Pääsiäisenä oli aika käynnistää kisakausi pitkän tauon jälkeen! Alkutalven harjoittelimme Venlan kanssa kontakteja ja kun lopulta olisi ollut aika palata kisakentille, loukkasi Venla olkapäänsä. Niinpä kisataukomme kasvoikin hieman odotettua pidemmäksi, ja nyt alkaakin olla jo hoppu arvokisatulosten keräämisessä. Pääsiäisenä kisasimme Venlan kanssa Purinalla sekä Järvenpäässä JAUn uudella hallilla. JAUn halli vaikutti oikein hyvältä, pohja oli joustava mutta pitävä ja hallissa oli mukavan valoisaa.
Pitkän tauon jälkeen oli havaittavissa aikamoista kisaruostetta, erityisesti minulla, joten tuloksilla ei juurikaan juhlittu. Viimeisellä startilla saimme kuitenkin paketin lopulta koottua ja sijoituimme Kermisen vauhdikkaalla radalla nollatuloksella toisiksi! ATD:llä oli kisoissa aivan loistavat palkinnot: saimme muumimukin!
Olettehan huomanneet laumamme Pro Dogin Palkitse Häntä videoissa? Videoilla opetellaan hauskoja temppuja, kannattaa käydä kurkistamassa!
Piirinmestaruuskisoista on nyt jo pari viikkoa, mutta tajusin, että en ole tänne päivittänyt mitään Venlan hienosta kisamenestyksestä!
Joukkueradalla saimme kunnian hoitaa ankkurin osuutta ja Venla kirmasi joukkueellemme nollan! Kolmas vuosi peräkkäin kun Venla on mukana voittamassa I-HAH:lle pronssia! Iloinen yllätys oli myös se, että Venlan nolla oli radan tuloksissa kolmantena!
Yksilökisoissa juoksimme Venlan kanssa hyppyradan voittoon! Olen todella onnellinen tästä saavutuksesta, isot kisat (51 koiraa) ja nyt ei enää tarvitse jännittää voittoa mm-karsintoja varten. Piirinmestaruus jäi kuitenkinkontaktivirheen päähän mikä hieman kaihersi, mutta toisaalta toimi hyvin motivaattorina elvyyttää juoksukontaktiprojektimme. Katsotaan, miten kontaktitilanne tästä etenee 🙂
Venla palasi kesälomalta kisakentille juosten heti aamun ensimmäiseltä radalta nollan sijalla 2! Spitzin kanssa juokseminen on kyllä vaan niin mahtavaa, meillä on jotenkin sellainen yhteys mitä en osaa selittää sanoilla.. toivottavasti saadaan nauttia yhteisestä tekemisestä vielä pitkään!
Sunnuntaina kisasimme Volan kanssa kotikisoissamme Helsingissä. Edelleenkin Volan kepit, keinu ja rengas ovat melko epävarmoja, mutta tällä hetkellä haemme kisoista erityisesti kokemusta ja hyvää fiilistä!
Volan kaikki kolme rataa olivat erittäin hyviä! Ensimmäisellä radalla pujottelun rytmi hieman sekosi, mutta muuten rata oli oikein sujuva ja Vola työskenteli iloisesti ja omalla tasollaan 🙂 Toisella radalla myös pujottelu osui kohdalleen, mutta lopussa putken sijasta valittiinkin ylimääräinen hyppy. Viimeisellä radalla, hyppyradalla, kaikki osui sitten kohdilleen ja Volalle ensimmäinen voittonolla! Voi että mikä fiilis!
Tuon pienen shetlantilaisen kanssa on kyllä nyt niin älyttömän hauskaa juosta, jotenkin alkaa löytymään sellainen yhteinen sävel että koiraan voi luottaa ja pystyy itse keskittymään vaan ohjaamiseen. On se mieletön *sydän*
Aina sitä miettii asioita, joita olisi niin älyttömän siistiä tehdä. Harvoin niitä tulee kuitenkaan tehtyä kun pitää imuroida ja käydä kaupassa ja katsoa netflixiä.. Päätin, että nyt syksyllä alan tekemään juuri näitä asioita!
