Loistava kisapäivä Vantaalla, kaikille kolmelle koiralle nollaradat!

Eilen aamulla lähdimme Venlan kanssa BAT:n kisoihin hieman unisina. Itse olin ollut kipäenä pari päivää ja jo pelkkä lämmittely tuntui valtavalta urheilusuoritukselta.

Ensimmäisellä agiradalla Venla kulki loistavasti, mutta kontaktit pieni spitz possuili sen verran tyylillä, että päädyimme uusimaan A-esteen. Myös toisella radalla Venla possuili kyseisen kontaktin, mutta sairastaminen vaikutti vireystilaani sen verran, että katsoin asian läpi sormien. Tottakai olisi parempi pitää tiukka linja, mutta nyt aivot eivät taipuneet nopeaan ja järkevään päätöksen tekoon. Tältä radalta siis tulokseksi 5 oikein mainiolla ajalla. Herralan radat olivat jälleen kerran erittäin mukavia! Ne olivat vauhdikkaita ja edellyttivät hyvää perustekemistä.

Viimeisenä ratana meillä oli hyppyrata, jonka tuomaroi Hilpi Yli-Jaskari. En muista, että olisin ollut kyseisen tuomarin radoilla ikinä aiemmin! Rata oli oikein mukava: sujuva, mutta tarkkana sai olla! Ennen rataa päätin, että nyt pitää herätä epämääräisestä koomatilasta jossa olin ollut koko aamun. Laitoin kuulokkeista tsemppimusiikkia rataantutustumiseen ja päätin, että nyt kaivetaan se tekemisen meininki esiin. Tämä kaikki auttoi, ja tulokseksi Venlalle 0! Koska viimeisin kisakirjamerkintämme on ollut syyskuulta, tuli tämä nolla todella tarpeeseen! Pieni epätoivo kun alkoi jo hiipiä mieleeni sm-nollien keräämisen suhteen. Nyt se on kuitenkin potkittu pois ja enää yksi nolla puuttuu!

Illan ohjelma sisälsi myös muuta jännittävää, nimittäin Volan ensimmäiset möllikisat! Vola pääsi kirmailemaan möllien hyppyrataa peräti kolme starttia. Kahdella ensimmäisellä yrittämällä juostiin rata nollana, kolmannella sitten mölisin hieman liikaa ja suoritettiin rata yhdellä kiellolla.

Videossa toinen ratamme. Kyseisellä suorituksella ylsimme myös palkinnoille, 2. sija! 🙂 Olen todella, todella iloinen tästä suorituksesta! Suorat ovat olleet meille hieman haastavia ja olemme treenanneet niitä viime aikoina ihan liian vähän. Vola ei ole Ojangossa treenannut yms, eli periaatteessa vieras paikka ja silti teki todella kauniisti.

Koska Viivi täytti tällä viikolla jo 9 vuotta, pääsi myös veteraani kirmaamaan yhden startin minimölleissä! 🙂 Alkuun radalle mentiin vähän nuuskien, Viivi kun on aina Volan ja Vepan treenatessa päässyt väliajoilla etsimään namuja hallin lattialta. Mutta voi sitä riemua, kun Viivi tajusi, että tällä kertaa pääsee radalle! Meillä oli kyllä kummallakin ihan valtavan hauskaa. Onnea Viivi!

Viivi julkkiksena

Onpas muuten hyvän näköinen koiruli Mustin ja Mirrin mainoksessa!

Sattumalta kyseinen koira on meillä se, joka todennäköisimmin kaataa minut tuolla liukkailla.. Viivi kyllä oikeasti tietää ihan hyvin, ettei hihnassa saa vetää, mutta aina välillä tämä sääntö hieman tuppaa unohtumaan.. Toivotaan että tuo talvi pian valitsisi, haluaako se että on pakkasta, vai haluaako se että on plussaa. Alkaa pikkuhiljaa hermo menemään tuohon jatkuvaan liukkauteen! Eihän tuolla pääse eteenpäin..

