Ensimmäinen videoblogipostaus! Muutaman esteen rataharjoitus Volan kanssa

Ensimmäinen videoblogipostaus on nyt tehty, olipas aika jännittävää! Jättäkää kommenttinne ja kertokaa myös, mien itse olisitte radalla ohjanneet!

Ensimmäinen rata

Toinen rata

Radan muistaminen osa 1

Treeniradassa on 25 estettä, mutta muistat vain ensimmäiset neljä? Tajuatko kesken radan, ettet tiedä yhtään mihin suuntaan seuraavaksi piti mennä? Varsinkin agilityuran alussa on aivan normaalia, että radan muistaminen tuntuu haastavalta. Usein ongelma poistuu kokemuksen myötä, mutta on myös mahdollista, että käyttämäsi muististrategiat ovat tehottomia, tai ettei käytössäsi ole sellaisia.

Älä opettele numeroita, älä opettele esteitä, opettele ohjaukset ja linjat

Jos tutustumisessa numeroit esteitä hiljaa mielessäsi ja yrität painaa ne mieleesi, ei ihme jos pitkän radan muistaminen on haastavaa. Ethän opettele puhelinnumeroitakaan yksi numero kerrallaan, vaan numerosarjoissa. On huomattavasti vaikeampi muistaa:

2 – 3 – 3 – 9 – 4 – 8

kuin

233 – 948

Sama pätee myös agilityradalla. Rytmitä esteet linjojen ja ohjausten mukaan. Esimerkiksi muistamalla ”valssi ja suora”, muistatkin jo helposti viisikin estettä! Huomattavasti helpompaa kuin yrittää muistaa ”hyppy, käännös ja hyppy, käännös ja putki, pituus, hyppy”.

Tehdään pieni harjoite. Alla on ratapiirros, käy se huolellisesti läpi käyttämättä kuitenkaan liikaa aikaa.

Aika kippurainen eikös? Alla on sama ratapiirros ilman numeroita. Testaa muistatko radan:

Muistitko radan? Opettelitko esteet, vai linjat/ohjaukset? Mikäli radan muistaminen tuntui haastavalta, otetaan uudelleen. Alla olen piirtänyt ratapiirrokseen koiran linjat.

Mihin numeroon asti muistit radan äsken? Mikäli muistat tämän kuvasarjan ylimmän kuvan kaksi vihreää nuolta, muistat radan jo esteelle 6. Ohjauksien kautta pohdittuna: ensimmäinen Z-nuoli voisi olla esimerkiksi ”valssi ja peruskäännös” ja C-nuoli olisi valssi. Eli: valssi+peruskäännös – valssi. Ensimmäiset 6 estettä ovat kiteytettävissä näihin kahteen ohjaukseen. 

Jos tämän jälkeen opettelet kuvasarjan keskimmäisessä kuvassa  näkyvän vihreän nuolen, muistat radan jo esteelle 9.

Kuvasarjassa alimmaisen kuvan kiemura ei enää ole niin simppeli kuin ylemmät. Ajatellaan sekin ohjauksien kautta, esimerkiksi näin: valssi ja päällejuoksu (valssi väliin 10-11, päällejuoksu esteelle 12).

Käy vihreät kiemurat ja ohjaukset vielä kerran ajatuksella läpi. Kokeile sen jälkeen uudelleen numeroimattoman ratapiirroksen kanssa, muistatko radan nyt. Luultavasti pääsit jo pidemmälle kuin edellisellä kerralla.

Osa2: Rataantutustuminen
Osa3: Melikuvaharjoittelu 

On varmaa ettet onnistu, jos jätät yrittämättä

Maanantain treeneissä teemana oli valssit ja persjätöt. Tähän välikommenttina täytyy sanoa, että olen todella ylpeä ryhmieni kehityksestä näin syystalvijakson aikana! Muutenkin olen saanut aivan mielettömän mahtavat ryhmät jolloin maanantait ovatkin nykyäänviikon parhaita päiviä.  Mutta asiaan.. jatkoryhmän treeneissä siis teemana valssit ja persjätöt. Samat kuviot esiintyvät myös ratavalmiiden radassa, jossa on lisäksi myös muutama muu kommervenkki