Osa on ehkä huomannutkin jo, että innostuin videoblogi-ideasta ja päätin sitten heittäytyä siihen vähän enemmän.
Tämän tuloksena syntyi Agilityflow. Pyörittelimme pitkään nimi-ideoita sivustolle, mutta kun tämä nousi esiin, tiesin heti sen olevan oikea nimi! Flow on mielentila, se on täydellistä keskittymistä ja tekemisestä nauttimista siten, että tietoinen ajattelu väistyy. Se on se fiilis, kun täydellisen radan jälkeen tajuaa, ettei edes ajatellut mitään koko radan aikana!
Tämä sivusto säilyy edelleen ensisijaisena kotisivunani ja bloginani. Suurin ero on siinä, että täällä päivittäminen tapahtuu suomeksi kun taas agilityflow on englanniksi. Lisäksi täällä on paljon enemmän treeni- ja kisakuulumisia, kun taas agilityflow:n puolella on enemmänkin treenivinkkejä.
Pyydän nyt teiltä: katsokaa, ihmetelkää, fiilistelkää ja käykää jättämässä kommenttinne ja seuratkaa meitä 🙂 Koska agilityssä parasta on saada nauttia yhdessä tekemisestä!
Jos jokin agilitytapahtuma kuuluu kesään, niin se on agirotu. En ole ollut tapahtumassa kisaamassa kuin muutamana vuotena, mutta tapahtuma on järjestetty joka kesä ainakin koko sen ajan, mitä olen itse lajia harrastanut.
Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin Nastolassa, joten päätimme osallistua siihen aikalailla täysillä. Perjantaina Volalle kaksi starttia (VOLAN EKAT KISAT!), lauantaille Volalle startti ja Venlalle kaksi ja sunnuntaina molemmille vielä joukkuestartit. Aika paljon juostavaa siis!
Viimevuoden agirodusta päälimmäisenä mieleen on jäänyt polttava kuumuus ja myös tänä vuonna Nastolassa oli helle! Ei sellainen normaali suomalainen kesähelle, että juuri ja juuri pärjää t-paidassa, vaan ihan hurja helle!
kuva Agirotu / Heidi Kykkänen
Perjantaina oli tosiaankin Volan ihka ensimmäiset kisat! Vaikka kovasti uskottelinkin itselleni, että ehdin loput esteet opettaa ennen agirotua, oli uskomus hieman liian optimistinen. Ei pikkumies ihan vielä osannut keppejä osana rataa eikä keinukaan ihan täysin hallussa ollut. Toisaalta, kun nämä asiat oli tiedossa kisapäivänä, sai kisatessa keskittyä itse kisatilanteen harjoitteluun! Ensimmäinen ratamme ei paljoa agilityltä näyttänyt, toinen alkoi sitä jo etäisesti muodostaa ja lauantain rata olikin jo huomattavasti perjantain ratoja parempi. Treenit jatkuvat, josko seuraaviin kisoihin mennessä Vola osaisi jo esteetkin 🙂
Venla oli viikonloppuna aika superspitz! Olin varma, että kuumuus vaikuttaisi Venlan menoon, mutta ei spitz paljoa asiasta välittänyt. Ensimmäisellä radalla, avo-sm karsintaradalla, vain yksi este väärältä puolelta, mutta muuten sujuva rata. Iltaradalta sitten kotiintuomisiksi nolla huimalla 3/78 sijoituksella! Myös sunnuntain joukkueradalla Venla teki hienon nollan.
Myös Volan sunnuntain joukkuekisa meni paremmin kuin hyvin, sillä joukkueemme Flying Shelties voitti minien alo-luokan! Joukkueessa kirmasi Volan lisäksi Kajsa Lampén Mazyn ja Tuiman kanssa, sekä Milla Saari Häkän kanssa.
