ratamme oli oikein sujuva, mutta kolmas rima pääsi tipahtamaan hieman myöhästyneen ohjaukseni ja Purina Areenan pehmeän pohjan vuoksi. Normaalisti Venla ei rimoja tipauttele ja olen varma, että vaikka ohjaukseni olisi ollut yhtä myöhässä nurmella, ei rima olisi tipahtanut. Ja toisinpäin, ei Venla Purinan pohjalla tipauttele jos ohjaukseni ovat ajoissa. Viimeiseltä radalta siis tulokseksi 5, eli lasketaan sekin melkein puhtaaksi 😉

Vielä pitää jakaa teille Venlan uusi temppu! Tai no itse temppu ei ole Venlalle uusi, laatikkoon on osattu mennä jo pidemmän aikaa. Uutta on kuitenkin entistä pienempi kuppi!

Loistava kisapäivä Vantaalla, kaikille kolmelle koiralle nollaradat!

Eilen aamulla lähdimme Venlan kanssa BAT:n kisoihin hieman unisina. Itse olin ollut kipäenä pari päivää ja jo pelkkä lämmittely tuntui valtavalta urheilusuoritukselta.

Ensimmäisellä agiradalla Venla kulki loistavasti, mutta kontaktit pieni spitz possuili sen verran tyylillä, että päädyimme uusimaan A-esteen. Myös toisella radalla Venla possuili kyseisen kontaktin, mutta sairastaminen vaikutti vireystilaani sen verran, että katsoin asian läpi sormien. Tottakai olisi parempi pitää tiukka linja, mutta nyt aivot eivät taipuneet nopeaan ja järkevään päätöksen tekoon. Tältä radalta siis tulokseksi 5 oikein mainiolla ajalla. Herralan radat olivat jälleen kerran erittäin mukavia! Ne olivat vauhdikkaita ja edellyttivät hyvää perustekemistä.

Viimeisenä ratana meillä oli hyppyrata, jonka tuomaroi Hilpi Yli-Jaskari. En muista, että olisin ollut kyseisen tuomarin radoilla ikinä aiemmin! Rata oli oikein mukava: sujuva, mutta tarkkana sai olla! Ennen rataa päätin, että nyt pitää herätä epämääräisestä koomatilasta jossa olin ollut koko aamun. Laitoin kuulokkeista tsemppimusiikkia rataantutustumiseen ja päätin, että nyt kaivetaan se tekemisen meininki esiin. Tämä kaikki auttoi, ja tulokseksi Venlalle 0! Koska viimeisin kisakirjamerkintämme on ollut syyskuulta, tuli tämä nolla todella tarpeeseen! Pieni epätoivo kun alkoi jo hiipiä mieleeni sm-nollien keräämisen suhteen. Nyt se on kuitenkin potkittu pois ja enää yksi nolla puuttuu!

Illan ohjelma sisälsi myös muuta jännittävää, nimittäin Volan ensimmäiset möllikisat! Vola pääsi kirmailemaan möllien hyppyrataa peräti kolme starttia. Kahdella ensimmäisellä yrittämällä juostiin rata nollana, kolmannella sitten mölisin hieman liikaa ja suoritettiin rata yhdellä kiellolla.

Videossa toinen ratamme. Kyseisellä suorituksella ylsimme myös palkinnoille, 2. sija! 🙂 Olen todella, todella iloinen tästä suorituksesta! Suorat ovat olleet meille hieman haastavia ja olemme treenanneet niitä viime aikoina ihan liian vähän. Vola ei ole Ojangossa treenannut yms, eli periaatteessa vieras paikka ja silti teki todella kauniisti.

Koska Viivi täytti tällä viikolla jo 9 vuotta, pääsi myös veteraani kirmaamaan yhden startin minimölleissä! 🙂 Alkuun radalle mentiin vähän nuuskien, Viivi kun on aina Volan ja Vepan treenatessa päässyt väliajoilla etsimään namuja hallin lattialta. Mutta voi sitä riemua, kun Viivi tajusi, että tällä kertaa pääsee radalle! Meillä oli kyllä kummallakin ihan valtavan hauskaa. Onnea Viivi!

