Treenipäiväkirja: Valssitreeniä

Viime viikolla pääsimme pitkästä aikaa ihanan Jennan treeneihin Volan kanssa 🙂 Meille oli viritetty kunnon valssirata, sellainen joka saa jalat solmuun jo ennen rataantutustumista! Mutta voi kun meillä oli hauskaa!  Myös puomi sujui radan osana, sille iso peukku!

Valssien jälkeen treenailimme hieman päällejuoksuja ja leijeröintiä. Kumpikin on Volalle vielä haastavaa, mutta kummassakin on menty todella paljon eteenpäin jo pienessä ajassa. Leijeröintitehtävässä leijeröin kepit, joita Vola ei vielä osaa. Silti pieni sheltti yritti aina välillä tulla pujottelemaan asenteella ”jotain tälläistä nämä ehkä on” 😀

Radan muistaminen osa 1

Treeniradassa on 25 estettä, mutta muistat vain ensimmäiset neljä? Tajuatko kesken radan, ettet tiedä yhtään mihin suuntaan seuraavaksi piti mennä? Varsinkin agilityuran alussa on aivan normaalia, että radan muistaminen tuntuu haastavalta. Usein ongelma poistuu kokemuksen myötä, mutta on myös mahdollista, että käyttämäsi muististrategiat ovat tehottomia, tai ettei käytössäsi ole sellaisia.

Älä opettele numeroita, älä opettele esteitä, opettele ohjaukset ja linjat

Jos tutustumisessa numeroit esteitä hiljaa mielessäsi ja yrität painaa ne mieleesi, ei ihme jos pitkän radan muistaminen on haastavaa. Ethän opettele puhelinnumeroitakaan yksi numero kerrallaan, vaan numerosarjoissa. On huomattavasti vaikeampi muistaa:

2 – 3 – 3 – 9 – 4 – 8

kuin

233 – 948

Sama pätee myös agilityradalla. Rytmitä esteet linjojen ja ohjausten mukaan. Esimerkiksi muistamalla ”valssi ja suora”, muistatkin jo helposti viisikin estettä! Huomattavasti helpompaa kuin yrittää muistaa ”hyppy, käännös ja hyppy, käännös ja putki, pituus, hyppy”.

Tehdään pieni harjoite. Alla on ratapiirros, käy se huolellisesti läpi käyttämättä kuitenkaan liikaa aikaa.

Valssiharjoitus

Aika kippurainen eikös? Alla on sama ratapiirros ilman numeroita. Testaa muistatko radan:

muistettavarata2

Muistitko radan? Opettelitko esteet, vai linjat/ohjaukset? Mikäli radan muistaminen tuntui haastavalta, otetaan uudelleen. Alla olen piirtänyt ratapiirrokseen koiran linjat.

muistettavarata3

Mihin numeroon asti muistit radan äsken? Mikäli muistat tämän kuvasarjan ylimmän kuvan kaksi vihreää nuolta, muistat radan jo esteelle 6. Ohjauksien kautta pohdittuna: ensimmäinen Z-nuoli voisi olla esimerkiksi ”valssi ja peruskäännös” ja C-nuoli olisi valssi. Eli: valssi+peruskäännös – valssi. Ensimmäiset 6 estettä ovat kiteytettävissä näihin kahteen ohjaukseen. 

Jos tämän jälkeen opettelet kuvasarjan keskimmäisessä kuvassa  näkyvän vihreän nuolen, muistat radan jo esteelle 9.

Kuvasarjassa alimmaisen kuvan kiemura ei enää ole niin simppeli kuin ylemmät. Ajatellaan sekin ohjauksien kautta, esimerkiksi näin: valssi ja päällejuoksu (valssi väliin 10-11, päällejuoksu esteelle 12).

Käy vihreät kiemurat ja ohjaukset vielä kerran ajatuksella läpi. Kokeile sen jälkeen uudelleen numeroimattoman ratapiirroksen kanssa, muistatko radan nyt. Luultavasti pääsit jo pidemmälle kuin edellisellä kerralla.

Osa2: Rataantutustuminen
Osa3: Melikuvaharjoittelu 

On varmaa ettet onnistu, jos jätät yrittämättä

Maanantain treeneissä teemana oli valssit ja persjätöt. Tähän välikommenttina täytyy sanoa, että olen todella ylpeä ryhmieni kehityksestä näin syystalvijakson aikana! Muutenkin olen saanut aivan mielettömän mahtavat ryhmät jolloin maanantait ovatkin nykyäänviikon parhaita päiviä.  Mutta asiaan.. jatkoryhmän treeneissä siis teemana valssit ja persjätöt. Samat kuviot esiintyvät myös ratavalmiiden radassa, jossa on lisäksi myös muutama muu kommervenkki

Jatkoryhmä 1.12.2014 (c) Mari Mäkelä

Jatkoryhmä 1.12.2014
(c) Mari Mäkelä

Ratavalmiit 1.12.2014 (c) Mari Mäkelä

Ratavalmiit 1.12.2014
(c) Mari Mäkelä

Luin päivällä ennen kouluttamista tämän jutun: http://www.innostunyt.com/blog/tarina-kahdesta-sudesta
Kouluttamisen jälkeen jäin pohtimaan tarinaa vielä enemmänkin. Vaikka laji on eri, samat lait pätevät. Liian usein asenne on ”ei se onnistu”, ”emme me tätä voi tehdä, emme osaa”. Tällä asenteella emme anna itsellemme edes mahdollisuutta onnistua! Oikea asenne on ”me pystymme tähän” tai ”tämä on mahdollisuus oppia uutta ja kehittyä”.

On tärkeää muistaa, ettei kehittyminen tapahdu mukavuusalueella. Päinvastoin! Treenatessa pitää pyrkiä haastamaan itsensä ja koiransa. Usein voi käydä niin, että ohjaus jonka luulee olevan koiralle mahdoton, onnistuukin! Se ei kuitenkaan onnistu, mikäli emme edes yritä. Ja jos se ei sitten onnistunutkaan, niin mitä väliä? Jos välillä ei tehdä virheitä, ei virheistä voi oppia.

Virheen jälkeen ei saa ajatella ”tätä emme osaa, tätä emme tee enää koskaan” vaan ”tätähän täytyykin treenata!”  Sitten vaan pohtimaan polkua, jonka kautta kyseinen ohjaus saataisiin onnistumaan.

Seuraavalla kerralla treeneissä käy valitsemasi ohjaukset vielä kerran läpi: ovatko ohjausvalintasi koiralle loogisimpia ja nopeimpia joka kohdassa? Vai valitsitko kenties muutaman helpomman, mutta hitaamman ohjauksen / linjan?  Kun radalla on kohta, johon se sopivin ohjausvalinta tuntuu liian vaikealta ja epämiellyttävältä, haastan testaamaan juuri sitä ohjausta! Kuka tietää, ehkä se ei enää tällä kertaa tunnukkaan niin vaikealta kuin viimeksi.