Lisäksi pikkuruisen Venlan ”en tykkää” -listaukseen kuuluvat liukkaus, loska, lumikinokset, vesilätäköt.. Käytännössä se tarkoittaa, että spitz ei halua kävellä ulkona ollenkaan tai jos pieni käveleekin, tapahtuu se vesilätäkköjä ja liukkaita kohtia pujotellen hitaasti ja varmasti.. ja jos tielle osuu isompi vesilätäkkö jota ei voi kiertää, niin joko sen yli loikataan valtavalla kengruloikalla, tai sitten lyödään jarrut pohjaan ja inistään.. Myönnetään, Venla saattaa olla hieman hemmoiteltu pikkukoira!

Vola the supermölli! Ekat kisat! Viivi vetsku-luokassa

Tänään oli seuramme jäsentenväliset kevätkauden päätöskisat 🙂 Koska luokkavaihtoehtona oli myös supermölli, ilmoittautui Vola kisaamaan!
Luokan kuvauksessa sanottiin, että radalla vain putkia ja hyppyjä. Jotenkin ajattelin että esteitä olisi noin 8, max 10. Esteitä kuitenkin olikin 15! Ollaan Volan kanssa tehty vain pieniä pätkiä aiemmin! Rata oli tosi hauska, juosta sai 🙂 Volalle tosin juuri siksi haastava 😀 ei saa häiriintyä liikkeestä! Ajattelin että ”palkkaan sitten kesken radan jos näyttää huonolta” mutta mitä vielä! Pieni mies haki putkia niin älyttömän hienosti!! Vasta toiseksi viimeistä putkea ennen jäin sen verran pahasti jälkeen että saatiin 5p. Se korjattiin ja  innolla maaliin 🙂 Niin upea pieni poika! Täytyy sanoa että en olisi ikinä uskonut että menee niin hyvin!
Videolta huomaa kuinka jännitän 😀 Pidän aluksi Volasta kiinni kun yritän saada sitä istumaan! Sitten vasta tajusin että hetkinen, tämähän on Vola, sille voi sanoa ”istu” ja se istuu ja odottaa!

Supermölliluokka oli samalla myös veteraaniluokka joten Viivi pääsi nauttimaan agilitystä 🙂 Viivi on ollut oikeastaan keväästä asti sairaslomalla jumittavien lihaksiensa vuoksi, välillä päässyt hieman kieputtelemaan yksittäisten esteiden kanssa. Viivin radasta huomasi ettei olla pitkään aikaan oikeasti aksattu mutta voi että meillä oli molemmilla kivaa ! Viivin kanssa tekeminen on vaan jotenkin niin ihanaa! Viivi on vaan niin osaava, irtoava ja vauhdikas 🙂 Viiville taisi tulla tulokseksi 10, ensin ohitse edessä olevasta putkesta (vähän liikaa luottoa siihen nähden ettei olla aksattu pitkiin aikoihin) ja sitten toinen K kun Viivi juoksi ulkokautta ohi edessä olevasta putkesta (Viivi pääsi vauhtiin) 😀