Radan muistaminen osa 2: Rataantutustuminen

Osan 1 pääset lukemaan täältä

Tässä osassa keskitymme rataantutustumiseen. Rataantutustuminen agilitykisoissa ei-harrastajan silmiin se kaikista hupaisin kohta. Kaikki kävelevät ympäriinsä ilman koiraa ja törmäilevät toisiinsa. Joku saattaa jopa puhua mielikuvituskoiralleen. Kun olen kouluttanut alkeiskursseja, olen huomannut, että tutustuminen saattaaa aluksi tuntua hyvinkin kiusalliselta ja sitä pyritään välttelemään. Rataantutustuminen on kuitenkin äärimmäisen tärkeää. Mikäli koulutuksessa/treeneissä tutustut rataan huolella, saat itse koulutuksesta huomattavasti enemmän irti. Energiasi ja suoritusaikasi ei kulu siihen, mikä este ja ohjaus tulee seuraavaksi, vaan pystyt keskittymään ohjauksien hiomiseen ja kehittämiseen.

Tutustumisajan voi kuitenkin käyttää kahdella tavalla: tehokkaasti tai tehottomasti.   Edellisessä osassa kirjoitin: ”Jos tutustumisessa numeroit esteitä hiljaa mielessäsi ja yrität painaa ne mieleesi, ei ihme jos pitkän radan muistaminen on haastavaa.”

Tässä muutama vinkki tutustumiseen.

1. Pyri opettelemaan rataa jo ennen tutustumista. Kisoissa voit mennä seuraamaan radan mittausta ja numerointia, tai jos rata on valmiina edellisellä säkäluokalla, voit ennen lämmittelyä käydä seuraamassa suorituksia. Näin tutustumisessa aikaasi ei kulu numerolappujen metsästämiseen (”missä se kutonen nyt on?”).

2. Ohjaa mielikuvituskoiraa. Käsi ylös jos olet kuullut kouluttajaltasi lauseen ”katso koiraa”. Nyt ehdotan, että katsot koiraa jo tutustuessasi. Koira ei tieteenkään oikeasti ole mukanasi kentällä, mutta kuvittele että se olisi. Usein tutustumisessa ihmiset kävelevät tuijottaen eteenpäin tai tuijottaen esteitä. Katso sinä sinne, mistä koirasi olisi tulossa. Näet esteet kyllä sivusilmälläsi. Tämä auttaa sinua keskittymään ohjauksiin estejärjestyksen sijasta. Opettelemalla estejärjestyksen, et opi ohjauksia. Opettelemalla ohjaukset, opit myös estejärjestyksen.

Opettelemalla estejärjestyksen, et opi ohjauksia. Opettelemalla ohjaukset, opit myös estejärjestyksen.

3. Löydä tapasi keskittyä. Tutustumisen aikana tapahtuu kokoajan. Ihmisiä on joka puolella ja kaikki liikkuvat ristiinrastiin. Joku peruuttaa sinua päin. Kaikki tuntuuvat ohjaavan tuolta puolelta vaikka tämä puoli olisi mielestäni järkevämpi. Joku tulee juttelemaan… Mikäli radan muistaminen on sinulle haastavaa, pyri käyttämään tutustumisaika mahdollisimman hyvin hyödyksi ja suuntaa tarkkaavaisuutesi vain siihen. Voit vaikkapa laittaa kuulokkeet korvillesi merkikisi siitä, ettet nyt keskustele vaan keskityt. Voit myös käyttää sisäistä puhettasi apuna. Sen sijaan että hoet mielessäsi radan numeroita, käytä sisäistä ääntäsi esimerkiksi mielikuvituskoirasi käskyttämiseen (menemene, tähän, koske, mennään..”. Voit myös kouluttaa rataa itsellesi: ”Lähetys, malta hetki, ja liiku. Koiranpuoleinen käsi, koiranpuoleinen jalka…”.

Kun lopulta on suoritusvuorosi, et menekkään radalle ”ensimmäistä kertaa”. Olet jo tutustuessasi suorittanut sen. Ainakin pari kertaa.

Osa1: Ohjauksien opetteleminen numeroiden sijaan
Osa2: Rataantutustuminen
Osa3: Mielikuvaharjoittelu

Epäviralliset kilpailut uuden lastensairaalan hyväksi

Tämä lauantai aloitettiin suuntaamalla pitkästä aikaa epiksiin. Nämä epikset olivat siitä poikkeukselliset, että ne järjestettiin uuden lastensairaalan hyväksi. Upeaa!
Sekä Venla että Vola pääsivät osallistumaan putkiralliin. Putkiralli on rata, jolla kaikki esteet ovat putkia lukuunottamatta lähtö- ja maalihyppyä.