Pikkuhiljaa alkaa toipuminen SM-kisoista, joten on aika kirjoittaa myös tänne matkareportaasia!
(c) Jukka Pätynen Koirakuvat.fi
Lähdimme torstaina iltapäivällä ajamaan kohti Pietarsaarta, jossa sijaitsee matkakaverimme Eveliinan mökki. Olimme aamulla käyneet ostamassa uuden auton, joten ford pääsikin heti kunnon tulikokeeseen! Itse olen reissannut Suomessa todella vähän ja jo Tampere tuntuu olevan kaukana, joten olin todella innoissani matkasta Suomen halki! Perjantaina aamulla matka jatkui Pietarsaaresta kohti Oulua.
Majoituimme Oulussa Kotimaailmalta vuokratussa asunnossa, ja voin suositella kyllä lämpimästi! Asunto oli aivan vastikään valmistunut ja todella tyylikkäästi sisustettu. Meillä oli oma keittiö, iso lasitettu parveke, makuuhuone ja mikä parasta: sauna! Asunnossa oli kaikki tarpeelliset astiat ja paistinpannut, pyyhkeet ja muut, joten pakkaaminenkin oli helppoa. Asunto sijaitsi aivan Oulun keskustassa ja matka kisapaikalle sujui hurauksessa.
Perjantaina kisasimme iltakisoissa Venlan kanssa molemmilla radoilla. Molemmat ratamme päätyivät hylkäykseen, mutta kumpikin rata oli oikein sujuva ja vauhdikas
Lauantaina Venlalla oli lepopäivä kun joukkueet kisasivat Suomenmestaruudesta. Illlala saimme juhlia, kun I-HAH minijoukkue taisteli tiensä Suomenmestaruusvoittoon! Aivan upeaa!
Matkakaverimme Eveliina oli mukana voittamassa Suomenmestaruuden I-HAH:n mineille!
Sunnuntai oli sitten koko matkamme pääpäivä, silloin kisattiin yksilösuomenmestaruus. Saimme Venlan kanssa startata numerolla 54, joka oli meille täydellinen numero. Saimme tutustua aamun toisessa tutustumisryhmässä ja kisata kyseisen tutustumisryhmän puolessa välissä.
Olin etukäteen päättänyt, että ihan sama minkälainen karsintarata meille tehdäänkään, se on juuri meille täydellinen rata. Ja ratahan oli! Rata vaati vauhtia ja luottoa koiraan, saimme tehdä persjättöjä ja päällejuosta. Radalla sai valita useista ohjausvaihtoehdoista mutta silti se oli etenevä.
Lähdimme radalle Venlan kanssa hyvällä fiiliksellä ja pois radalta tulimme vielä paremmalla fiiliksellä! Kuulin radalla riman kolahtavan takanamme, joten ajattelin tuloksemme olevan 5. Olin silti valtavan tyytyväinen rataamme ja pieneen spitziin, joka antoi radalla aivan parastaan! Hetki meni, kun meitä rynnättiin halaamaan ja onnittelemaan ja pian kuulutettiinkin tuloksemme olleen nolla!! Tämä tarkoitti meille myös paikkaa finaaliin! En voi kuvailla, miten mieletön fiilis!
Hyppyradalla sijoituksemme oli 20. Spitz pinkoi siis hyppyradan aika todella kovaa, kun muutamasta hieman myöhästyneestä ohjauksestamme huolimatta saimme startata niin lähellä kärkeä. Nollia hyppyradalla tuli yhteensä 85, eli finaalissa meille tuli pitkä tauko tutustumisen ja suorituksen väliin.
Venla lähtökarsinassa ennen finaalirataa (c) Jukka Pätynen, Koirakuvat.fi
Finaaliratamme oli myös oikein hauska! Paljon kohtia, joissa sai miettiä ohjauksia ja ohjata eri tavoilla. Finaalia seuratessakin saikin huomata useita erilaisia ohjaustapoja! Viime vuonna finaaliratamme kaatui jännitykseeni, mutta tänä vuonna sain pidettyä pään hyvin kasassa ja lähdimme finaaliradalle hyvällä tekemisen meiningillä!