Tuplasti tuplanollat

Ja niin päätin sitten jättää juoksukontaktiharjoittelun Venlalle myöhemmäksi ja palata myös A:lla pysäriin joka Venlalle on ”tuttu ja turvallinen”. Venlalla on ollut juoksu mutta jotenkin sekosin laskuissa ja ilmoitin Venlan kisaamaan Vantaalle juoksuisena 22.3.
Kisoja edeltävänä iltana käytiin treenailemassa ja Venlaa ei olisi voinut vähemmän kiinnostaa joku agility 😀 Vola oli häkissä hallin päädyssä ja Venla sitten karkaili Volan luokse joka välissä xD Noh, saipahan vähän extrajännitystä kisoihin!
Kisoissa meillä oli tarkoitus vain treenata kontakteja. Jos hyppää, korjaaminen ja pois radalta. Venla kuitenkin yllätti ja teki täydelliset kontaktit radalla!! Saatiin sekä agiradalta että hyppyradalta nollat joten tämän vuoden panikointi tuplan puuttumisesta saatiin selätettyä! JEE! Kontaktitreenin ja juoksun vuoksi Venla oli huomattavasti tavallista rauhallisempi radalla joten sijoitukset olivat mitä olivat mutta sillä ei ole väliä 🙂
Keskiviikkona Venla pääsi käymään nuoremman Oreniuksen opeissa Akatemialla. Hienosti spitz teki moitteetonta rataa! Täytyy kyllä sanoa että itseluottamus sai kunnon boostauksen!
Tähän väliin täytyy mainita että Viivillä, maailman ihanimmalla töpöhännällä oli keskiviikkona 8v synttärit! Miten aika kuluukin niin nopeasti! Meillä on ollut kokoajan tarkoitus että Viivi jää eläkkeelle agilitystä täyttäessään 8v (tällä hetkellä treenaa vielä yhtä aktiivisesti kuin Venlakin, joskin medihypyillä sillä maxi-hypyt ovat pikkuiselle bretonille hieman liian rankkoja). Nyt kun tämä aika sitten tuli on jotenkin tosi sekava fiilis.. Käytiin Niinulla torstaina treenaamassa ja Viivi teki niin hienosti hommia! Vaikka Viiviä ei ole ilmoitettu kesän ryhmiin niin taidan kuitenkin käydä vähän Venlan vuoroilla Viivin kanssa.
Viivi, rakkain töpöhäntä täytti jo 8 vuotta
Kuva muutaman kesän takaa, kuvaajana Mia Alen
Tänään käytiin sitten kisaamassa Kirkkonummella Venlan kanssa. Vähän oli vielä juoksun tunnelmaa havaittavissa spizissä muttei ollenkaan niin pahasti kuin viikko sitten 😀 Tavoitteena oli taas tehdä rauhalliset kontaktit radoilla 🙂 Venla sai Jokisen radoilta hyppikseltä ja agiradalta nollat joten jo toinen tupla 😀 Mikäköhän siinä on että sitä ekaa tuplaa saa metsästää vaikka kuinka kauan ja nyt sitten kaksi peräkkäin 😀 Ja taas teki Venla upeat pysärit! Jee!! Täytyy tosin sanoa että oli Jokisella aika kinkkiset radat tällä kertaa, tuntui että meni jalat solmuun 😀 Ihanneaikaankin hyppiksellä kerettiin -0,28s (tosin radalla tehtiin yksi ylimääräinen sekoilu mutta silti). Viimeiseltä agiradalta saatiin hyl kun kontakti koiraan katosi mutta tehtiinpähän ainakin kontakteja 🙂
Venla oli juoksun ajan äidilläni hoidossa ettei tapahdu vahinkoja (vaikka Volan mielestä Venla olikin vaan tyhmä kun ei leikkinyt). Nyt spitzillä on noin 10% painoa lisää mutta täytyy sanoa ettei kyllä tuollaisia lenkkimääriä saa ihan kotona 😀 Spitz on lenkkeillyt varmaan enemmän nyt juoksun aikana kuin koko alkuvuoden aikana yhteensä 😀 Nyt on kuitenkin ihana kun sai Venlan haettua kotiin kisojen jälkeen, ollut ikävä pientä palleroa 🙂
Vola pääsi viikko sitten leikkimään vähän pienemmän shelttivauvan kanssa
Volan kanssa tehtiin nyt treenisuunnitelma.. Ihan outoa ajatella että Vola on jo 6kk! Tilasin myös 12 kpl aurauskeppejä joista askartelin sekä boxin että 2×2 keppit (varmaan miettivät Tarjoustalossa että kuka hullu asuu kaupungissa ja tilaa kesää vasten aurauskeppejä). Ollaan myös treenattu ahkerasti nyt kontaktilaudalla 🙂 Pitänee ottaa videota Volan pienistä treenailuista 🙂 Selvästi on Volalla vielä hakemista siinä mikä on toivottu suoritus 😀 Selkeästi osaa takajalat asettaa kontaktille (välillä kylläkin peruuttaa siihen) koska äskenkin kun aloin laittamaan ruokia koirille niin yhtäkkiä Vola on tasapainotyynyllä kontaktiasennossa 😀 Hauska pieni tyyppi.