Venla suoritti putkirallin nollalla läpi ja täytyy sanoa, että oli kyllä hurjan hauskaa! Vähän harmitti kun en varannut käteistä tarpeeksi mukaan uusintastarttia varten, olisi ollut kiva mennä vielä  uudestaankin 🙂
Vola ei ole ikinä treenannut Ojangossa tai tehnyt sielä esteitä, joten yhtäkkiä suoraan pitkälle radalle oli aika suuri haaste pienelle miehelle. Alkurata meni hurjan hyvin, mutta kun tuli suoria putkia jotka piti ohjata edellä, tuli Vola niistä ohi. Parin ohituksen jälkeen Vola vaikutti sen verran hämmentyneeltä, että jätimme radan kesken, jotta voisin palkata Volan  aiemmin ja rata ei menisi liian väännöksi. Tärkeintä on kuitenkin, että Volalle jäi hyvä mieli! Olen ylpeä siitä, että Vola lähti innolla aksaamaan huolimatta siitä, että olimme ihan vieraassa paikassa ja aikamoisessa hälinässä 🙂 Vola myös osasi takaaleikkauksen mutkaputkelle osana rataa! 
Venla pääsi putkirallin lisäksi myös kisaavien radalle, josta saimme tulokseksi nollan. Tällä nollalla Venla myös voitti minikisaavat ja sai palkinnoksi lelun, sekä ihan valtavan kokoisen ruusukkeen! En ole noin isoa ruusuketta edes nähnytkään! Venlan kanssa kisaaminen on kyllä aina huippua. Tänään radalla onnistuimme niistossa ja lähetyksessä keppien avokulmaan 🙂

Kuuma, kuumempi, agirotu

Lauantaina kisasimme Agirodussa ja Suomen kesä esitteli parastaan! Aurinko porotti koko päivän mikä tietysti välillä meinasi aiheuttaa enemmän tai vähemmän tukaluutta mutta nyt ei valiteta kun tätä on toivottu koko talvi ! 🙂
Koska rataantutustuminen alkoi lauantaina klo 7:30 ja ilmoittautuminen olisi pitänyt suorittaa tuntia aikaisemmin, olisi Helsingistä tullut melkoisen aikainen lähtö. Onneksi pääsimme Tervakoskelle ystävän ja kanssakisaajan mökille 🙂 Kävimme perjantaina jo etukäteen ilmoittautumassa joka siirsi aamun herätystä reilusti. Ilta kului grillaillen. Kiitos vielä, oli huippua!
8218f-evenmc3b6killc3a42014

Grilliherkut valmistumassa…

Agirodun avoSM-rata meni meidän osaltamme melkolailla treeniksi ja seuraavaan starttiin oli noin 7 tuntia aikaa. Kävimme etukäteen ostamassa pienen 15e teltan päiväteltaksi Tarjoustalosta ja siihen sai sopivasti häkin mahtumaan. Päivä kului mukavasti nauttien auringosta jätskiä syöden. Finaaleissakin riitti jännitettävää! Ja eihän sitä ilman shoppailua selviä 😉 Mukaan lähti Volalle hurtan valjaat, Berran palkkatalutin (pitäähän pojallakin oma olla!), Berran turkoosi kaniinista tehty lelu jossa on pitkä vetohihna (vaikuttaa huipulta ja Vola rakastaa, en malta odottaa että päästään treeneissä testailemaan) sekä yksi lammaslelu lisää (lampaat on Volan lemppareita).
Suuri kiitos kisaseuralle!! Teitte päivästä mahtavan!
Iltapäivällä kisattiin vielä KV-radalla. Itse olin ja olen vieläkin kovassa flunssassa joka hieman vaikutti juoksemiseen. Tavoitteena meillä oli keskittyä kontakteihin ja keskeyttää rata kontaktivirheen sattuessa mutta ilmeisesti spitz aavisti sen sillä jokainen kontakti otettiin ja tuloksena 0! Sijoituskin oli 9/88 🙂 Yksi SM-nolla siis saavutettu ensi vuodelle!
KV-rata, tulos 0