Finaaliratamme päätyi hylkäykseen. Venla oudosti kielsi hypyn ja jatkoimme rataa korjaamatta tätä hyppyä. Vasta nyt kuvasta sain nähdä, mitä tällä hypyllä oikein tapahtui! Loppuradasta hieman oikaisimme, mutta vaikka rata päätyi hylkäykseen, ei kertaakaan harmittanut tippaakaan. Venla veti taas ratansa ihan mielettömällä asenteella! Tämä maailman upein spitz on tullut ihan valtavasti eteenpäin itseluottamuksen ja vauhtinsa kanssa! Ja kun viime vuonna finaaliratamme kaatui heti alkuunsa, tänä vuonna pystyimme tekemään rennon ja sujuvan suorituksen omalla tasollamme. Ehtii sen nollan tehdä ensi vuonnakin
Venlan viimeiset kisat ennen SM-reissua ja tuloksena tuplanolla! Molemmilla radoilla yllettiin myös kolmannelle sijalle. Ei olisi oikein parempaa voinut toivoa kauden viimeisiin kisoihin, nyt voi hyvällä fiiliksellä lähteä Ouluun! On tuo spitz vaan jotain niin parasta ❤
Oulussa Venla starttaa sunnuntailla numerolla 54! Ei voi olla huono juttu, että heti numeron nähtyäni tuli jes!-fiilis 🙂 saamme kisata aamusta ja tutustumisen ja Venlan välissä on juuri sopiva määrä koirakoita. Nyt tosin alkoi jo vähän jännittämään!
Sunnuntaina olimme Venlan kanssa kisaamassa PurinaOpenissa. Paikalle oli tullut todella paljon koirakoita, noin 50 jokaisessa luokassa! Lähdimme kisoihin hakemaan hyvää kisafiilistä ja flowta, suoritusvarmuutta rennolla meiningillä! Kisat sujuivatkin Venlan kanssa todella hyvin! Ensimmäinen rata oli muuten oikein sujuva, mutta toiseksi viimeisen hypyn niisto johti kieltoon. Toisella radalla sen sijaan saimme tehtyä nollatuloksen ja sijoituskin oli huima 5/53! Viimeisellä radalla spitzin meno oli myös vauhdikasta, mutta suoritimme radan yhdellä ylimääräisellä putkella. Pakko kehua spitziä myös siitä, että se otti kummankin agiradan kaikki kontaktit!
Venlan suoritusvarmuus on kohonnut todella paljon, ja myös vauhdista saimme viikonlopun aikana paljon kehuja! Joka kerta nämä kehut lämmittävät mieltä todella paljon, eli kiitos! Alla Venlan nollarata.
Keskiviikkona oli jännittävä päivä, sillä Vola pääsi ensimmäistä kertaa starttaamaan agiradalla. Suoritimme möllien agiradan kahdesti ja möllien hyppyradan kahdesti. Ensimmäisellä radalla Purina-areenan vieras ympäristö ja outo pohja hämmensivät pientä shelttimiestä, joka tuli mm. toisesta esteestä ohi, kielsi putkia ja loikkasi puomin kontaktin. Toisella kierroksella Vola oli kuitenkin kuin eri koira, ihan kuin se olisi yhtäkkiä tajunnut, että kysehän on agilitystä! Vola tekikin nollaradan (myös puomi sujui!) joka vei meidät luokan voittoon! Niinpä ensi viikolla pääsemme kisaamaan myös PurinaOpen-finaaliradalle!
Myös Volan hyppyradat sujuivat hyvin, Vola nautti menemisestä ja irtosi ylättävän hienosti putkiin! Rata oli juuri mölleille sopiva, suoraviivainen ja iloinen 🙂 Tässä videolla Volan hyppyrata
. 
V V V - Viivi Venla Vola 