VOITTONOLLA ja H-SERT!!!

Tänään se sitten tuli, meidän eka voittonolla kolmosissa!! Samallahan tämä tarkoittaa että pääsemme osallistumaan MM-karsintoihin Seinäjoelle!

BATn kisoissa siis oltiin tänään. Ekalta radalta tuli A:n alastulolta 5. Olenkin jo tiennyt että spitz hieman liian korkealta sen hyppää ja meillä onkin ajatuksena ollut että tuo wnb-pysäytyskontakti vaihdettaisiin juoksuun A:lla. Omasta mielestäni Venla kontaktin otti, mutta sen verran  ylhäältä että ei ihmekkään että virhe sieltä kolahti. Parempi olisi tehdä sen verran varmasti ettei jäisi mitään arvailun varaan.

Toinen rata olikin sitten hyppyrata joka sujui paremmin kuin hyvin!! :)Käännökset sujuivat, koira pysyi lähdössä ja itse en pahemmin ollut koiran tiellä. En kyllä siltikään olisi ikinä uskonut että rata sitten niin hyvin meni, että pääsimme sille korkeimmalle palkintokorokkeelle! Meinasi alkaa ihan itkettämään kun tuloksia katsoin ja viimeinen agirata menikin sitten ihan vaan vielä hyppyrataa fiilistellessä. Siltä keinulta virhe ja tulos 5.

BATn kisoissa on aina niin superkiva saada palkintoja! En tiedäkkään millä muulla seuralla olisi niin huiput palkinnot!

Tänään Venlan saalis: ruusukkeet, MUSC 10e lahjakortti (Maistuu sekä Viiville&Venlalle) ilmainen startti-lahjakortti, Hurtan viilennysloimi (sellainen hieno paksu!), Nutrolin-öljyä (tätäkin ollaan himoittu mutta en ikinä raaski ostaa) sekä suklaata! Venla ja ohjaaja kiittävät!!

En olisi ikinä uskonut, että vuoden aikana päästään näin pitkälle spitzin kanssa. Tänä SM-kautena on Venla noussut kolmosiin, saanut 2 agisertiä, 14 sm-nollaa ja nyt vielä tämän voittonollan! En voisi olla ylpeämpi tästä pienestä! Eilen juuri puhuttiin treenikavereiden kesken mm-karsinnoista ja sanoin että meillä ei voittoa ole eikä nyt tänä vuonna ainakaan luultavasti sitä tulla saamaan 😀

Eilen oli muuten I-HAHn hallin avajaiset 🙂 On meillä vaan ihan hirmuisen hieno uusi halli! Keinonurmikin on ihan parasta mahdollista laatua. Innolla odotan että päästään sinne treenaamaan Viivin ja Venlan kanssa. Meiltä on kotoa sinne matkaa alle 2km joten ei voi enää sitten laittaa treenaamattomuutta ajanpuutteen yms syyksi 😀 Avajaisissa oli skumppaa, kaikkia ihania herkkuja, ihan parasta seuraa ja ihmisagilityä joka sai kyllä kaikki nauramaan ihan kippurassa 🙂

Kun nyt muuten tämä kirjoitus on keskittynyt aika paljon Venlaan, niin pakko laittaa loppuun vielä pari kuvaa Viivistä ja pingusta ettei toinen tule mustasukkaiseksi 😉

Juokse pingu!! Viivi the pingunmetsästäjä iskee!!

Vappuepikset!!