Jatkoryhmä 1.12.2014
(c) Mari Mäkelä

Ratavalmiit 1.12.2014
(c) Mari Mäkelä

Luin päivällä ennen kouluttamista tämän jutun: http://www.innostunyt.com/blog/tarina-kahdesta-sudesta
Kouluttamisen jälkeen jäin pohtimaan tarinaa vielä enemmänkin. Vaikka laji on eri, samat lait pätevät. Liian usein asenne on ”ei se onnistu”, ”emme me tätä voi tehdä, emme osaa”. Tällä asenteella emme anna itsellemme edes mahdollisuutta onnistua! Oikea asenne on ”me pystymme tähän” tai ”tämä on mahdollisuus oppia uutta ja kehittyä”.

On tärkeää muistaa, ettei kehittyminen tapahdu mukavuusalueella. Päinvastoin! Treenatessa pitää pyrkiä haastamaan itsensä ja koiransa. Usein voi käydä niin, että ohjaus jonka luulee olevan koiralle mahdoton, onnistuukin! Se ei kuitenkaan onnistu, mikäli emme edes yritä. Ja jos se ei sitten onnistunutkaan, niin mitä väliä? Jos välillä ei tehdä virheitä, ei virheistä voi oppia.

Virheen jälkeen ei saa ajatella ”tätä emme osaa, tätä emme tee enää koskaan” vaan ”tätähän täytyykin treenata!”  Sitten vaan pohtimaan polkua, jonka kautta kyseinen ohjaus saataisiin onnistumaan.

Seuraavalla kerralla treeneissä käy valitsemasi ohjaukset vielä kerran läpi: ovatko ohjausvalintasi koiralle loogisimpia ja nopeimpia joka kohdassa? Vai valitsitko kenties muutaman helpomman, mutta hitaamman ohjauksen / linjan?  Kun radalla on kohta, johon se sopivin ohjausvalinta tuntuu liian vaikealta ja epämiellyttävältä, haastan testaamaan juuri sitä ohjausta! Kuka tietää, ehkä se ei enää tällä kertaa tunnukkaan niin vaikealta kuin viimeksi.

TattisCupin radat!

Kuten jo aiemmassa kirjoituksessa kerroin, sain kunnian tuomaroida TattisCupin II-osakilpailun 🙂
Luokkina kisassa oli tosimöllit (vain 10 estettä, pelkkiä hyppyjä ja putkia) sekä möllit. Hallimme on pitkä, mutta ei kovinkaan leveä, mikä aiheutti hieman päänvaivaa ratojen suunnitteluun.

Tosimöllien rata näytti tältä:

Tosimöllit suoriutuivat radasta oikein hienosti! Mikäli radalla katsoi koiraa ja ohjasi huolella, pääsi oikein pitkälle (sama toki pätee radalla kuin radalla 😀 ). 8-hypystä juoksi jokunen koira ohi jos ohjaaja aloitti loppuspurttinsa ennenaikaisesti 🙂 Eli siis: jokainen este huolella ja katse koirassa 🙂

Möllien rata näytti taas tältä:

Möllien rata alkoi makseilla ja kyseisessä luokassa ei hirmuisen paljon nollia tullut. Ehdin jo miettimään että tuliko tehtyä liian haastava rata, mutta onneksi medit ja minit sitten korjasivat tilanteen ja siellä kärkipaikoista alkoi jo olemaan ihan kilpailuakin 🙂
Mitään erityisen haastavaa radalla ei ole kunhan ohjaaja ei turhaa ala panikoimaan putkia puomin alla. Monet koirista juoksivat puomin ohi (Puomi oli kisoissa melko suoralla linjalla putkesta tultaessa). Tämä saattoi johtua siitä, että ohjaajat tulivat hyvin lähelle puomia odottamaan koiraa, ja sen jälkeen tekivät sivuliikkeen väistääkseen putkea. Kun koiran lähetti puomille hieman kauempaa, osasi se hakea sinne itse 🙂
11-hypyn jälkeen karkailtiin myös paljon puomille. Jos itse olisin rataa suorittanut, olisin ohjannut koiran seinän ja 11-hypyn välistä, enkä puomin ja 11-hypyn välistä. Mikäli kuitenkin valitsi puomin puoleisen reitin, täytyi osata lähteä ajoissa liikkeelle. Monet ohjasivat koiraansa liian pitkälle 11-hypyn taakse, jolloin koira luonnollisesti oletti, että matka on jatkumassa sinne.
Kiitos kaikille TattisCupiin osallistuneille! Ainakin itselläni oli hurjan hauskaa ! 🙂