Mikäs sen parempaa vappupuuhaa kuin kisata oman seuran kesken 🙂 Meillä oli seuran talvikauden-päätöskisat ja ilma oli kyllä mitä parhain! Tarjoilut hoituivat nyyttärimeiningillä ja tarjolla olikin munkkeja, rosetteja, nakkikääröjä, simaa, karkkia ja vaikka mitä herkullisia juttuja (vaikka ne eivät ehkä ihan urheilijaruokavalioon kuulukkaan 😉 )
Kisat alkoivat omalta osaltani tuomaroiden. Tuomaroin luokan pennut-tosimöllit-veteraanit. Radan vaatimuksena oli ettei se saanut sisältää kuin putkia ja muutaman hypyn. Tässä rata vielä tännekkin:
Tuomaroinnin jälkeen pääsin sitten itsekkin kisaamaan 🙂 Venlan kanssa meidän ratamme päättyi hyllyyn kolmanneksi viimeisellä esteellä kun ajoitin huonosti valssin!! Muuten oli onneksi sujuvaa eikä pienistä välitetä 🙂
Viivin kanssa sitten taas kisaavien radalta 0 ja 2. sija 🙂 Viivi otti siis kontaktit! Aikaa niille kyllä kului aika hirmuisen kauan kun Viivi hiipi ja hiipi, mutta eipähän ainakaan hypännyt 🙂
Viivi pääsi myös osallistumaan mölliradalle siskoni kanssa, joka riisenipentunsa kanssa on aloittanut agilityn. Viivi kyllä hieman Maijaa hönötteli ja virallisesti tulos olisi ollut hyl, mutta koska mölleissä ei ketään hylätä, niin Maija ja Viivi voittivat mölliluokan 😀 Luulin kyllä että Viivi olisi ollut kisan ulkopuolella mutta ei kai se ole niin vakavaa 🙂
Sitten oli pujottelunopeuskisa jossa Viivi tuli myös 2.sijalle. Kepit ovatkin Viivin lempparieste. Jäi kyllä hitusen kaihertamaan kun olen varma että Viivi olisi vielä päässyt lujempaa jos olisi pallolla vedättänyt 😉 No, ei saa ruveta ahnaaksi ja ei kyllä huonolle hävittykkään 🙂 Venla oli myös pujottelukisassa ja teki myös ihan hirmuisen hyvät kepit ja kovan ajan 🙂 Tosi ylpeä olen molemmista pujottelijoista!
Päivän viimeinen kisa oli putkiralli 😀 Venla oli siinävaiheessa jo sen verran väsynyt että ei millään olisi halunnut lähteä sinne putkeen minne ohjattiin 😀 Viivi sen sijaan putkitteli hienosti ja pääsi kolmannelle sijalle!
Koska jokaisesta kisasta oli palkintojenjako, sai Viivi vierailla palkintopallilla neljä kertaa 😀 Nyt on sitten lelu ja namivarastot taas täytetty! Hieno päivä oli, kiitos kaikille ihanille jotka olivat mukana!
Spitzimäistä pujottelua
(c) Kristiina Jokimies
Viivin pomppu
(c) Kristiina Jokimies
Täysillä eteenpäin!
(c) Kristiina Jokimies
”Mitä me voitettiin?”
(c) Kristiina Jokimies
ps. Tänään on Venlan ensimmäiset treenit arvokisaryhmässä Juha Ruokosen valmentamana. Jännittää ! 🙂

Talvikausi loppui, kesäkausi alkaa!

Nyt on sitten virallisesti aika siirtyä pois halleista ulos treenaamaan! Tämä viikko oli talvikauden viimeinen ja ensiviikolla onkin sitten aika aloittaa treenailut ja kouluttaminen uusien ryhmien kanssa 🙂
Maanantaina pidettiin epikset ryhmälle jota olen nyt talven kouluttanut. On kyllä aina jotenkin niin upeaa nähdä kuinka paljon kukakin on kehittynyt! Syötiin karkkeja ja naurettiin, ikävä kyllä tulee koko ryhmää 🙂 Onneksi osa jatkaa myös kesällä mun opeissa niin ei tarvitse ihan kokonaan luopua 🙂 Koulutettavilta sai illan päätteeksi vielä lahjakortin urheiluhierojalle! Nyt on sitten hyvä syy lenkkeillä ahkerasti koko kesä että sitten kun hierojalle menee niin olisi jotain lihaksia joita hieroa 😀
Viivin kanssa on tällä viikolla tullut otettua hieman löysin rantein. Kaarrokset ovat venyneet ainakin kolmemetrisiksi jokaisen käännöksen yhteydessä, mutta suoralla ollaan menty kovaa. Yritin jopa palkkaillakkin käännöksistä, mutta Viivin mielestä on yksinkertaisempaa ensin loikata valtava loikka ja sitten ajan kanssa palata hakemaan palkka 😛 Uskon kyllä että kun saa taas oman pään ja keskittymisen toimimaan niin kyllä tämä tästä!
Käytiin myös avaamassa ulkotreenikausi Viivin kanssa ja voi kun pieni bretoni olikin onnellinen! Viivi juoksenteli pitkin kenttää ja selvästi oli iloinen päästessään tuttuun paikkaan 🙂 Hallitreeneissä Viivi on ollut vähän vaisu mutta nyt sellaiseta ei ollut tietoakaan!
Viivi kesätreenaa:
Auringonpaiste ja ulkotreenit! JEE!

Myös Venlalla oli viimeiset lupaavien-valmennusryhmän kesätreenit Niinulla. Paljon ollaan kehitytty talven aikana ja nyt treeneissä tehtiin juttuja joita en ikinä olisi syksyllä uskaltanut edes kuvitella! Venla on kehittynyt todella hurjasti teknisesti, osaa lukita esteitä ja pystyn itse lähtemään liikkeelle ajoissa yms. On ollut kyllä ihan huippu talvi! Kesä treenataankin nyt sitten arvokisa-valmennusryhmässä ja odotankin innolla niitä treenejä 🙂 Ensi torstaina jo alkaa!
Nyt kevään vuoksi olen päässyt aloittamaan myös uutta harrastusta juoksemista 🙂 Pitkällisen pohdinnan jälkeen raaskin jopa ostaa itselleni juoksukengät. Viime kesänä aloin satunnaisesti käymään lenkeillä mutta aika nollakuntoisena kylläkin. Nyt on tullut jo ensimmäinen 5km tavoite täyteen, ja syksyllä olisi tarkoitus juosta jo 10km lenkkiä. Koirillakin kunto kohoaa kun joutuu ravailemaan. Molempia en kyllä yhtäaikaisesti pysty mukaan ottamaan, sillä tuntuu että yhdessä ne oikein yllyttävät toisiaan possuilemaan: vetävät hihnassa ja poukkoilevat sinne tänne. Erikseen kumpikin kumminkin tulee tosi nätisti, varsinkin Venla joka aina haluaa olla hieman taaempana. Viivi sen sijaan juoksee aina edellä ja välillä joutuukin muistuttelemaan että pieni bretoni ei saa määrätä lenkin tahtia 😀

Kisapäivän saldo: märät sukat, Viiville yllätys 0 ja Venlalle 3xhyl

Oltiin eilen Ojangossa kisaamassa, ja pitkästä aikaa Viivikin pääsi starttaamaan virallisissa hyppiksellä 🙂 Päivä ei ollut mikään kaikista kaunein, vettä satoi ja kaikki jotka ovat ojangossa joskus olleet tietävät varmasti millainen hallin ympäristö on keväisenä vesisadepäivänä.. yök! Onneksi oli kummallakin tytöllä sadetakit, Viivillä vielä aivan upouusi, toissapäivänä hankittu alennusmyynnistä! 🙂

Viivin kanssa tavoitteena oli tehdä huolellinen ja ehjä rata, sekä tottakai pitää hauskaa, mutta tavoitteet ylittyivätkin roimasti kun saimme nollaradan!! Ilmeisesti voi vanhakin koira välillä yllättää 🙂 Sijoituskin oli 6/52 eli pikkuruiselle bretonille huippuhyvä. Eikä kyllä huonoille hävitty 😀