Vappuepikset!!

Mikäs sen parempaa vappupuuhaa kuin kisata oman seuran kesken 🙂 Meillä oli seuran talvikauden-päätöskisat ja ilma oli kyllä mitä parhain! Tarjoilut hoituivat nyyttärimeiningillä ja tarjolla olikin munkkeja, rosetteja, nakkikääröjä, simaa, karkkia ja vaikka mitä herkullisia juttuja (vaikka ne eivät ehkä ihan urheilijaruokavalioon kuulukkaan 😉 )

Kisat alkoivat omalta osaltani tuomaroiden. Tuomaroin luokan pennut-tosimöllit-veteraanit. Radan vaatimuksena oli ettei se saanut sisältää kuin putkia ja muutaman hypyn. Tässä rata vielä tännekkin:

Tuomaroinnin jälkeen pääsin sitten itsekkin kisaamaan 🙂 Venlan kanssa meidän ratamme päättyi hyllyyn kolmanneksi viimeisellä esteellä kun ajoitin huonosti valssin!! Muuten oli onneksi sujuvaa eikä pienistä välitetä 🙂

Viivin kanssa sitten taas kisaavien radalta 0 ja 2. sija 🙂 Viivi otti siis kontaktit! Aikaa niille kyllä kului aika hirmuisen kauan kun Viivi hiipi ja hiipi, mutta eipähän ainakaan hypännyt 🙂

Viivi pääsi myös osallistumaan mölliradalle siskoni kanssa, joka riisenipentunsa kanssa on aloittanut agilityn. Viivi kyllä hieman Maijaa hönötteli ja virallisesti tulos olisi ollut hyl, mutta koska mölleissä ei ketään hylätä, niin Maija ja Viivi voittivat mölliluokan 😀 Luulin kyllä että Viivi olisi ollut kisan ulkopuolella mutta ei kai se ole niin vakavaa 🙂

Sitten oli pujottelunopeuskisa jossa Viivi tuli myös 2.sijalle. Kepit ovatkin Viivin lempparieste. Jäi kyllä hitusen kaihertamaan kun olen varma että Viivi olisi vielä päässyt lujempaa jos olisi pallolla vedättänyt 😉 No, ei saa ruveta ahnaaksi ja ei kyllä huonolle hävittykkään 🙂 Venla oli myös pujottelukisassa ja teki myös ihan hirmuisen hyvät kepit ja kovan ajan 🙂 Tosi ylpeä olen molemmista pujottelijoista!

Päivän viimeinen kisa oli putkiralli 😀 Venla oli siinävaiheessa jo sen verran väsynyt että ei millään olisi halunnut lähteä sinne putkeen minne ohjattiin 😀 Viivi sen sijaan putkitteli hienosti ja pääsi kolmannelle sijalle!

Koska jokaisesta kisasta oli palkintojenjako, sai Viivi vierailla palkintopallilla neljä kertaa 😀 Nyt on sitten lelu ja namivarastot taas täytetty! Hieno päivä oli, kiitos kaikille ihanille jotka olivat mukana!

Spitzimäistä pujottelua
(c) Kristiina Jokimies

Viivin pomppu

(c) Kristiina Jokimies

Täysillä eteenpäin!

(c) Kristiina Jokimies

”Mitä me voitettiin?”

(c) Kristiina Jokimies

ps. Tänään on Venlan ensimmäiset treenit arvokisaryhmässä Juha Ruokosen valmentamana. Jännittää ! 🙂