Viivin rata, alku jäi kylläkin videolta puuttumaan

Venlan kanssa taas 3xhyl.. Kaikki radat kaatuivat ihan omiin ohjausmokiin kerta toisensa jälkeen. Ensimmäisellä radalla totaalisen myöhässä ja sitten taas takakulmassa yritän ihan liian nopsaan lähteä menemään. Toisella radalla olisi kolmosesteen ohjaus vaatinut enempi huolellisuutta, vitosella taas karkailen minne sattuu. Viimeisen radan hylkääntyminen taas tuli ihan yllärinä, enpä olisi uskonut että Spitz olisi eteenpäin niin innolla lähtenyt juoksemaan! Kotona kun tilanteen katsoo videolta, niin eteenpäinhän se oma liike vie, ei mitään ajatustakaan että olisin kääntänyt koiraa. Ei sovi minulle iltapäivä-kisaaminen. Paljon hyvääkin onneksi oli, ja ei voi muuta kuin ajatella että paremmin sitten ensi kerralla! Vaikka tietystihän niiden nollalappusten kanssa on aina paljon mukavempi tulla kotiin kuin hyllylappusten 😀

Mitä mielessä maaliskuussa

Vähän on jäänyt vähemmälle nyt maaliskuussa blogin kirjoittelu, mutta täällä ollaan edelleen 🙂 Venlan kanssa ollaan ahkerasti kierrelty kisoja ja taas jokunen nolla tullut lisää. Eniten iloinen olen kuitenkin siitä, että nyt olen itse löytänyt radoilla juuri sen oikean viretilan ja fiiliksen: ei ole väkisin vänkäämistä vaan pystyy tekemään parhaansa. Lisäksi kisaradoilla on alkanut tekemään oikeita ohjauksia, joka sekään ei ole aina ollut ihan itsestään selvää 😀
Tässä kisavideo toissapäiväisistä kisoista, tuloksina 2xhyl 1×0
Jotenkin Venlan kanssa vireen löytäminen on ollut paljon helpompaa, kuin Viivin, mutta nyt muutamat viimeisimmät treenit ovat sujuneet todella hyvin ja pikkuhiljaa luottamus bretoniin on taas noussut. Kisoissa ei olla enempää käyty, yhdet epikset pomppimassa. Tavoitteena oli pitää hauskaa, vaikka virheitä tulisikin. Agilityn ja varsinkin kisaamisen on tarkoitus olla hauskaa, ja tällä hetkellä viivin kontaktien vuoksi en vielä pysty löytämään intoa virallisiin kisoihin. Nyt jos epiksiä juoksisi vielä muutamia, ehkä hyppyratoja virallisissa, ja opettelisi löytämään nyt treeneissä ollutta tekemisen meininkiä myös kisaradoille 🙂
Kevättä kuitenkin odotetaan ihan hirmuisen paljon. Pääsisipä jo ulos treenaamaan! Koirienkin kanssa lenkkeily olisi heti paljon hauskempaa kun ei olisi noin tajuttoman liukasta! Kesän treenejä odotellessa olen pyörittänyt mielessäni paljon eri treeni-ideoita ja olenkin ainakin alustavasti päättänyt luoda vapaatreenien treenisuunnitelman koko kesäksi. Treenisuunnitelmaamme sisältyy irtoamisia, yksittäisiä esteitä, ohjaustekniikoita ja paljon lisää irtoamista. Myös tavoitteiden määrittelyssä aion olla selkeämpi ja mielessä pyöriikin ajatus eri estesuorituksien kellottamisesta. Tavoitteiden olisi hyvä olla mahdollisimman konkreettisia, epämääräiset tavoitteet tuppaavat ainakin itsellä jäämään enemmän tai vähemmän vain puheen tasolle.
Venla nautiskelee vielä lumihangista

Treenailua ja Doboilua

Taas on yksi viikko vierähtänyt, ja meni kyllä niiiin nopeasti! Viikon ehdoton kohokohta oli kaksipäiväinen Dobo-koulutusohjaajakurssi jossa oli ihan mielettömän kivaa! Nyt siis periaatteessa olen loppukoetta vaille valmis dobo-kouluttaja ja saan alkaa järjestämään kursseja!
 
Dobo on laji johon ihastun kokoajan vain enemmän ja enemmän. Siinä apuna käytetään jumppapallon tapaisia munanmuotoisia ja erityisen kestäviä palloja, tasapainotyynyjä ja pieniä puolipalloja. Dobo sisältää kolmenlaisia liikkeitä: koiran tekemiä, ohjaajan tekemiä ja yhdessä tehtäviä. Se on agilityn ohelle ihan mielettömän hyvä laji: tasapaino, koordinaatio, kehonhallinta, syvät lihakset yms kehittyvät niin koiralla kuin ohjaajallakin. Jotenkin tuntuu että aika ei vaan riitä itselläni jumpissa tai salilla käymiseen, tai jos riittääkin niin se on koirilta sitten pois. Tässä taas saa koirat otettua näppärästi mukaan samalla kun itse urheilee. Illat ovatkin menneet itselläni pallon päällä pyörien. En malta odottaa, että saan järjestettyä ensimmäiset kurssit! Tämän viikon ohjelmaan kuuluukin maistraatti-vierailu: pitää käydä hakemassa y-tunnus, että kurssien pito ja pallojen myynti helpottuu.
 
Mutta juu, tästä dobo-hehkutuksesta sitten takaisin agilityn pariin. Kuten sanoinkin jo aiemmin, viikko vierähti nopsaan, maanantaina koulutin pari tuntia, keskiviikkona treenasi Viivi ja torstaina Venla. 
 
Viivin treeneistä ei valitettavasti ole videomateriaalia, mutta hyvin sujui kun vaan alkujännityksestä päästiin yli. Viivi on tänä talvena aloittanut tekemään sellaista, että jos joku muista koirista haukahtaa yms, niin pieni bretoni menee täysin lukkoon ja päättää poistua paikalta. Tällaista käyttäytymistä ei ole Viivillä ollut ikinä aiemmin, mutta tänä talvena toistuvasti. Kun sitten radalla päästään vauhtiin, sujuu kaikki taas hyvin. Hieman inhottavaa kuitenkin, kun rajallisesta treeniajasta osa menee siihen, että saa koiran tulemaan radalle :/
Venlaa sen sijaan ei tarvitse paljoa radalle houkutella, spitz on aina innolla lähdössä treenaamaan 🙂

 

Tässä videokuvaa treeneistä:
Treeneissä huomasi, että sivuttaisirtoaminen ei ole vielä lähelläkään sitä tasoa, mitä sen pitäisi olla. Ensimmäisellä radalla pituudelle irtoaminen oli todella haastavaa, mutta targeteilla päästiin sitten eteenpäin. Erityisen iloinen olen siitä, että päälle juoksu sujui toisen radan alussa niin kovin hyvin 🙂 Alan jopa pikkuhiljaa tykkäämään siitä ohjauksena! Lisäksi oli mukava huomata, kuinka viimeviikon takaaleikkaustreeni oli tuottanut tulosta 🙂 Ennen en ole siis niitä radalla pystynyt käyttämään laisinkaan, ja nyt menevät jo varsin hyvin (pientä hidastusta ja vilkaisuja on havaittavissa, myönnetään). Nyt vaan pitää alkaa rohkeasti tekemään leikkauksia radan osana, jotta niihin saisi varmuutta. Lisäksi pitää käydä tekemässä vähän irtoamistreenejä.
Ensi viikonloppuna on Venlan kanssa kisat pitkästä aikaa 🙂 Odotan innolla!
Loppuun vielä muutama talvikuva